Puheenaiheet
Apu

Henkiset veljekset Tervo ja Hirviniemi

Henkiset veljekset Tervo ja Hirviniemi

Aku Hirviniemi ja Jari Tervo ovat eri-ikäisiä ja eri ammateissa toimivia miehiä, joita yhdistää samanlainen huumorintaju ja menestys taiteilijoina.
Teksti Liisa Talvitie
Mainos

Mitä yhteistä on kirjailija Jari Tervolla ja näyttelijä Aku Hirviniemellä? Äkkiseltään tuntuu, ettei mitään.

Kirjailija on syntynyt vuonna 1959, joten vuonna 1983 syntynyt näyttelijä voisi olla hänen poikansa.

Heitä yhdistää kotipaikkakunnan alkukirjain, mutta Rovaniemi ja Riihimäki ovat maantieteellisesti niin kaukana toisistaan ja kasvuympäristöinä erilaisia, että yhteyttä silläkään saralla ei oikein synny.

Sitten paljastuu, että kirjailija ja näyttelijä ovat kavereita keskenään. Kaveruus alkoi vuosien takaisesta Venla-gaalasta, jossa näyttelijää ei palkittu. Kirjailija taputti häntä isällisesti olalle ja totesi, että tämä on nopea ala.

– Myöhemmin Aku lähetti minulle kuvan kirjastani Esikoinen, joka oli alennuslaarissa ja laittoi siihen tuon samaisen kommentin.

Sittemmin Aku Hirviniemi on vieraillut Uutisvuodossa ja myös tuurannut siellä kapteeni Tervoa.

Molemmat ovat kansalaisten keskuudessa megasuosittuja supliikkimiehiä, ja heidän huumorintajunsa pelaa yhteen niin, että eräs junamatka seitsemäs joulukuuta Tampereelta Helsinkiin venähti pitkäksi.

– Unohdin jäädä Riihimäellä pois junasta, 30-vuotispäiviään pitkän kaavan mukaan viettänyt näyttelijä tunnustaa.

– Minulta unohtui laukku junavaunuun, mutta konduktööri kantoi sitä asemalaiturilla. Kiitin häntä, mutta hän oli vain viemässä sitä löytötavaratoimistoon, Tampere-talon itsenäisyyspäiväjuhlista palannut kirjailija jatkaa.

Kaveruuden vuoksi oli itsestään selvää, että kirjailija toivoi näyttelijää lukemaan äänikirjaksi uusimman kirjansa Pyrstötähti (WSOY).

Eduskuntavaalien jälkeinen maanantai on täynnä kuohuvia tunteita, niitä riittää sosiaalisessa mediassa, kuppiloissa ja kaduilla.

Kun Jari Tervo odottelee Aku Hirviniemeä Nummisuutarien harjoituksista Suomen Kansallisteatteria sivuavalla Läntisellä teatterikujalla, kommentteja riittää.

– Oletko sinä Jari, muistatko fysioterapeuttisi? Mitä Katille ja Kallelle kuuluu, kysyy vanhempi rouvashenkilö.

Kyllä Tervo muistaa ja antautuu kohteliaaseen keskusteluun, hoitihan fysioterapeuttirouva hänen olkapäänsä kuntoon.

Hetkeä myöhemmin keski-ikäinen mies pysähtyy silmät leimuten niille sijoilleen tunnistaessaan kirjailijan.

– Siellä Uutisvuodossa on saatu aikaan se, että rajat ovat kohta auki tuhansille intialaisille, hän pauhaa.

Tervo suhtautuu kommenttiin stoalaisen tyynesti ja arvelee miehen tarkoittavan sikäläisiä it-asiantuntijoita.

Kun hetkeä myöhemmin nuori intialaismies haluaa ottaa paikalle tulleesta Aku Hirviniemestä ja itsestään selfien, Tervo nyökkää. Kyllä kansa tietää.

Selfiet ja kommentit seuraavat matkalla Kansallisteatterista rautatieasemalle. Viimeistään tässä vaiheessa oivaltaa, että herrat ovat julkisuusasteikolla samaa luokkaa kuin Vesa-Matti Loiri tai Teemu Selänne.

Kirjailija ja näyttelijä ovat niin tunnettuja, että heidät tunnistaa jokainen vastaantulija. Päät kääntyvät laiturialueen iltapäiväruuhkassa, ja moni hymyilee itsekseen.

Ovathan Jari Tervo ja Aku Hirviniemi maineeltaan mukavia miehiä, ja heidän töistään pidetään.

Jos Jari Tervo olisi kirjoittanut vain kirjoja ja Aku Hirviniemi olisi näytellyt vain teatterissa, tilanne olisi toinen. Tunnetuksi heidät on tehnyt televisio, Tervon Uutisvuoto, Hirviniemen elokuvat, television Putous ja viimeksi Kingi. Tv-ohjelmat ovat tavoittaneet miljoonayleisön, Uutisvuotokin vielä, vaikka se on kuulunut lauantai-illan ohjelmistoon seitsemäntoista vuotta.

– Menin alun perin mukaan siksi, että jännitin kaikkia haastatteluja. Jännitys on vähentynyt, Tervo myöntää.

Molemmat tuntuvat olevan sinuja julkisuutensa suhteen, vaikka Aku Hirviniemeltä irtoaa terävä kommentti salakuvista ja videoista, joita ihmiset lähettävät tiettyihin medioihin.

– Onhan se niinkin, ettei julkisuuskuva pysy puhtoisena, jos on sattunut törttöilemään.

Jari Tervo, joka on ollut meteliä pitämättä 95 päivää raittiina, sanoo, ettei hän juopottele mökillä yksikseen.

– Kun juon alkoholia, juon sitä mielelläni ravintoloissa ja hyvässä seurassa. Miten voisin kuvitella hallitsevani julkisuutta, kun Yhdysvaltojen presidentin julkisuuskuvaa hoitaa kaksisataa Harvardin käynyttä älykköä, eikä se sittenkään onnistu?

Molemmat myöntävät, että julkisuus myös imartelee. Eikä nyt puhuta skandaalijulkisuudesta.

Tunnetut taiteilijat saavat sittenkin olla Suomessa melkoisen rauhassa, jos heitä vertaa maailmantähtiin. Kun näyttelijä Leonardo DiCaprio vieraili perustamansa säätiön asioissa Nepalissa sarvikuonojen suojelualueella, joutuivat paikalliset WWF:n työntekijät allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen hänen vierailustaan.

DiCaprio lenteli yksityisellä helikopterilla, Hirviniemi ja Tervo käyttävät julkista liikennettä.

Kolikolla on kaksi puolta, jos on ammatissa, joka tarvitsee yleisöä. Kirjailija ei kirjoita vain itselleen, eikä näyttelijä näyttele ilman yleisöä.

– Turha julkisuudesta on ruveta nillittämään. Kun tulee päivä, ettei kukaan huomaa, niin sitähän rupeaa miettimään, onko tähti laskussa, Aku Hirviniemi sanoo.

– Kauheaa tämä julkisuus. Toivottavasti tämä ei pääty koskaan. Näin julkkikset ajattelevat, Jari Tervo jatkaa.

Taiteen tosikot ovat otsaansa rypistellen olleet huolissaan varsinkin Hirviniemen viihdeimagosta. Turhaan, sillä hän nauttii viihteen tekemisestä ja menee töihin viihtymään. Hän muistaa Pirkka-Pekka Peteliuksen sanoneen, että on siunaus mennä töihin rentoutumaan.

– Tulen levottomaksi, jos minulla ei ole proggista tekeillä. Huomasin sen kahden viikon mittaisella perhelomalla, kun viikon jälkeen aloin miettiä, että mitähän nyt tekisi.

Viihteen tekeminen ei ole sielunsa myymistä, eikä se miestä huononna. Varsinkin suorissa tv-lähetyksissä vaaditaan rautaista ammattitaitoa.

– Nyt nautin siitä, että saan tehdä ensi syksynä töitä myös näyttämöllä. Se on intiimimpää ja rajatumpaa, tv-viihde puolestaan sekunnin taidetta. Molemmissa lajeissa nautin siitä, että saan olla mukana työryhmässä.

Hirviniemeä aiemminkin teatterissa nähnyt katsoja tietää, mitä herkkua on edessä, kun näyttelijä heittäytyy Nummisuutarien Eskoksi. Kun ohjaaja on vielä Janne Reinikainen, voi olla, että Kansallisteatterin suurella näyttämöllä nähdään uudistettu versio Aleksis Kiven klassikosta.

– Ettehän hylkää Kiven kieltä, kysyy kirjailija. Johon näyttelijä, ettei missään tapauksessa. Niin hienoa kieltä se on.

Rovaniemeläinen koulupoika Jari Tervo alkoi kirjoittaa muistelmiaan 1970-luvulla ja tallentaa ”suuria tunteita herättäviä pieniä asioita”. Lukija muistaa hänen elämänvaiheitaan jo kirjoista Esikoinen ja Revontultentie, ja tarina jatkuu Pyrstötähdessä.

Siinä murrosikään ehtinyt Jari havainnoi ihmisiä ja ilmiöitä niin, että lukija purskahtelee ääneen nauramaan. Elämä Rovaniemellä Vanamokatu yhdessätoista, pojan vanhemmat, isovanhemmat, enot, pikkusisko Maija ja pikkuveli Matti (kirjassa isoisänsä mukaan nimetty Unto Abraham) tulevat tutuiksi.

Hän myöntää auliisti kuten Uutisvuodossa, että kirjassa on enemmän faktaa kuin fiktiota.

– Vaikka tapahtumista on kulunut neljäkymmentä vuotta, muistot nousivat muistellessa nopeasti pintaan. Vanhempiani jututtaessani syötin heille omia muistojani, ja hekin alkoivat muistaa samoja juttuja niin kuin äidin tunikanostoreissun Helsingissä.

Jotain tuttua tarinoista löytää myös Aku Hirviniemi.

– Vaikka kirja kertoo elämästä 1970-luvulla, tunnistan sieltä monia poikien juttuja, kuten pornolehtien selailun. Vanhoja Jalluja etsittiin lehtiroskiksista, mikä taitaa netin myötä olla katoavaa kansanperinnettä, Aku Hirviniemi sanoo.

– Meitä yhdistää kaiken muun ohella myös se, että Akukin on elänyt vallankumousperheessä. Onnea muuten siskosi läpimenosta, Jari Tervo sanoo ja viittaa kansanedustaja Aino-Kaisa Pekoseen (vas).

Aku Hirviniemi ehti lukea Pyrstötähden tarinoita jo pieninä pätkinä Yleisradiossa. Kun äänikirjaa suunniteltiin, Tervo ilmoitti kustantajalleen, että kirja on luettava kokonaan, ei pätkinä kuten kustantaja ehdotti.

Hirviniemelle äänikirjan teko oli ensimmäinen laatuaan, ja tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Äänikirjaa ei jolloteta tuosta vaan ääneen, vaan siihen pitää eläytyä.

– Se on rankkaa työtä, koska ajatuksen on pysyttävä koko ajan kasassa. Pyrstötähti oli kuitenkin mieluisaa luettavaa ja mietin, miten vaikeaa olisi lukea äänikirjaksi teosta, josta en itse yhtään pitäisi. Jatkossa mietin tarkkaan, lähdenkö vastaavaan projektiin.

Nuoruutensa muistokansiot toistaiseksi sulkenut Jari Tervo kuuntelee Aku Hirviniemen tunnustusta mielissään. Hän on itse nyt siirtymässä toisiin maailmoihin, kun uuden romaanin alkuvalmistelut ovat käynnissä.

– Harhailen aineiston parissa, luen ja tutkin. Kun kirjoitusprosessi sitten alkaa, se sitoo minut tiukasti aiheeseen, eikä ajatus voi enää harhailla.

Juuri tänään kirjailija ja näyttelijä eivät harhaile mihinkään. Aku Hirviniemi rientää Riihimäen-junaan ja kotiin hoitamaan sairasta lasta. Myös Jari Tervolla on kiire kotiin.

Julkisuus pysyy oikeissa mittasuhteissa, kun yksityiselämä on kunnossa.

Teksti: Liisa Talvitie

Kuvat: Satu Nyström

Julkaistu: 15.5.2015