Image

Helmikuun parhaat levyt

Helmikuun parhaat levyt

First Aid Kit, Lasten hautausmaa, CMX ja Porches Oskari Onnisen arvioissa.
Teksti Oskari Onninen
Mainos

First Aid Kit, Lasten hautausmaa, CMX ja Porches Oskari Onnisen arvioissa.

Lasten hautausmaa: III (Svart) Lasten hautausmaa on uuden sukupolven suomirock-bändeistä se, joka on valinnut strategiakseen kantaa niin paljon vanhaa, että luhistuu sen alle ja toivoo mullasta nousevan jotain uutta. Yhtyeen kolmas levy on kuin edeltäjänsä: parhaimmillaan loistava mutta usein tyhjänpäiväinen. Tekstit ovat sitä parempia mitä vähemmän niissä romantisoidaan korpikuusen kannon alusilla. Tove Janssonista kertovan Tove-kappaleen lause ”En halua tehdä lapsia, jotka kuolevat tulevissa sodissa” on paras, jonka Anni Sinnemäki jätti Ultra Bran comebackin yhteydessä kirjoittamatta.

Porches: The House (Domino) Newyorkilaiselle Aaron Mainelle riittää pieni. Hänen kahden vuoden takainen läpimurtolevynsä Pool oli makuuhuoneunelma uima-altaasta. Nyt Maine on hieman rohkaistunut: The House -levyn ensimmäinen kappale on nimeltään Leave the House. Sen kiillotetut houserytmit tuovat mieleen viime vuosikymmenen, jolloin The Embassyn ja The Tough Alliancen kaltaiset göteborgilaisbändit leikkivät olevansa baleaareilla, Mainen laulaessa kuin Perfume Genius. Myöhemmin kappaleiden nimissä uskaltaudutaan veteen ja maalle asti, vaikka selvää on, ettei kodin suojasta poistuta missään vaiheessa. Kuulijan tehtäväksi jää tirkistellä henkilökohtaiseen tilaan sälekaihtimien välistä ja haltioitua näkemästään.

First Aid Kit: Ruins (Sony) Joitain vuosia sitten ruotsalaisduo First Aid Kitin keikoista kirjoitettiin tapahtumina, joissa kuiskauskin on huuto. Neljän vuoden takaisella Stay Gold -levyllä bändi vähensi hissuttelufolkia ja kasvoi indiebänditaustaansa nähden hillittömän suosituksi. Neljäs levy Ruins on päälava- ja stadionkokoista musiikkia, joka jatkanee bändin voittokulkua. Söderbergin sisarukset ovat huomanneet melankolisen kantriperinteen sopivan omia tunteitaan rakastaville milleniaaleille. Samalla bändi kelpaa hattufaijoille, koska se on soitettu Oikeilla Soittimilla.

CMX: Alkuteos (Ratas) A.W. Yrjänä ei vaihda kahta: Rushia ja Raamattua. CMX:n kuudestoista levy tuntee historiansa. Poplevy Mesmeriaa seuraa progelevy, jolla seikkailevat tutut hahmot Mooseksesta Jeesukseen. Alkuteos käsittelee väitetysti länsimaisen kulttuurin alkukuvastoa. Juuri siksi se on perinteinen CMX-albumi: Kiintiörakkauslaulussa Aatami laulaa Eevalle. Tahtilajeja pääsee laskemaan. Riffien päällä kiitävät syntetisaattorit. Yrjänä resitoi latinaksi Saturnuksen palavasta vihasta ja karjuu levyn viime minuutilla ettei ”verkkotieto korvaa aitoo sivistystä”. Tuskin kukaan toivoi mitään muuta.

Julkaistu: 15.2.2018