Apu

Heljä Liukko-Sundström: Luova ihminen tarvitsee seksuaalisuutta



Heljä Liukko-Sundström: Luova ihminen tarvitsee seksuaalisuutta

”On tärkeää pitää sielunsa puhtaana.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juha Juntto

Ihminen saattaa puhua, vaikka ei sanoisi mitään. Jo pienenä ihmettelin erään opettajan surullista selkää. Aina, kun hän kääntyi, näin hänen kärsimyksensä. Opin kyvyn ”lukea” ihmistä. 

Lapsuudenkotini naapurissa asui karjalaismummo Elli, jonka elämä oli pienimuotoista ja vaatimatonta, mutta kaunista. Elli ei ollut käynyt kouluja, mutta oli sielultaan sivistynyt. Hän kirjoitti runoja ja sanoi usein: ”laitetaan tyytyväisyyttä joukkoon”. 

Murrosikäisenä menestyin kirjoitus- ja kuvataidekilpailuissa. Ylpistyin ja nautin ihailusta. Pian en viitsinyt tehdä koulussa muuta ja jäin luokalle. Se oli iso kolaus, mutta nöyrryin ja kasvoin ihmisenä. 

Kun tapasin mieheni Kaukon, hän oli runoilijan näköinen ja erilainen kuin muut pojat. Keskustelimme hautausmaalla, ja minä luin runoja. Meistä tuli hyvä pari ja Kaukosta muusani: Saimme elää yhdessä melkein 60 vuotta.

Luova ihminen tarvitsee seksuaalisuutta ollakseen työssään kiihkeä ja voimakas. Jo äitini sanoi: ”Seksuaalisuus on ihmisen elämän punainen lanka”. Siskoni Rauni totesi minulle ja miehelleni, että olemme seksuaalisesti samanlaisia. Se piti paikkansa. Ihailumme toisiamme kohtaan oli näkyvää eikä kiihko hävinnyt koskaan.

Toini Muona ja Birger Kaipiainen ehdottivat minua Arabian taideosastolle. Se oli suurenmoinen hetki. Aloin tehdä keramiikkalaattoja. Yllättäen niistä tuli myyntimenestys. Työni olivat täynnä tunteita, ihmisillä oli nälkä tunteisiin. 

Taideosastolle tuotiin usein valtioiden päämiehiä. Tunsin itseni raskastekoiseksi ja arkipäiväiseksi heidän seassaan, kunnes huomasin, että hekin ovat aivan tavallisia ihmisiä. 

Lahjoistaan saa olla onnellinen, mutta mitä enemmän on lahjoja, sen nöyrempi täytyy olla. Yhden ihmisen merkitys maailmankaikkeudessa on hyvin pieni, vaikka hän olisi ollut elämässään kuinka suuri.

”Haudatkaa minut Humppilaan, minulla on haimasyöpä”, sanoi poikani eräänä päivänä. Aluksi taistelimme tautia vastaan, mutta lopulta annoimme periksi. Ymmärsin, että elämässä suru on yhtä välttämätöntä kuin taiteilijan väripaletin musta.

Kunnioita itseäsi ja näkemystäsi. Yhteen aikaan katsoimme tyttäreni kanssa kaikki taidenäyttelyt ja teatteriesitykset. Mikään niistä ei sykähdyttänyt. Olennaisempaa on, että keskittyy omaan tekemiseensä.

 Äitini kehotti usein: ”Kirkasta itsesi”. On tärkeää, että pitää sielunsa puhtaana. Ihmisen ainoita todellisia tehtäviä on pahan välttäminen ja hyvyyteen pyrkiminen. 

Jos ei ole rakkautta, ihminen on vain tyhjä tynnyri. Tärkeintä elämässä on usko, toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. 

Mieheni Kauko kuoli vastikään. Pari viikkoa ennen kuolemaansa hän tuli jalostuneemmaksi. Enkelikypsäksi. Uskon, että ne jotka poistuvat täältä, muuttuvat enkeleiksi. Hyvyyden symboleiksi.

Olen jo niin korkealla elämäni vuorella, että näen hyvin eteen- ja taaksepäin. Tämä on hyvä vaihe. Tunnen iloa siitä, että olen saanut elää tämän elämän Heljänä. 

Teksti Minna Nevalainen, kuva Juha Juntto

Julkaistu: 13.5.2016