Apu

Helena Petäistö: ”Marine Le Penillä on mahdollisuus”

Helena Petäistö: ”Marine Le Penillä on mahdollisuus”

Hyvin Ranskan politiikkaa tunteva toimittaja Helena Petäistö arvioi Ranskan presidentinvaalien lopputuloksen olevan kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu. Emmanuel Macronista ei ole vielä leivottu Ranskan seuraavaa presidenttiä.
Teksti Samuli Isola
Kuvat Kari Kaipainen
Mainos

Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros sunnuntaina 23.4.2017 tuotti monelle yllätyksiä. Pitkään Euroopan Unionin ja Ranskan asioita sisältä päin seurannut toimittaja Helena Petäistö nostaa vaalien suurimmaksi yllätykseksi lopulta sen, että mielipidetiedustelut pitivät tällä kertaa paikkansa.

- Niin monissa vaaleissa on viime aikoina lopputulos ollut jotain muuta kuin mielipidemittauksia tehneet laitokset ovat ennakoineet. Se on käynyt Brexitin yhteydessä ja Trumpin voiton yhteydessä. Nyt voi sanoa, että Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset ovat hyvin linjassa sen kanssa, mitä viimeisinä päivinä ennustettiinkin.

Petäistö on seurannut jo vuosien ajan Ranskan paikalleen jämähtäneen valtakoneiston korahtelua. Nyt tapahtui ensimmäistä kertaa niin, että kahden perinteisen valtapuolueen, sosialistien ja tasavaltalaispuolueen, presidenttiehdokkaista kumpikaan ei päässyt vaalien toiselle kierrokselle. Tasavaltalaisten François Fillon jäi kisassa kolmanneksi noin 20 prosentin kannatuksellaan ja sosialistien Benoît Hamon romahti peräti viidenneksi vain reilun kuuden prosentin kannatuksellaan.

Petäistö näkee nyt vaaleissa parhaiten menestyneen kaksikon, vasemmistoliberaalin En Marché! -liikkeensä perustaneen ex-sosialistin Emmanuel Macronin ja äärioikeiston Kansallisen rintaman Marine Le Penin, hyötyneen perinteisten poliittisten voimien kaaoksesta.

- Sosialistit ovat olleet jo vuosien ajan hukassa. He eivät ole tienneet, mihin suuntaan mennä. Puolueen sisällä on käyty kovaa vääntöä puolueen suunnasta, suunnataanko enemmän moderniin sosialidemokratiaan vai tiukennetaanko otetaan perinteisempää ranskalaista sosialistista linjaa. Nyt puolueen ehdokas Hamon tuli puolueen vasemmalta laidalta ja tämä avasi mahdollisuuksia erityisesti sosialisteista aikoinaan omaan vasemmistoliberaaliin liikkeeseensä siirtyneelle Macronille.

Myös oikealla ollaan oltu kykenemättömiä muodostamaan vahvaa yhtenäistä voimaa, ja se näkyy vaalituloksessa, Petäistö arvioi.

- Maltillinen oikeisto eli tasavaltalainen puolue, siis vanhat gaullistit, kiistelee jatkuvasti siitä, kuka puoluetta johtaa. Siellä on ollut entinen presidentti Nicolas Sarkozy sekä entinen pääministeri Alain Juppé. Sitten he kuitenkin valitsivat ehdokkaakseen puolueen oikean laidan edustajan Fillonin, joka ei onnistunut kokoamaan joukkoja. Ja sitten kun hänelle vielä tuli näitä rahaskandaaleita, oli puolueen tulos tämä.

- Nyt tasavaltalaisten keskuudessa käydään jo kiihkeää keskustelua siitä, että siirretäänkö Fillon pois jo nyt puolueen kärjestä, sillä kesällä ovat edessä parlamenttivaalit. Puolueella on niihin Fillonin luoma ohjelma, mutta kuka sitä vie eteenpäin, sitä ei vielä tiedetä.

Vaalien kakkoskierroksen Helena Petäistö näkee tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia. Vaikka Macron on luonnollisesti monen suunnan kompromissiehdokkaana ennakkosuosikki, Petäistö katsoo, että Le Penillä on myös omat mahdollisuutensa. Seuraavat viikot näyttävät, pystyykö Le Pen käyttämään niitä hyväkseen.

- Kyseessä on todella suuri valinta. Macron edustaa modernia eurooppalaista ajattelua ja yhteistyön tiivistämistä, Le Pen taas vastustaa Euroopan Unionia ja globalisaatiota ja nostaa esiin kansakuntaa. Jos Le Pen onnistuu saamaan mukaansa niitä vasemman laidan antiglobalisaatiovoimia, jotka ovat ensimmäisellä kierroksella kannattaneet melkein 20 prosenttia äänistä saanutta Jean-Luc Mélenchonia, hänen mahdollisuutensa parantuvat.

- Sitten siellä on vielä yksi vahvan oikeistolainen ehdokas, joka sai noin viisi prosenttia äänistä. Eivätkä kaikki Fillonin kannattajatkaan noin vain äänestä Macronia. Äkkiä voidaan olla tilanteessa, jossa tilanne voi olla jännäkin.

Petäistön mukaan Eurooppa ja Ranska elävät hyvin kiinnostavia aikoja.

- Ranska on niin uudistusallerginen maa, että mitä vain voi tapahtua.  Itse ajattelen kuitenkin niin, että Le Penin vahva Euroopan unioni -vastaisuus voi koitua hänelle vielä taakaksi. Toisella kierroksella moni äänestäjä miettii koppiin mennessään, että onko hänellä EU:lta enemmän saatavaa vai annettavaa. Ja se sekasorto, joka euroerosta aiheutuisi, sitä moni nyt Ranskassa pohtii tykönään.

Teksti: Samuli Isola

Kuva: Kari Kaipainen

EDIT: (5.5.2017) Juttuun on tehty muutos liittyen Emmanuel Macronin asemoitumiseen ranskan poliittisella kentällä. Alkuperäisessä jutussa Macronia luonnehdittiin keskustalaiseksi. Tässä Helena Petäistön perusteluita muutokselle: "Macronia ei voi nimittää keskustalaiseksi, vaikka sitä termiä jatkuvasti hänen kohdallaan väärin käytetään.  Ranskassa on keskustapuolue Modem sekä maltillisen oikeiston eli Tasavaltalaisten kainalossa oleva keskustalainen UDI.  Macron on lähtenyt vanhakantaisesta sosialistipuolueesta, jossa hän kuului sen moderneimpaan osaan eli sosialidemokraatteihin.  Perustettuaan omaan liikkeensä hän määrittelee, ettei hän ole oikealla eikä vasemmalla. Ei se hänestä kuitenkaan tee keskustalaista. Hän asemoi itsensä vasemmiston ja oikeiston välimaastoon, koska siitä löytyy viimeinkin tarpeeksi suuri tyhjiö muodostaa muuta kuin jyrkkä oikeisto-vasemmisto -kahtiajako.Hän edustaa lähinnä sitä sosialidemokratian kolmatta tietä, jota edustivat Tony Blair, Gerhard Schröder ja Paavo Lipponen, mutta kun Ranskan sosialistipuolue ei lähtenyt uudistumaan, hän jätti sen liittymättä kuitenkaan keskustapuolueisiin.  Hän on siis lähinnä vasemmistoliberaali, joka kannattaa sosiaalista markkinataloutta pohjoismaiseen malliin.  Siksi hänen keskustalaiseksi nimittämisensä antaa hänestä väärän kuvan varsinkin meillä Suomessa."

Julkaistu: 24.4.2017