Helena Ahti-Hallbergin elämän suunta muuttui

Helena Ahti-Hallbergin elämän suunta muuttui
Kurinalaiseen elämään tottunut tanssinopettaja Helena Ahti-Hallberg sanoo vaativansa toisinaan itseltään liian paljon.
Julkaistu: 2.5.2019

Usein Helena Ahti-Hallbergilla on monta rautaa tulessa. Hän ideoi ja järjesti alkukeväästä Tanssien Tähtiin Show’n, jossa televisiosta tutut tanssinopettajat esiintyivät eri puolilla Suomea.

Kahta viikkoa ennen ensi-iltaa Helenaan oli iskeä paniikki. Puvut kaipasivat strasseja, lehdistötiedotteet olivat lähettämättä ja koreografiat viimeistelemättä. Sitten yhteyttä otti entinen tanssioppilas, joka etsi harjoittelupaikkaa opintojaan varten.

”Juuri näin asiat yleensä järjestyvät.”

Vaikeimmat paikat Helenalle ovat olleet ne hetket, kun asioiden kulkuun ei pysty itse vaikuttamaan. Helenan isä kuoli alle 50-vuotiaana. Helena sai kuulla musertavan suru-uutisen, kun hän odotti toista lastaan. Viime vuonna Helenan äiti joutui sydänleikkaukseen, josta tämä onneksi selvisi.

”Asioiden hallinnasta nauttivalle ihmiselle on pelottavaa joutua antamaan läheinen toisten käsiin. Silloin ei voi itse tehdä muuta kuin toivoa.”

Pelon hetkellä Helena hakee turvaa läheisistään. Hän puhuu tuntitolkulla aviomiehensä ja ystäviensä kanssa.

Helena ei usko korkeampiin voimiin.

”Uskon itseeni ja omaan voimaani. Ajatus henkimaailmasta on minulle vieras. Vaikka olen ollut lähellä kuolemaa, minulle ei ole tullut tarvetta turvautua näkymättömään. Ehkä tanssi on tuonut minulle samanlaista iloa, rohkaisua ja toivoa kuin mitä joku kokee saavansa Jumalalta.”

Hengästyttävästä tahdista huolimatta Helena Ahti-Hallberg ei ole koskaan kokenut työuupumusta. Hän uskoo olleensa lähimpänä uupumusta niinä aamuyön tunteina, kun hän on herännyt kolmelta miettimään työasioita.

”Ehkä minua suojaa se, että koen stressin pääasiassa positiivisena asiana. Olen tehokkaimmillani hieman stressaantuneena. Lisäksi rakastan työtäni. Tanssiminen on intohimoni, jota tekisin, vaikka se ei toisi minulle elantoa.” ●

Lue koko haastattelua Eevasta 6/2019.

Kommentoi »