Apu

Luonnontilaiset vanhat metsät ovat vähentyneet – Heikki Willamon tummat luontokuvat huutavat niiden puolesta, joilla ei ole sanoja

Luonnontilaiset vanhat metsät ovat vähentyneet – Heikki Willamon tummat luontokuvat huutavat niiden puolesta, joilla ei ole sanoja
Heikki Willamo on kuvannut metsiä yli kolmen vuosi-kymmenen ajan. Sinä aikana moni vanha metsä on hävinnyt ikiajoiksi. On aika antaa vanhojen metsien väelle puheenvuoro.
Julkaistu: 28.12.2020

Talvi, joka näyttää pellon reunalla hyvältä, voi metsässä olla valokuvaajalle hirveä näky. mustia puita sekaisin. Kuka sellaista kuvaa metsästä haluaa, hän kysyy aivan kuin valokuvaajalle alkuvoimainen metsä olisi muka kauhistus.

Puhelimessa naurahtaa Heikki Willamo, 69, joka on neljän vuosikymmenen ajan elänyt metsästä ja luonnosta. Ensin biologina ja dokumentoivana valokuvaajana, sitten luontokuvaajana, joka alkoi tehdä lastenkirjoja, jotka kertoivat Viljami vaivaishiirestä ja Tuohimetsän tiaisista.

Sitten kirjoiksi tallentuivat kuvat ja tarinat, kaakkurien huudot, haukkametsät, kuukkelit, kontiot, huuhkajat ja hirvien klaanit. Willamo vietti vuoden metsässä ja työntyi luontomyyttien maailmaan. Palkintoja ja tunnustuksia sateli.

Vanhojen havumetsien asukki töyhtötiainen naavan keskellä.
Töyhtötiainen lähikuvassa, jossa silmästä heijastuu hakkuuaukea.

Hämärän värit

Willamo on aina rakastanut hämärää, kuvata runkojen välistä, kehystää tikkoja, hirviä ja vanamoita luonnon omilla kehyksillä: oksilla, naavalla, biomassalla. Siinä puukiipijäkaksikko hyppii ylös runkoa, pökkelössä pyöriskelee hömötiainen, ja erakkona hillasuollaan mökää karhu.

Willamo tekee eläimistä muotokuvia, rajaa ja ottaa lähipotretteja. Itse metsää hän kuvaa isosti, niin että kaikki konkelot, mättäät ja varvut ovat varmasti näkyvillä.

Kauniiden kuvien alla elää raju muutos. Luonnontilaiset vanhat metsät ovat vähentyneet vähentymistään ja vieneet mukanaan tuhansien elollisten elinympäristön. Niinpä Willamon kuvat ovat tummentuneet tummentumistaan ja yhä useammin huutaneet vanhojen metsien ja niissä elävien puolesta: tämän suomalainen metsäkansa on tuhoamassa!

Pähkinähakki Lohjalla vuonna 1988. Se oli aikaa, kun Willamo kuvasi vielä metsää moniväreissä.
Hiilenmusta palokärki on kuvaajan myyttinen kaveri. Suomusjärvi 2020.

Pentti Linkolan muistolle

Oli tehtävä kirja, jossa kuvaajavuosien kuvat koottaisiin yhteen ja viesti vanhojen metsien puolesta kirkastuisi.

Valmistui kirja syksyllä 2020. Metsä minussa (Parvs) on aikamatka miltei hävinneeseen vanhojen metsien ja niiden asukkien Suomeen. Syynä katoon on Willamon mukaan 1950-luvulla käynnistynyt sota metsiä vastaan, kun kansa keksi syöttää sellukuitua tehtaidensa kitoihin ja laajentaa muutenkin reviiriään kaikkialle metsän puolelle.

Willamo tumman veden äärellä.

Willamo muistuttaa, ettei se sota ole ohi. Metsä minussa on omistettu alkuvuodesta edesmenneen Pentti Linkolan muistolle. Mutta missä Linkola saarnasi ihmiskunnan tuhoa, siinä Willamo näyttää, mitä olemme menettämässä, jos emme toimi. Vissi lähestymistapaero.

Willamo puhuu rajoista. Vanhojen metsien ja talousmetsien välissä on puurivistö kuin esirippu. Toisessa järjestys, valo ja kiva kulkea, toisessa epäjärjestys, valoa siilaava tummuus ja mahdotonta rämpimistä. Niitä rajoja hän haluaa laskea ja luoda pehmeitä siirtymiä maailmojen välille.

Karhu muotokuvassa, Kuhmo, 2015.
Hirvi lumipedillään. Inkoo, 2003.
Helmipöllö, Kisko 1996.

Turvapaikka metsien hiljaisille asukeille

Metsien tulevaisuus ei Willamon mielestä ratkea vain sillä, että suojelemme vanhaa, vaan sillä, kuinka rauhoitamme talousmetsiämme, jotka jauhavat massaa ihmisten ja teollisuuden tarpeisiin.

Turvapaikkoja tarvitaan paljon lisää, jotta voidaan taata elinympäristöjä myös metsien hiljaisille asukeille, jotka eivät pysty elämään puupelloilla ja lähimetsäkkeissä.

Ei Willamo toivoton ole. Viime vuosina on tapahtunut myös hyvää. Metsien itseis­arvoa ymmärretään, ja tiedeyhteisö on aktivoitunut. Suojelut edistyvät, ihmiset lahjoittavat toisilleen vanhaa metsää ja ovat löytämässä metsäkansan sisältään. Koronavuosi on ollut vedenjakaja.

Willamokin vietti koronavuotensa metsässä, ylittipä kuvausmatkallaan Uudenmaan suljetun rajankin. Luvan kanssa.

Närhi muotokuvassa.
Willamo kotimetsässään Suomusjärvellä.

Kommentoi »