Apu

Heikki Silvennoinen juhlii Kummelin 25-vuotista taivalta raittiina

Heikki Silvennoinen juhlii Kummelin 25-vuotista taivalta raittiina

”Olin 1980-luvun lopulla vahvasti liukumassa alkoholin suurkuluttajien osastoon”, sanoo Kummeli-mies Heikki Silvennoinen. Korkki on pysynyt kiinni vuodesta 1995.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

– Olen aika sosiaalinen, viihdyn ihmisten parissa, mutta pohjaltani tunnistan tietyn erakkoluonteen, Heikki Silvennoinen sanoo.

Julkisuus ja sen myötä pakosti eteen tuleva vaativat vastapainonsa.

– Kamerakännyköillä napattavat selfiet ovat jokapäiväistä kauraa silloin, kun liikun ihmisten ilmoilla.

Silvennoinen saa myös säännöllisesti kuulla takavasemmalta tervehdyksen Jumankauta juu nääs päivää...

– Isät ja äidit tulevat kertomaan, kuinka heidän lapsensa ovat tosi hyviä matkimaan minun Kummeli-hahmojani.

Kummelit on siis periytetty jo toiseen polveen. Kun vuonna 1991 sarja haltioitti silloiset nuoret, nyt hahmot uppoavat heidän lapsiinsa.

– Juuri ilmestynyt Kummelin 25-vuotisjuhlakirja Erittäin hyvin sanottu sopii mainiosti sukupolvenvaihdossaumaan, Silvennoinen tuumii.

Mies on sinut myös julkisen minänsä kanssa. Kyseessä on työ, josta irtoaa elanto. Oman ajan Silvennoinen ottaa vetäytymällä Kangasalla mökkisaareensa.

– Kaksi kissaani ja koira tietävät, että olen muusikko, eikä muusikon taloudessa nousta kello kuusi. Aamuverkkaisuus on hyve.

Rytminvaihdoksia Heikki Silvennoisen yksityiselämään tuovat viisi aikuista lasta, joiden kanssa välit ovat hyvät.

– Nykypäivänä moni hakee tasapainoa elämäänsä. Minä olen onnellinen omassa pienessä levottomuudessani.

Asettuminen lootusasentoon tuijottamaan tyhjää ei ole Silvennoisen juttu. 

– Rauha voi olla myös levottomuudessa, ja turhistakin tekemisistä voi olla hyötyä, kun ne oikein oivaltaa, hän ajattelee.

Toisinaan pitää siis lentää, toisinaan taas ajaa kaverin luo Lapin Vikajärvelle.

Silvennoisen mukaan hänen elämänsä on yhä ”aikamoista säätämistä”.

– En usko, että minusta ihan sellaisenaan on perinteiseen seurusteluun.

Teksti Hannu Koskela, kuva Marjaana Malkamäki

Lue lisää Avun numerosta 39!

Julkaistu: 24.9.2015