Apu

Heikki Hela: Kahden pojan isänä olen kokonaisempi ihminen kuin ilman heitä



Heikki Hela: Kahden pojan isänä olen kokonaisempi ihminen kuin ilman heitä

- Työhöni kuuluu itsekorostus, ja lapset tasapainottavat, jotta taiteilija ei ota itseään liian vakavasti, sanoo Heikki Hela.
Teksti Hannu Koskela

Hinguin isoveljeni polkupyörän ritsille. Lopulta hän otti, mutta varoitti työntämästä jalkoja pinnojen väliin. Kymmenen metriä ja koivet olivat siellä. Kaatumista seurasi hirveä huuto.

Stereot hommannut Hannu-veli on syyllinen uravalintaani. Minulla ei ollut lupa koskea levyihin, mutta kun pääsin kou­lusta ennen kuin hän tuli töistä, soittelin ­salaa. Beatles, Hurriganes ja Juice iskivät kovaa.

Veli heltyi ja osti minulle ensimmäisen sähkökitarani. Leveälahkeiset housut täydensivät rokumeiningin. Se oli rouheeta.

Edesmennyt isäni Ahti oli maailman positiivisin isä. Ahtin isä Eino, minä sekä poikani Simeon olemme makkaramiehiä Tampereen Lihajalosteella jo neljässä ­polvessa. Vapailla isä innosti pikalajeihin. Voitin 1982 TUL:n A-poikien hallimestaruuden pituushypyssä tuloksella 657 senttiä. Nuoruuden kuntopohja auttaa yhä.

Äitini Liisa piti kotona jöötä. Asiat puhuttiin halki hänen kanssaan, kunnes hän sairastui Alzheimerin tautiin. Äiti elää yhä, mutta ei juuri kommunikoi. Jäin kaipaamaan keskustelujamme.

Vanhempani olivat kovia työihmisiä. Työ oli työväenluokan ylpeys. Pienistä tuloista hommattiin oma talo. Se oli iso saavutus.

Olin peruskiltti oppilas. Menin Hämeenlinnaan opiskelemaan opettajaksi, koska tyttöystävä oli jo siellä. Koulutus on ihan hyvä ja avarakatseisuuteni varmasti suurempi, kuin jos ­olisin heti alkanut vain muusikoksi.

Kahden pojan isänä olen kokonaisempi ihminen kuin ilman heitä. Työhöni kuuluu itsekorostus, ja lapset tasapainottavat, jotta  taiteilija ei ota itseään liian vakavasti.

Mies voi omalla jääräpäisellä käytöksellään saada jonkun asian naiselle läpi. Naistaan miehen täytyy yrittää pitää maa­ilman tärkeimpänä ihmisenä. Välinpitämättömyys suhteessa on pahinta.

Kummelista ajattelen, että kaikenlaisista jutuista sitä tuleekin menestyksiä. Pieni anarkistisuus oli takana mukana, vaikka Kummelin teko olikin pöhköhommia. Maallamme menee huonosti, jos huumori ja komiikka unohdetaan.

Dramaattisin hetki on isän kuolema, jota ei aluksi voi ymmärtää. Yhä törmään ajatukseen, että pitäisi soittaa hänelle. Tyhjyyden kokemus on vahva.

Iloisinta elämässäni ovat poikien syntymät. Sitä hetkeä ei tajua. Kun lapsi tulee kotiin, samalla hetkellä kaikki muuttuu. Tavallisesta tyhjätaskusta tulee upporikas.

Uusin levyni Yhdessä ja erikseen luotaa yksinäisyyttä ja muistuttaa syrjäyty­-

neistä. Ihminen ei loppujen lopuksi 

paljoa tarvitse, vain tunteen, että joku ­välittää.

Keikoilla käyn, mutta joka pizzerian ­nurkkaan en enää jaksa lähteä. Pelkäs­-

tään musaa esittämällä itsensä elättäminen vaatisi älyttömän määrän keikkoja.

Elän tässä ja nyt. Loppu ei kauheasti 

minua vaivaa. Kuoleman jälkeen varmasti tapahtuu jotakin. Sittenhän sen näkee.

Teksti Hannu Koskela, kuva Paavo Martikainen

Julkaistu: 15.12.2017