Heidi Sohlberg säteili upeassa oranssissa uniikki-iltapuvussa, jonka hänelle suunnitteli Janina Fry. Hän oli mukana Syöpäsäätiön Kello viiden tee –hyväntekeväisyystapahtumassa ravintola Bankissa Helsingissä.

- Nyt on hyvä viikko taas vaihteeksi, hän iloitsi.

Viimeisiä rankkoja sytostaattihoitoja läpikäyvä Heidi myöntää avoimesti, että kaikki päivät eivät ole yhtä hyviä.

- Tottakai on huonojakin päiviä. Hoitojen jälkeen menee yleensä viikko, jolloin olen tosi väsynyt. On huono olo ja on pakko vaan lepäillä.

-  Jostain syystä silloinkin positiivisuus kantaa. Saatan huomata, että jahas, olen maannut jo neljä tuntia. Saatan tehdä happihyppelyn ja kiertää vaikka vain pihan. Ihmeellinen energia ja voima vaan tulee jostakin.

Väsymys painaa

Positiivinen elämänasenne Heidillä on luonnostaan, mutta sekä läheisten että tuiki tuntemattomien lämmin tuki auttaa häntä eteenpäin.

- Omat lapseni ovat suhtautuneet hienosti. He ymmärtävät, että joskus minun on vain pakko levätä. He tekevät välipalansa itse ja selviytyvät hienosti. Esimerkiksi kaljuuteni ei ole heitä haitannut. Lapset ovat niin hyviä sopeutumaan.

Kokemusten ja tuntemusten jakaminen julkisesti ei ollut Heidille itsestäänselvyys.

- Ensiksi ajattelin, että kerron vain sen kerran ja sitten sulkeudun. Mutta kun muutenkin olen tällainen räpätäti, olisi ollut outoa jos olisin vain vetänyt liinat kiinni, Heidi naurahtaa.

- Yritän elää mahdollisimman normaalisti. Nyt alkaa kuitenkin turnausväsymys painaa päälle, joka on ihan luonnollista tässä vaiheessa. Viimeinen sytostaattihoitojakso on joulukuun alussa. Ajattelen sitä hetkeä kun taas mennään normaalisti, hän sanoo ja samalla harmittelee, että liikuntaa ei tällä hetkellä voi harrastaa yhtä vauhdikkaasti kuin ennen.

Heidi kiittää suomalaista terveydenhuoltoa sekä pitkälle edennyttä geenitutkimusta, jonka avulla hänenkin sairautensa löydettiin suhteellisen nopeasti.

- Sen vuoksi olen mukana tällaisessa tukitapahtumassa enemmän kuin mielelläni.

MARJA NYMAN