Aatteleppa ite, mietippä omalle kohalles, filosofoivat muiden muassa Jeesus ja Jope Ruonansuu. Niinpä. Olet metsässä. Karhu tulee repimään pääsi irti. Eikä mikä tahansa karhu vaan helvetisti kokaiinia vetänyt karhu.

Tilanne saa vähän erilaiset assosiaatiot metsämiljöössä kolmanneksen elämästään viettäneen suomalaisen tai vaikkapa urbaanin pariisilaisen ihmisen mielessä, mutta on selvää, että kokaiinia vetänyt suurpeto on ongelma, jota ei halua kohdata.

High conceptilla on tarkoitettu Hollywoodissa elokuvaideaa, jonka voi kirjoittaa tulitikkuaskin kanteen. Dinosaurukset herätetään henkiin eläinpuistoa varten, kaikki menee pieleen. Tom Cruise lentäjäkoulussa, romantiikkaa, könsikäslentopalloa, sound­trackilla paljon poppia. Ja niin edelleen.

Oikeastaan high concept on termi, jolla harhautetaan. Aikoinaan tällaiset jutut olivat selkeästi B-tuotantokarsinaan kuulunutta eksploitaatiota. ”Oikeiden” elokuvien aiheet olivat ylevämpiä, ainakin näennäisesti.

Ehkä kaikista merkittävin teos high conceptin läpimurrossa Hollywoodin viihde­standardiksi oli vuonna 1975 valmistunut elokuva, jossa hai syö ihmisiä ja jonka kaikki halusivat nähdä. Globaalilla mainoskampanjalla oli osuutensa asiaan.

Steven Spielbergin ohjaama Tappajahai aloitti nykyaikaisen blockbuster-kulttuurin. Elokuva kokaiinikarhusta ei sulje ympyrää vaan loksahtaa osaksi pitkää jatkumoa.

Karhukauhu sinänsä olisi postmodernissa ajassa yksiulotteista. Mutta elokuva karhusta, joka tappaa kolapäissään – no, ainakin se on puheenaihe. Luet kolumnia elokuvasta, jonka nimi on yksiselitteisesti Cocaine Bear.

Cocaine Bearissa on monta seikkaa, jotka eivät ole ihan ilmeisiä. Sen on ohjannut Elizabeth Banks. Näyttelijänä tunnettu Banks on ohjannut ennenkin, esimerkiksi Pitch Perfect -musiikkikomedioita, joissa hän myös näyttelee. Mukana on palkittuja näyttelijöitä, kuten Keri Russell ja Ray Liotta.

Ja juttu perustuu tositapahtumiin, tavallaan. Vuonna 1985 huumesalakuljettajien lentokone putosi matkalla Kolumbiasta Yhdysvaltoihin. Georgialaisella luonnonsuojelualueella harmaakarhu löysi koneesta tippuneen putkikassin täynnä kokaiinia ja söi pulveria, kunnes kuoli yliannostukseen. Näin pääteltiin kassin vieressä viruneen karhun kohtalosta ihan viranomaistasolla.

Todellista high conceptia tavoittelevien elokuvien ongelma on se, että katsojan vaisto sanoo idean olevan parhaimmillaan juuri ideana, jolle saa hörähdellä – miten toteutus voisi nousta sen tasolle? Tositarina salakuljetuksesta ja stimulanteille person karhun käsiin päätyneestä kamakassista on vasta alku. Matkalla elokuvaksi karhusta on tullut tappaja ja tyylilajista horror-farssi.

Älyttömyyksien markkinoilla on varoittavia esimerkkejä. Eräs julkeimmista on myös tappajaelikkojuttu. Vuonna 2006, kun elettiin enemmän keskustelufoorumien kuin somen ja meemien aikaa, nousi kansainväliseksi netti-ilmiöksi elokuvahanke Snakes on a Plane.

Siinä rikolliset yrittävät tappaa todistajan livauttamalla matkustajalentokoneeseen valtavan läjän tappajakäärmeitä. Niille on vieläpä annettu verenhimoa lisäävä lääkitys. Samuel L. Jackson pitää todistajan hengissä ja koneen ilmassa.

Snakes on a Planen tuotannon aikana tehtiin mitä hirvittävin virhe: kuunneltiin ”faneja”, siis tosiasiassa lopputeoksesta viis veisaavia nettikirjoittajia, jotka pulauttavat ulos ensimmäisen ajatuksensa trailerista. Järjestettiin lisäkuvauksia, jotta Jacksonin roolihahmon suuhun saatiin ääliömäisiä repliikkejä, jotka olisivat hauskoja korkeintaan kuvitteellisen elokuvan trailerissa.

Tämän tyyppisiä elokuvia ei yleensä näytetä kriitikoille ennen kuin viime hetkellä. Ei Cocaine Beariakaan. Trailerin perusteella sitä ei onneksi ole tehty väitetyille faneille, ja trailerista paljastuu eräs hyvin puoleensavetävä seikka. Tappajanakin karhu vaikuttaa olevan elokuvan sympaattisin hahmo.

Toisin kuin Snakes on a Planen kaltaisissa virityksissä, nyt ollaan Tappajahain viitoittamalla tiellä. Luonnon vastaisku johtuu ihmisten rikkomuksista. Karhu, jalo eläin, on hyvässä fantasiafiktiossa tietysti luonnon edustajana aina oikean järjestyksen puolella. Kokaiini on ihmisten uuttama aine, kaaoksen agentti: karhuparka on syyn­takeeton, vaikka päätyisi narkkaamaan.

Entä se oikea Georgian kokaiinikarhu? Syntiemme tähden riutunut nalle on nykyään paikallisessa ostoskeskuksessa täytettynä. Loppu ei ollut jalo, mutta harva eläin saa nimikkoelokuvaa.