Apu

Hätäkeskuspäivystäjän pyyntö ihmisille: Muistakaa nämä asiat


Jo perinteeksi muodostunutta 112-päivää on vietetty Suomessa vuodesta 1997 lähtien. Kampanjan juhlapäivä on vuosittain 11. helmikuuta, ja kampanja-aikaa on koko viikko. Vaasan hätäkeskuksen ylipäivystäjä Matias Snellman ehti hetkeksi pysähtyä miettimään, millaista on tehdä töitä hätäkeskuksessa.
Kuvat Petri Mulari

Kuva Keravan hätäkeskuksesta vuodelta 2012.

Tänään Vaasan hätäkeskuksen ylipäivystäjä Matias Snellman hyppää toiseen rooliin ja toimii vuoromestarin sijaisena. Työpäivä alkoi kello 7 aamulla ja loppuu seitsemältä illalla. Vuoromestari valvoo ja johtaa salin toimintaa sekä tekee tehtäväseurantaa.

Normaalissa ylipäivystäjän roolissa Snellmanin hommiin kuuluu muun muassa koulutusasiat, opiskelijoiden ohjaaminen.

Vaikka mielikuva hätäkeskuspäivystäjän työstä voi olla hektisyys ja jatkuva kiire, yleensä salissa on rauhallinen tunnelma ja hiljainen puheensorina. Työn kiireellisyys vaihtelee suuresti kellonaika- ja vuorokausikohtaisesti sekä esimerkiksi sään mukaan.

41-vuotiaan Snellmanin taustalla on kahdenkymmenen vuoden työkokemus, hän aloitti hätäkeskuspäivystäjänä vuonna 1997. Silloin maassa oli vielä kunnallisia aluehälytyskeskuksia.

Puheen rytmi on harkitseva, mies on rauhallinen kuin tyyni vesi. Ja sitä työ ennen kaikkea tekijältään vaatii: rauhallisuutta, stressinsietokykyä. Työkokemus antaa valmiuksia pitää pää kylmänä, kun toisessa päässä luuria joku huutaa pää sinisenä apua paikalle.

- Työn tuomiin paineisiin kuuluu tietysti vakavat onnettomuudet, ja ennen kaikkea ne tilanteet, joissa on lapsia mukana. Jos lapselle sattuu pahasti, se vaikuttaa kyllä kaikkiin. Se on vaan näin se ihmisen luonne.

- Onnistumisia ovat ne hetket, kun pystyy auttamaan. Esimerkkinä äkkiä elottomaksi mennyt ihminen: täältä saa annettua hyvät ohjeet, joita soittaja osaa noudattaa. Yksiköt saadaan nopeasti paikalle ja ihminen selviää jopa takaisin työelämään. Se on palkitsevaa. Pystyy konkreettisesti pelastamaan jonkun.

- Ja toinen onnistumisen hetki on se, kun rattijuoppo saadaan jäämään kiinni.

Joskus mietityttää, miten kävi

Joskus harvoin yksittäiset tapaukset jäävät hetkeksi pyörimään päähän.

- Tosin yleensä vain työvuoron ajaksi, että mitenköhän tuon ihmisen kävi. Pyritään kuitenkin siihen, että kun työpaikan ovi menee selän takana kiinni, työhön liittyvät asiat jäävät sen oven taakse. Söisi aivan liikaa miestä, jos miettisi työasioita ja ihmisten kohtaloita myös kotona.

Myös hätäkeskuspäivystäjillä on mahdollisuus tarvittaessa saada ammattiapua asioiden purkuun.

- Etenkin jos on ollut vaikea tehtävä, vakavampi onnettomuus ja ehkä lapsiakin mukana. Yleensä jutut puretaan kuitenkin pois päästä työkavereiden kesken.

Kysymykset ovat tärkeitä

Kun puhelu yhdistyy hätäkeskukseen, puheluun vastaa hätäkeskuspäivystäjä, jonka tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut ja missä, mikä on tehtävän riskiluokka sekä hälyttää tarvittaessa auttava viranomainen paikalle. Lisäksi päivystäjän on arvioitava potilaan terveydellinen riski tapahtuma- ja tilatietojen avulla, tunnistettava sosiaaliset hätätilanteet sekä pelastus- ja poliisiviranomaisten antaman avun tarve.

- Moni luulee edelleen, että hätäkeskus on pelkkä puhelinvaihde: ”Mitä sä siellä kyselet, lähetä se ambulanssi tänne”. Mutta ei me turhaan kysellä.

Snellman on itsekin joutunut soittamaan siviilistä hätäkeskukseen, viimeksi viime kesänä, kun vastaan tuli maastopalo.

Pelkkä soitto ei aina riitä

Kiitos kännyköiden, ihmiset soittavat yhä herkemmin – ja valitettavan usein luulevat, että pelkkä soitto riittää.

- ”Joku makaa kadulla”. Niillä tiedoilla on lähetettävä kiireellinen apu, kun ei tiedetä, onko kyseessä humalatila vai sairauskohtaus. Monesti pyydämmekin, että voisitteko ystävällisesti kääntyä takaisin ja käydä tarkistamassa tilanne.

- Tai nähdään auto ojassa, mutta jatketaan matkaa pysähtymättä. Sitten asia jää vaivaamaan ja soitetaan meille. Pakkohan sinne on joku lähettää tarkistamaan. Tätä tapahtuu paljon valtateiden varsilla. Toki aina ei ole mahdollista pysähtyä, etenkään missään moottoritiellä, mutta jos voi pysähtyä ja käydä tarkistamassa tilanne, se säästäisi monen ihmisen aikaa.

Osa saisi soittaa herkemminkin

Myös uusavuttomuus on lisääntynyt. Ennen laitettiin laastari, nyt samasta asiasta soitetaan ambulanssi.

- Jos pienistäkin asioista soitetaan herkästi, niin paljon on myös päinvastaista: ei millään kehdata soittaa. Tämä on yleistä etenkin iäkkäämmillä. Esimerkiksi aivohalvauksen oireet tai rintakipu ovat alkaneet eilen, ja vasta tänään soitetaan.

- Parempi soittaa kuin olla kokonaan soittamatta, Matias Snellman sanoo.

Avuntarve on näet aina helpompaa arvioida yhdessä ammattitaitoisen hätäkeskuspäivystäjän kanssa kuin arvailla sitä itsekseen.

Entä mitä hätäkeskuksen ylipäivystäjä haluaisi ihmisten oppivat hätänumerosta?

- Ehkä sen, että meidän on vain pakko kysyä ne tietyt kysymykset, että osataan lähettää se oikea apu paikalle.

Julkaistu: 14.2.2019