Eeva

Hannu-Pekka Björkman inspiroituu runoilija Joseph Brodskyn ajatuksesta: ”Jouluna voi tehdä tiliä elämänsä kanssa, tarkistaa suuntaa”

Hannu-Pekka Björkman inspiroituu runoilija Joseph Brodskyn ajatuksesta: ”Jouluna voi tehdä tiliä elämänsä kanssa, tarkistaa suuntaa”
Hannu-Pekka Björkman vieraili kymmenen vuotta sitten runoilija Joseph Brodskyn haudalla Venetsiassa. Joulukuinen Venetsia näyttäytyi samankaltaisena kuin hänen runoissaan. ”Brodsky kirjoitti eräät vaikuttavimmat jouluaiheiset runot, mitä koskaan on kirjoitettu”, Björkman toteaa kolumnissaan.
Julkaistu: 22.12.2021

Kiinteästi tuikkimatta, harvojen pilvien lävitse, Kaikkeuden syvyyksistä, sen toisesta päästä, katsoi seimessä makaavaa Lasta kaukaa tähti, katsoi luolaan. Ja se oli Isän katse.

Venäläissyntyinen runoilija Joseph Brodsky kertoi eräässä haastattelussaan: ”Kaikki runoni ovat enemmän tai vähemmän yhdestä asiasta – ajasta. Siitä, mitä aika tekee ihmiselle. Pyrin joka vuosi kirjoittamaan jouluksi yhden runon. Se on ainoa syntymäpäivä, jonka otan jotakuinkin vakavasti.”

Joseph Brodsky kutsui joulua tilinteon pisteeksi. Pisteeksi, jolloin yksilötasolla oli mahdollista tehdä tiliä elämänsä kanssa. Tarkistaa suunta.

Joulua Brodsky vietti mieluiten Venetsiassa, koska siellä tärkeintä oli hänen mukaansa vesi ja sen yhteys aikaan. ”Jumalan henki liikkui vetten yllä.” Vesi heijasti kaiken.

Joulun vietto Venetsiassa ei kuitenkaan ollut Brodskylle ainoastaan vapaaehtoinen valinta. Hänet karkotettiin Neuvostoliitosta 1972. Sitä ennen hänet oli tuomittu ”loisena elämisestä” viideksi vuodeksi pakkotyöhön. Viranomaiset eivät katsoneet hänen voivan toimia runoilijana ilman sitä edeltävää koulutusta.

Brodsky ehti kärsiä tuomiostaan vajaat kaksi vuotta ennen kuin hänet armahdettiin muun muassa Anna Ahmatovan ja Jean-Paul Sartren protestoitua tuomiota vastaan.

Joulukuussa kymmenen vuotta sitten vierailin Joseph Brodskyn haudalla Isola di San Michelen hautausmaalla Venetsiassa. Venetsia oli kaupunki, josta runoilija Brodsky oli etsinyt kadonnutta isänmaataan ja kotikaupunkiaan Leningradia. Joulukuinen Venetsia näyttäytyi samankaltaisena kuin hänen runoissaan.

Joulu ilman lunta, kuusta ja palloja

kartan ruumiseen ahtaman meren äärellä

Kaupunki oli hiljainen ja iltaisin lähes tyhjä. Kuu paistoi kattojen yllä, ja harvakseen ripustetut joulutähdet loivat himmeää valoaan kanaalien mustaan pintaan. ”Jouluna on tapana katsoa veteen, eikä se missään ole niin miellyttävää kuin Venetsiassa.”

Pohjoisen kaupungin ja sen kuulauden kadottaneen runoilijan lumi oli saanut toisen olomuodon.

Kuu paistoi kattojen yllä, ja harvakseen ripustetut joulutähdet loivat himmeää valoaan kanaalien mustaan pintaan.

Innoituksen joulurunoihin hän kertoi saaneensa kolmen tietäjän kumarrusta kuvaavasta maalauksesta. Kyseessä oli mitä luultavimmin Bellinin tai Mantegnan työ. Puolalaisessa lehdessä ollut maalauksen kuva oli kiinnitetty kakluuniin runoilijan huoneessa Komarovossa Karjalankannaksella. Myöhemmin jäljennös paloi, samoin koko huvila.

Mutta kuvan ansiosta Brodsky inspiroitui kirjoittamaan eräät vaikuttavimmat jouluaiheiset runot, mitä koskaan on kirjoitettu.

Niistä puuttuu tyystin aiheeseen helposti uiva imelyys. Ne ovat karulla ja koskettavalla tavalla hengellisiä. Säkeet ulottuvat syvälle ihmisen olemukseen ja arkeen.

Vodkan, turskan, havujen,

mandariinien, kanelin ja

omenoiden tuoksua,

Kasvojen kaaos, eikä polku

Betlehemiin erotu sakeasta

lumipyrystä

Runoissa Kristus syntyy itäisen perinteen mukaan luolaan. Joseph Brodsky koki kuitenkin, että läntisen ja katolisen kirkon jouluperinne oli monimuotoisempi ja kehittyneempi, kun taas ortodoksinen kirkko oli pääsiäisen kirkko. Kyynelten kirkko.

Joseph Brodsky lähestyi evankeliumin teemaa omien sanojensa mukaan yleiskristillisesti. Hänelle oli tärkeintä, missä ja mistä kaikki alkoi. Joulu valikoitui tilinteon pisteeksi siitä syystä, että kaiken perusta oli ja on Kristuksen syntymän puhdas riemu. Riemu kärsimyksen kautta.

Tähti katsoi yli kynnyksen.

Ainoa heidän joukossaan joka saattoi

tietää mitä sen katse merkitsi,

oli lapsi; mutta hän vaikeni

Haluan toivottaa kaikille Eevan lukijoille rauhallista ja siunattua joulua ja riemullista uutta vuotta 2022. – Hannu-Pekka Björkman

Hannu-Pekka Björkmanin kolumni on julkaistu Eevassa 12/2021. Lue kaikki kolumnit täältä.

Kommentoi »