Apu

Hannu Lauerma: Hypnoosin kirjava historia on täynnä mystiikkaa ja dramatiikkaa – ja ylimitoitettuja uskomuksia hypnoosin ”mahdista”

Hannu Lauerma: Hypnoosin kirjava historia on täynnä mystiikkaa ja dramatiikkaa – ja ylimitoitettuja uskomuksia hypnoosin ”mahdista”
Hypnoosi on lääketieteen käyttämistä ja sopivissa käyttötarkoituksissa tehokkaiksi osoitetuista menetelmistä se, josta liikkuu eniten väärää tai omituisesti värittynyttä tietoa, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma kolumnissaan.
Julkaistu: 7.4.2021
Kaikista lääketieteen käyttämistä ja sopivissa käyttötarkoituksissa tehokkaiksi osoitetuista menetelmistä hypnoosi on epäilemättä se, josta liikkuu eniten väärää tai omituisesti värittynyttä tietoa.
Syitä ovat menetelmän kirjava historia ja monissa maissa käytön säätelemättömyys. Monen nykysuomalaisenkin mielikuvat hypnoosista ovat peräisin sarjakuvista ja muusta viihteestä.
Hypnoosin ensimmäisellä kultakaudella 1800-luvulla monet muut hoitomenetelmät olivat vielä varsin tehottomia, osin jopa vaarallisia. Ranska oli tuolloin lääketieteen kehitystä johtavien maiden joukossa, ja hypnoosia tutki muiden muassa Pariisissa toimivan Salpêtrièren sairaalan neurologian professori Jean-Martin Charcot.
Psykiatria ja neurologia eivät vielä tuolloin olleet eriytyneet toisistaan, ja hypnoosin psykoterapeuttista käyttöä kehitti erityisesti Nancyn yliopistollisen lääketieteellisen tiedekunnan professori Hippolyte Bernheim.

Maallikkohypnoosin "mahti"

Vuodesta 1885 ilmestyneessä suomenkielisessä lääketieteellisessä aikakauskirja Duodecimissä julkaistiin jo varhain aiheesta tapausselostuksia ja melko laajoihinkin kokemuksiin perustuneita arvioita menetelmän käyttökelpoisuudesta eri tarkoituksissa.
Hypnoosin käyttö jatkui useilla erikoisaloilla, mutta ensimmäinen sitä koskenut lääketieteellinen väitöskirja ilmestyi vasta 1952. Kirurgi Claës Cedercreutz tutki amputoitujen raajojen kohdalla tuntuvan aaveraajakivun hoitoa, jossa hypnoosi osoittautui usein tehokkaaksi. Alan ainoa tieteellinen seura, Tieteellinen Hypnoosi ry, perustettiin 1959.
Hypnoosin kliinistä käyttöä varjosti siihen aiheetta liitetty mystiikka ja dramatiikka, samoin ”maallikkohypnoosin” piirissä esitetyt erikoiset ja ylimitoitetut näkemykset sen ”mahdista”.
1990-luvulta alkaen on ilmestynyt yhä uusia vertailevia tutkimuksia suurin potilasaineistoin. Selkeää näyttöä menetelmän tehosta erinäisissä käyttötarkoituksissa on, eniten erilaisten kiputilojen, eräiden psykiatristen häiriöiden ja ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa.

Palveluntarjoajan pätevyyden voi tarkistaa netistä

Näkymiä hypnoosin vaikutuksista aivoihin on saatu useilla neurokuvantamisen menetelmillä, ja aivan hiljattain julkaistiin arvovaltaisessa Neuroscience of Consciousness -lehdessä Turun ja Skövden yliopistojen yhteistutkimus.
Käytetyllä menetelmällä mitataan, kuinka aivokuorelle magneettisesti johdetun pulssin ”kaiku” leviää aivoissa. Aivan kuten aikaisemmissa, esimerkiksi värinäön muuttumista koskevissa tutkimuksissa todettiin hypnoosin saattavan muuttaa aivotoimintaa huomattavasti.
Hypnoosi ei ole itsenäinen psykoterapiamuoto, mutta sitä käytetään monenlaisten psykoterapioiden apuna. Helsingin yliopistossa on tarjolla hypnoosipainotteinen psykoterapeutin pätevyyteen johtava koulutus.
Viikonloppukoulutukset, joissa opetetaan hypnoosin perusteita, eivät johda pätevyyteen ihmisten hoitamisessa, ja menetelmän käyttäjällä tulee olla soveltuva, laillistettu terveydenhuoltoalan pätevyys. Se on hyvä varmistaa palveluntarjoajan nimellä netin Terhikki-rekisteristä, sillä harhaanjohtavia omatekoisiakin titteleitä käytetään.
Ensimmäinen alan suomenkielinen tieteellinen oppikirja ilmestyi 2004. Sen jälkeen edistys on ollut monipuolista. Parhaillaan kirjoitetaan uutta oppikirjaa.
Päivitetty 13.4. – 7.4.2021
Kommentoi »