Sotaveteraani Hannes Hynönen kuoli 30.11.2015. Juttu on julkaistu Avussa numero 3/2015.
Kaksi aikakautta kohtaavat. Lauantaina 102 vuotta täyttänyt sotaveteraani Hannes Hynönen katsoo olohuoneen tuolille nostettua pienoismallia, jonka mukaan valmistettu 10-metrinen patsas seisoo pian Helsingin Kasarmitorilla vähintään seuraavat 102 vuotta.
Taiteilija Pekka Kauhanen on tuonut teoksensa pienoismallin Mikkeliin varta vasten Hannekselle nähtäväksi. Patsashankkeesta vastaavan Talvisotayhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp. Ossi Kettunen lahjoittaa Hynöselle myös talvisodan muistomitalin erikoiskappaleen.
Pian juttu kääntyy 75 vuoden takaisiin tapahtumiin Laatokan koillispuolella. Tuolloin 26-vuotias Hynönen joutui Jyskyjärvellä kuumaan paikkaan Suomen armeijan hevosmiehenä.
– Panimme merkille, kuinka joku mies hiihteli suomalaisessa suojeluskuntapuvussa useita kertoja valjaspaikkojemme ohi, Hynönen kertoo.
Liian myöhään Hynösen porukka tajusi, että suksilla sujuttelija olikin vihollinen, tiedustelija.
– Onneksi hän näki vain hevossijat, muttei suojaisia asemapaikkojamme. Niin keskityksessä hevosia meni kuusi, mutta me miehet ja tykit jäimme ehjiksi.
Seuraava vaaranpaikka koitti parin päivän kuluttua.
– Pidimme kaverini Taunon kanssa kovia pakkasia teltassa, kun hän sanoi, että tules teltasta pois, viholliskoneita lähestyy. Minä vain en ollut niin kiireinen, kun kaveri jo ryntäsi ulkona. Kranaatti sitten osui hänen kohdalleen. Töppöset vain jäivät...
– Taunon kirje äidilleen jäi kesken, ja minä teltan vanhimpana luin ja lopetin sen sekä lähetin eteenpäin.
– Olin hämmästynyt, kuinka karskina tuntemani mies, jolla oli matalan miehekäs ääni, saattoi kirjoittaa niin hempeän herkästi kuin kirjoitti. Muistan miettineeni, kuinka kahdenlainen ihminen saattaa todellisuudessa olla.
Myöhemmin Hynönen sai Taunon äidiltä paketin oikeaa kahvia, joka piti juoda hänen poikansa muistoksi.
75 VUOTTA MYÖHEMMIN tasavallan presidentti Sauli Niinistö mainitsi Hynösen uudenvuodenpuheessaan.
”Jotenkin niin häntä ymmärsin, että hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta. Että mittaa muilta odottamansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät”, Niinistö päätti puheensa.
Hannes Hynösestä tuli koko kansan tuttu, kun häntä haastateltiin Linnan juhlien vieraana. Myönteisyys, huumori ja elämänasenne herättivät ihastusta: itsenäisyyspäivän jälkeen Hynöselle on perustettiin Facebookiin fanisivuja ja joulukorttejakin tuli yli tuhat.
Suosiostaan hämmentynyt Hynönen katselee keittiönsä ikkunasta pihan hongikkoa.
– Isoin petäjä usein huojuu, joskus taas on vaiti kunnes intoutuu riehumaan. Se puu on kuin minä.
Hissittömän talon kolmannessa kerroksessa leskenä asuvalla veteraanilla käyvät kotiavustaja, siivooja, jopa parturi sekä tietysti lapset sekä heidän lapsensa.
– Aamuni alkaa yksin voimistelulla sängyssä. Ja jos en päivällä kävele kilometrin päähän lähikauppaan, treenaan kotirappuset kolme kertaa alas ja ylös.
Hynönen lukee suurennuslasi apunaan. Tuoreimpana luvun alla on historiikki Kyyhkylän mailla, joka kertoo sotaveteraanien kuntoutuskeskus Kyyhkylästä.
– Käyn siellä kaksi kertaa vuodessa kuntoutuksessa. Hoitajat ovat mukavaa juttuseuraa, Hynönen kiittelee.
102-VUOTIAANA Hannes Hynönen kertoo, miten nelisen vuotta sitten leskeksi jäätyään arveli tulleensa höppänäksi, koska juttuseuraa outoon yksinäisyyteensä kaivatessaan hakeutui juttelemaan tuntemattomien kanssa.
Tueksi löytyi pastori Mari Parkkinen.
– Puhuimme hänen kanssaan kaiken, mitä nyt huusholliin ja elämään kuuluu. Mari sai kerrottua, kuinka hän nuoresta lähtien oli halunnut lähetystyöhön Israeliin, ja nyt hän on päässyt sinne. Minä puolestani vapauduin luuloistani. En olekaan höppänä, vaikka tykkään hauskoista ihmisistä ja puhun leikkiä mieluusti.
Onhan elämässä myös seisahtamisen paikkoja, eikä surua pidä hautoa.
Hynöseen tarttui sosiaalisuutta jo lapsuudenkodista, 1920-luvulla omaksi saadusta torpasta Joroisilla.
Ensimmäisen pukunsa Hynönen osti tingittyään ensin kolmanneksen hinnasta Jyväskylän markkinoilta rahoilla, jotka sai metsästämistään oravannahoista.
– Torppien itsenäistyttyä meistä tuli pienviljelijöitä. Vuoteen 1939 asti itsenäisen Suomen kehitys oli ihan toinen juttu kuin sen jälkeen.
NAIMISIINMENO Toini-vaimon kanssa lumituiskuisena päivänä joulukuussa 1945 johdatti pariskunnan Mikkelin seudulle. Perhe kasvoi seitsemänlapsiseksi. Pojista yksi kuoli 1980-luvun alussa.
– Aikamies jo oli. Sukelsi saksalaisten sotajäänteitä Rovaniemen Misijärvellä ja hukkui. Siinä silloin minua vähän pysäytettiin, sillä elämää ei sillä tavalla mennä, että kaikki olisi koko ajan pelkkää hurraata.
– Elämä on kummallista. Siihen pitää tottua.
Hynönen ehti jo ennen sotia pätevöityä hevosten tuntijaksi. Hynösen mukaan suomenhevonen oli ratkaisevassa osassa talvisodan ihmeessä. Vastikään Hevosurheilu-lehti järjesti Hannes Hynösen kotipihaan Dominante-suomenhevosen, jonka kanssa hevosveteraani tuli mainiosti juttuun.
– Minä puhuin tammalle, ja se vastasi minulle.
LÄHTÖ TALVISOTAAN oli monelle miehelle pikainen.
– Kun läksin, minulla oli vain kumisaappaat. Onneksi sain naapurin pojalta kunnon huopikkaat, ennen kuin aloin 40 asteen pakkasessa jäätyä marssilla.
Loppiaisiltana 1940 Hynösen yksikkö lähti päivän valvottuaan heti yötä vasten liikkeelle ja jatkoi hereillä vielä toisenkin päivän.
– Väsyneitä miehiä jäätyi kylmän kangistamina seisaalleen. Kun kaverit tönivät kylmäkalleja liikkeelle, nämä suuttuivat tultuaan herätetyksi jo huojuvien palmujen lämpimistä kangastuksista.
Kaminat sentään lämmittivät teltoissa, kun joukot saattoivat pysähtyä. Pakkanen ei ollut ainoa vihollinen.
– Kerrankin kuiskutin kavereilleni, että älkää pitäkö niin kovaa ääntä, kun on niin tyven pakkassää.
– Aika pian ryssä osoitti kuulleensa meidät, kun vastasi tosi kovaäänisesti kranaatinheitintulella.
Keskellä rintaman kauhuja kaverit synkistelivät ja toivoivat vain, että kun sattuisi niin, ettei jäisi kitumaan.
Hynönen yritti lohduttaa kavereitaan sanomalla, ettei elämä lopu, vaan sota.
HANNES HYNÖSELLÄ on yhä pitävä kanta joka asiaan.
– Päätäni ei hevin käännetä. Niinpä Suomen tulisi liittyä Natoon. Ei mitään epäilystä. Kyllä.
Presidentti Niinistö ansaitsee kunnioituksen.
– Sauli on reilupuheinen mies, joka sanoo mielipiteensä. Hän on aikaansa edellä, nykyajan mies.
Myös Venäjän presidentistä löytyy arvio.
– Putin tykkää, kun joku uskaltaa vastustaa. On siis oltava yhtä jyrkkä kuin hän.
Mielipiteet ovat suomalaisen veteraanin, joka jatkosodassa taisteli Karjalankannaksella raskaassa kranaatinheitinkomppaniassa, kuolemanvaarassa sielläkin.
Tammikuussa armon vuonna 2015 Hannes Hynönen muistuttaa, kuinka sana rakkaus tuhlataan Suomessa.
– Takana pitää olla joku meininki, ennen kuin sen sanan sanoo. Rakkaus.
Pienen hymyn kera Hynönen vielä kertoo, kuinka on opetellut ajamaan partansa katsomatta peiliin.
– En hirveä, kun vastaan katsoo niin ruma ukko.
Talvisotayhdistyksen miesten poistuessa alkuillan talvihämärään Hannes Hynönen seisoo keittiönsä ikkunassa ja heiluttaa hyvät matkat juttuseuralleen.
Pihan isoin petäjä on lumikuormassaan vaiti.
teksti Hannu Koskela
kuvat Jussi Särkilahti
Talvisodan muistomerkki
Kansalaiskeräys. Taiteilija Pekka Kauhasen suunnittelema patsas paljastetaan itsenäisen Suomen satavuotisjuhlissa Helsingin Kasarmitorilla 2017.
Kustannusarvio on 1,35 miljoonaa, josta Suomen valtio ja Helsingin kaupunki maksavat kumpikin kolmanneksen. Kolmannen osuuden kerää Talvisotayhdistys ry.
Jokainen suomalainen voi tukea hanketta joko ostamalla Talvisodan muistomerkkimitalin 30 eurolla. Tarjolla on myös 300 euron hopeinen ja 3 000 euron kultainen mitali. Myös Talvisotahiihdon osanottajamaksulla rahoitetaan patsasta.
Lahjoituksia voi ohjata myös varainkeruusivujen kautta: www.talvisodanmuisto.fi.
Hannes Hynönen sai tutustua Helsingin Kasarmitorille
nousevan talvisodan muistopatsaan pienoismalliin.
