Kirja kertoo pääosin nykyajasta, jossa Alman elämän kaava tuntuu toistuvan erilaisten naisten tarinoissa.

Päähenkilöksi nousee helsinkiläinen kuvataiteilija ja yksinhuoltaja Aino, joka potee maailmantuskaa, olipa kyse kadonneista nigerialaisista koulutytöistä tai itsestään julkisen häpeän ja naurun kohteen tekevästä viihdetanssijattaresta. Vieraat ihmiskohtalot alkavat elää Ainon mielikuvituksessa omaa elämäänsä. Teksti sinkoilee henkilöstä toiseen ja nykyajasta menneisyyteen, mutta lukujen otsikointi auttaa pysymään menossa mukana.

Kansien välissä on paljon ilmaisuja, joita tuskin löytyy Kielitoimiston sanakirjasta. Kerronta on raikasta ja hetkittäin koskettavaakin. Tapahtumia tarkkaillaan välillä myös pulun silmin, ja avaruudessakin käydään hakemassa perspektiiviä.

Teksti: Emma Suominen

Kirja-arvio on julkaistu Eevan numerossa 10/2016.