Apu

Hakaristitorttumme

Hakaristitorttumme

Tuomas Marjamäki: "Hakaristin maine on pysyvästi ryvettynyt, mutta suomalaisten pitäisi olla eniten huolissaan omista symboleistaan."
Teksti Tuomas Marjamäki
Mainos

Hakaristin muotoiset joulutortut naurattavat ruotsalaisia lähes yhtä paljon kuin suomalaisten provosoituminen heidän osuvasta huomiostaan.

Moni tietää, että vasta natsit tekivät tuhansia vuosia vanhasta, aurinkoa, elämää ja vuodenkiertoa kuvanneesta merkistä pahuuden symbolin. Suomessa viattomia hakaristejä löytyy kirkkojen ornamenteista, Gallén-Kallelan maalauksista ja jopa edelleen käytössä olevasta presidentin lipusta.

Kun hakarististä poistetaan sakarat, viesti muuttuu. Tunnetusti risti on kristinuskon tunnus, vaikka ruotsalaistutkijan mukaan Jeesus teloitettiinkin ehkä suorassa pylväässä.

Punainen risti valkoisella pohjalla tuo heti mieleen katastrofiavun tai lähimmän terveyskeskuksen.  Punainen Risti -järjestö valvookin merkin käyttöä, jotta se ei menettäisi merkitystään. Ristin ja muslimimaissa käytössä olevan puolikuun rinnalle on kehitetty myös uskontoon viittaamaton punainen kristalli. Tunnistaisikohan sen joku, jos jossain näkisi?

Hakaristin maine on pysyvästi ryvettynyt, mutta suomalaisten pitäisi olla eniten huolissaan omista symboleistaan. Leijona on karjunut vaakunassamme satojen vuosien ajan, mutta nykyään se killuu rautaisena riipuksena maahanmuuttokriitikoiden kaulassa. Suomen lipun saa vetää salkoon liputus- ja juhlapäivinä, mutta sen tatuoiminen ihoon leimaa kantajansa rasistiksi. Äärioikeiston annetaan hiljalleen omia isänmaallisuus tunnusmerkkeineen.

Kuviot eivät itse kerro mitään. Ihmiset antavat niille merkityksen.

Julkaistu: 26.11.2013