Apu

Hajoa tai hallitse? EU isojen haasteiden edessä


Sunnuntaina 26.5. suomalaiset ja muut EU-kansalaiset äänestävät maailman toiseksi suurimmissa demokraattisissa vaaleissa. Unioni on isojen haasteiden edessä, joista moni liittyy oikeistopopulistien ennakoituun nousuun. Löytyykö enää enemmistöä, jolla tehdä päätöksiä?
Kuvat Getty Images

Eurovaalien äänestyksessä ei ole innostusta

Kovasti on yritystä, mutta vähän keinotekoiselta tuntuu. Euroviisuista tuttu tunnussävelmä kaikui kyllä komeasti ja joutsenet lensivät, kun europarlamentin kuusi suurinta ryhmittymää marssitti Brysselissä viime keskiviikkona kärkiehdokkaansa uudeksi EU-komissaariksi täysistuntosalin väittelyyn yli 200 toimittajan eteen.

Tilanteeseen tiivistyy paljon EU:n ongelmasta. Unioni on suositumpi kuin koskaan: helmikuun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 68 prosenttia eurooppalaisista katsoo maansa hyötyneen EU-jäsenyydestä. Suomessa luku on peräti 74 prosenttia.

Kannatus ei silti näy äänestysinnossa. EU koetaan yhä etäiseksi, ja Suomessa äänestysaktiivisuus jäi viimeksi 40 prosentin tuntumaan. Alle 25-vuotiaista suomalaisista EU-ääntään käytti vain noin 10 prosenttia.

Onko eurovaalien tulos ennustettavissa?

Eurovaalit ovat samaan aikaan tärkeimmät vuosikymmeniin ja täynnä epävarmuutta. Säätö Britannian eron kanssa, oikeistopopulistien kasvanut kannatus ja äänestäjäkunnan entistä suurempi liikkuvuus ovat luoneet tilanteen, jossa vaalitulos voi tehdä parlamentista liian hajanaisen päätöksentekoon.

– Jos ennusteet toteutuvat, keskustaoikeistolainen EPP ja keskustavasemmistolainen S&D menettävät enemmistönsä ja tarvitsevat kolmannen ryhmän tuen saadakseen päätöksiä läpi. Toiveet kohdistuvat liberaaliryhmä Aldeen, johon Ranskan presidentti Emmanuel Macronin En Marche -liike liittyy, tai sitten vihreisiin, tiivistää kokenut suomalainen EP-virkamies.

Suomesta EPP:hen kuuluvat kokoomus ja kristilliset, S&D:hen SDP ja Aldeen keskusta ja RKP. Vihreillä on oma ryhmänsä, ja vasemmistoliitto kuuluu GUE/NGL-vasemmistoryhmään.

EU-parlamentissa on 751 edustajaa. Siellä ei tunneta ryhmäkuria, eikä pelkkä paikkaluku takaa valtaa, koska kaikki päätökset vaativat taakseen enemmistön.

Oikealla laidalla on nyt kolme EU-kriittistä ryhmää, jotka ovat ennusteiden mukaan saamassa 170–200 euroedustajaa. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja meppiehdokas Laura Huhtasaari osallistui Milanossa Italian oikeistojohtajan, sisäministeri Matteo Salvinin isännöimään kokoukseen. Pyrkimys on koota seitsemän maan äärioikeisto uuden EU-ryhmän alle.

Kokouksen puolueita on kritisoitu avoimesta rasismista, antisemitismistä, islamin demonisoinnista ja ennen kaikkea liian läheisistä yhteyksistä Vladimir Putinin hallintoon.

Yhteydet ja vaatimukset Venäjä-pakotteiden purkamisesta ovat olleet liikaa osalle ex-itäblokin oikeistosta, kuten tšekeille ja puolalaisille. Myös Ruotsidemokraatit on ilmoittanut, ettei se liity ryhmään.

Ranskan oikeistojohtaja Marine Le Pen on ottanut avoimesti vaalirahaa Venäjältä. Viikonloppuna itävaltalaisen Vapauspuolueen johtaja ja maan varaliittokansleri Heinz-Christian Strache joutui eroamaan jäätyään videolla kiinni valmiudesta ottaa venäläisenä oligarkkina esiintyneeltä naiselta lahjuksia. Skandaali kaatanee Itävallan hallituksen ja johtanee uusiin vaaleihin.

Miten yhteistyö sujuu puolueiden kesken?

Paikkaluvun lisäksi on arvoitus, missä määrin EU-parlamentin oikeistopopulistit osaavat tai haluavat tehdä yhteistyötä keskenään. Ja toisaalta: jos EPP:n ja S&D:n vuodesta 1979 vallinnut suuri koalitio murtuu, myös maltilliseksi enemmistöksi kutsutuilta ryhmiltä vaaditaan uudenlaista yhteistyötä ja puoluerajojen ylittämistä.

– On tietysti demokratiaa, että laitaoikeisto saa ne edustajat, jotka äänet heille tuovat. Mutta on myös niin, että EU:n suuret haasteet – ilmastonmuutos, maahanmuutto, talous ja kauppa, suhteet Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjään ja niin edelleen – vaativat yhteistyötä ja kompromisseja. Oikeistopopulistien joukossa on avoimesti epädemokraattisia arvoja ajavia henkilöitä ja puolueita, jotka voivat halvaannuttaa päätöksenteon ja pyrkiä jopa EU:n hajottamiseen, sanoo suomalainen EP-virkamies.

Suomen meppimäärä on 13 ennen brexitin toteutumista. Vaikutusvallan pienuutta epäileville EU:n puolustajat muistuttavat, että lähes 20 prosenttia Suomen lainsäädännöstä tehdään nykyisin europarlamentissa. Oikeisiin valiokuntiin ja koko maanosaa koskevien asioiden lakivalmisteluun pääsyllä yksittäinenkin meppi voi hankkia huomattavasti enemmän valtaa kuin kotimaan hallituksen ministeri.

Millainen päättäjä sitten pärjää eurokabineteissa, ja ketkä ovat olleet parhaita meppejä Suomen vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden aikana?

– Tieto ja ymmärrys parlamentin vallasta ja merkityksesta on lyönyt läpi. Ehdokkaat ovat yleensä vakavasti otettavia tai sellaiseksi matkalla olevia poliitikkoja, mikä on hyvä. Englannin kielen taito, normaalit vuorovaikutustaidot ja perusymmärrys EU:sta ja päätöksenteosta riittävät alkuun. Vaikuttamiseen tarvitaan halua ja kykyä etsiä kompromisseja sekä omaa aktiivisuutta. EP:ssä ei valtaa tarjoilla, se pitää hakea, virkamies kommentoi.

Suomen parhaana meppinä hän pitää Heidi Hautalaa (vihr.). Hautalalta löytyvät virjamiehen mukaan ”kaikki yllä olevat ominaisuudet asteikon kärkipäästä”. Hyvin ovat pärjänneet myös Carl Haglund, Alexander Stubb ja Riitta Myller sekä muista nykymepeistä Sirpa Pietikäinen, Miapetra Kumpula-Natri ja Nils Torvalds.

Heikoimpia euroedustajia ei virkamies halua listata, ja lähes kaikki suomalaiset ovat hänen mukaansa oppineet talon tavoille ja tehneet kotiläksynsä.

Seuraa suomalaisten eurovaaliehdokkaiden menestystä #somevaalit-vertailussa täällä.

Elämä europarlamentin jälkeen

Istuvista suomalaismepeistä paikkansa jättävät vapaaehtoisesti perussuomalaisten Jussi Halla-ahon lisäksi kokeneet Liisa Jaakonsaari (SDP, S&D) ja Anneli Jäätteenmäki (keskusta, Alde). Apu kysyi heiltä kolme kysymystä ajasta europarlamentissa ja tulevista vaaleista: mikä oli suurin saavutuksesi ja parasta europarlamenttityössä, mikä hankalinta eli mitä EP:ssä tulisi muuttaa ja mikä on vaalien tärkein kysymys.

Liisa Jaakonsaari

  1. Parasta on ehdottomasti ollut uuden oppiminen: esimerkiksi robotiikka, tekoäly ja algoritmit ovat avautuneet aivan eri tavoin. Tunnen parhaiten edistäneeni niiden avoimuutta.
  2. EP:ssä on talona yhä valtavasti ranskalaista byrokratiaa, se turhauttaa joskus. Päätöksenteko ja informaatio monimutkaistuu, kun mukana ovat parlamentti, komissio ja Euroopan neuvosto - se on EU:n luonne.
  3. Isoin kysymys on, saadaanko parlamenttiin EU-myönteinen ja päätösvaltainen enemmistö, vai nousevatko valtaan hajottavat voimat.

Anneli Jäätteenmäki

  1. Parlamentissa kaikilla on vain yksi ääni, ei ole asioita, joista voisi sanoa, että minä tein tämän. Mutta kokonaisuutena tunnen edistäneeni suomalaisten asioita ja pitäneeni Suomen näkökulmaa koko ajan esillä työssäni.
  2. Kyllä se jatkuva reissaaminen Strasbourgin ja Brysselin välillä olisi ensimmäinen poistettava asia. Se on turhaa ja kuluttaa sekä aikaa, ympäristöä että ihmisiä.
  3. Äänestysprosentti. Jos Suomenkin kaltaisessa maassa vain 40 prosenttia äänestää, se on todella vähän. Pitäisi kysyä, miksei vaikuttaminen kiinnosta.
Julkaistu: 22.5.2019