Eikö ollutkin poliittisesti epäkorrektia ja suoraa puhetta? Pysyn sanojeni takana, minua ei vaienneta, minä puhun kansan äänellä: kakka-pissa!
Kuulkaa yhteiskunnallista puheenvuoroani, jossa oksennan elämäni turhautumat mielipidesirkuksen näyttämöllä! Vielä kerran, rakkaat suomalaiset: kakka-pissa on kakka-pissa, nyt puhuu rehellinen suomalainen mies!
Sotaveteraanit taistelivat meille vapauden sanoa ”kakka-pissa”. Talvisodan hangilla lunastettiin myös vapaus puhua neekereistä, jutkuista ja mutakuonoista. Älkäämme koskaan unohtako sotiemme sanomaa: neekeri on neekeri ja ryssä on ryssä, eikä kenelläkään homolla ole oikeutta keskeyttää puhtaan suomalaisen rodun edustajan puheenvuoroa.
Pitkään olemme vaienneet, mutta enää punavihreän toimittajamafian homot eivät määrää tahtia. Eläköön sananvapaus, eläköön jokamiehen arkiset ennakkoluulot!
Ja kakka-pissa vaan teillekin.
Anteeksi, korrekti yliminäni keskeyttää nyt lähetyksen. Yliminäni kysyy teiltä seuraavaa: kannattaisiko poliittisen korrektiuden hokemasta luopua, kun kakka-pissakin herättää nykyään keskustelun poliittisen korrektiuden rajoista?
Eikö ole aivan älytöntä kutsua typeryyttä, tyhmyyttä ja paranoidia ennakkoluuloisuutta ”poliittiseksi epäkorrektiudeksi”? Puhukaamme asioista niiden oikeilla nimillä: mielipiteet voivat olla enemmän tai vähemmän typeriä ja niiden perustelut enemmän tai vähemmän perusteltuja. Sen sijaan on aivan älytöntä määritellä, mikä mielipide on milloinkin poliittisesti korrekti tai epäkorrekti. Vai kuulutteko tekin siihen joukkoon, jonka mielestä Suomen mielipiteenmuodostusta johtaa epämääräinen punavihreä toimittajamafia, jonka kiero homomyönteisyys pilaa ahertavan heteron arjen?
Jos punavihreä ja poliittisesti korrekti mielipidemafia on olemassa, se on joukko megaluusereita. Vuosikausia valtamedioiden keskeinen sanoma on ollut oikeistolaisen markkinaliberaalin maailmankatsomuksen puolustaminen ja heterojen arjen ja juhlan raportointi. En ole huomannut, että homot olisivat vallanneet studioita tai punavihreät aktivistit olisivat olleet pääosassa mediasirkuksessamme. Paljon enemmän minua ihmetyttää punavihreän sanoman heikko kaiku, jonka kuulemme kaukaa marginaalista, Voima-lehdestä.
Mihin siis kannattaa kiinnittää huomio, kun taas kerran kuulemme syytteen poliittisesti korrektista salaliitosta? Poliittisesti epäkorrekteiksi julistautuneet piirit ovat yleensä peruskokoomuslaista oikeammalla tai perussuomalaisia. Perusväitteitä on kaksi: Suomen mediaa hallitsee punavihreä ajattelu, tai toimittajat ovat taas vaienneet somalien vaikutuksesta pienipalkkaisten suomalaismiesten erektiohäiriöihin. Mitään perusteluja ei oikeastaan tarvita – poliittisesti epäkorrektit puhujat vain kuvittelevat vihollisen, joka hallitsee kaikkialla ja manipuloi pirullisesti julkista mielipidettä.
Näin poliittisesti epäkorrektit saarnaajat pukeutuvat toisinajattelijan sankariviittaan. Heidän mielipiteensä on yritetty tukahduttaa, mutta jostain syystä löydämme sen varsin näkyvältä paikalta. Ehkä poliittisesti epäkorrekteilla onkin proosallinen ongelma: vapaudessa on vaikea leikkiä sananvapauden sankaria, joten täytyy keksiä edes joku taho, joka yrittää vaientaa äänen, jota kukaan ei ole halunnut vaientaa?
Poliittisesti epäkorrektin ajattelun päätepiste on kakka-pissa. On sanottava ääneen kaikki se, minkä järkevä itsekritiikki kieltää. Ihanteena on hölöttävä lapsi, joka päästää suustaan ensimmäisen mieleenjuolahtaneen assosiaation.
Näin meille on kehittynyt uusi muoti, jossa typeryys ja alkeellinen ajattelu ovatkin alkuvoimaista rehellisyyttä. Älyllisyys on epäilyttävää, koska älyllinen ihminen on vieraantunut typeryyksiä hölöttävästä paranoidista kansasta. Tätä menoa Suomi on kohta todellinen hengen demokratia, jossa kenen tahansa idiootin musta-tuntuu-mielipiteeseen suhtaudutaan vakavana yhteiskunnallisena puheenvuorona.
Suomi hakkaraistuu kovaa vauhtia. Kuunnelkaa siis vanhan veteraanin neuvoa: jos ette ole vielä vieraantuneet ns. kansasta, tehkää se tänään. Ilmoittautukaa eliitin jäseneksi ja muistakaa, että hakkaraisten esi-isät laskeutuivat puusta eliitin johdattelemina.
Älkääkä peljätkö: kansaa on onneksi vain 20 prosenttia kansalaisista.
*
Kolumnisti Ruben Stiller on etelähelsinkiläinen demari, joka ihailee Hjallis Harkimoa ja toistelee omia mielipiteitään, koska kukaan ei ole ymmärtänyt hänen suuruuttaan.
