Eeva

The Greatest Showman jatkaa musikaalien värikästä voittokulkua

The Greatest Showman jatkaa musikaalien värikästä voittokulkua

Sirkustunnelma tuo mieleen Moulin Rougen.
Teksti Sanna Wallenius
Mainos

Mikä on oikeaa taidetta? Onko teoksen oltava synkkä, vanha ja vaikeatajuinen saadakseen kriitikot sulamaan? Tähän ikiaikaiseen kysymykseen tarttuu Michael Graceyn ohjaama The Greatest Showman. Tositapahtumiin perustuva musikaali kertoo 1800-luvulla eläneestä P. T. Barnumista, joka uudisti omintakeisella tyylillään sirkustaidetta ja loi samalla pohjaa viihdeteollisuudelle.

Barnumin sirkus kohtasi aikanaan paljon vastustusta, sillä hän marssitti lavalle erilaisia tähtiä: parrakkaita naisia, lyhytkasvuisia miehiä ja siamilaisia kaksosia. Haudanvakavaan teatteriin tottuneet kriitikot eivät voineet sietää Barnumin show’ta, vaan leimasivat sen kummajaissirkukseksi.

Yleisö kuitenkin rakastui elämäniloisiin ja suvaitsevaisuutta korostaviin esityksiin, ja Barnumin näytökset pyörivät täysille katsomoille.

Sama tunnelma välittyy hyvin elokuvasta, joka tempaa mukaansa ensiminuuteilta. Jos Oscar-palkittu La La Land tarjoili haikeansuloista romantiikkaa, The Greatest Showman saa suupielet hymyyn räjähtävällä energialla ja upeilla tanssinumeroilla. Sirkusteema tuo valkokankaalle samaa mystiikkaa kuin Baz Luhrmannin Moulin Rouge!, mutta visuaalisesti kauniimmassa paketissa. Upeasta musiikista vastaavat La La Landistakin tutut Benj Pasek ja Justin Paul.

Elokuvan kantavin voima on kuitenkin pääroolia näyttelevä karismaattinen Hugh Jackman.

Arvio löytyy myös Eevan numerosta 2/2018.

Julkaistu: 19.1.2018