Apu

Graffitien vastainen kampanja vaivaa yhä taiteilijoita tuoreessa kotimaisessa indie-elokuvassa



Graffitien vastainen kampanja vaivaa yhä taiteilijoita tuoreessa kotimaisessa indie-elokuvassa

Kokki Mika Ahlforsin 10 000 euron budjetilla ohjaama itsenäinen elokuvatuotanto Punasii päin saa ainutkertaisen mahdollisuuden Finnkinon ja Bio Rexin elokuvateattereissa ympäri Suomen torstaina 10. toukokuuta.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Mika Ahlfors Films & Mörssi Records 2018

Punasii päin on omalaatuinen sekoitus musikaalia, sarjakuvaa ja luokkadraamaa. Mika Ahlforsin visuaalisessa tyylissä on huomattavasti musiikkivideo-ohjauksen piirteitä – eikä ihmekään, sillä koko elokuva on rakennettu suomiräpillä täytetyn ääniraidan varaan.

Elokuva alkaa 1990-luvun lopusta. Helsingin kaupungin 1998–2008 kestänyt pahamaineinen Stop töhryille -kampanja on käynnissä, ja graffitien piirtäjiä metsästetään nollatoleranssilinjalla. FPS:n vartija yllättää päähenkilöt Joonaksen ja Henkan spray-maalikannujen kanssa ja järjestää nämä sekä velkavankeuteen että tilapäisesti myös konkreettiseen vankeuteen. Kakun jälkeen elokuva siirtyy nykyaikaan, jossa hahmot alkavat paikata rahapulaansa kannabiksen myynnillä.

Räppäri Julma H tekee debyytin näyttelijänä

Otto Nybergin näyttelemä Joonas on hyväntahtoinen hölmö, joka haaveilee elokuvaohjaajan urasta. Hahmoon on sisällytetty piirteitä, jotka viittaavat leikkisästi käsikirjoittaja–ohjaaja Ahlforsin omaan elämään. Henkka sen sijaan on oma lukunsa.

Henkkaa näyttelevä Julma H – aiemmalta taiteilijanimeltään Julma-Henri – on suomiräpin ikoni, joka on pysytellyt nimettömänä ja kasvottomana aina Al Qaida Finland -nimisestä debyyttialbumistaan asti. Nykyään Spotify tuntee mainitun merkkiteoksen nimellä Album Name Censored. Elokuvassa Julma H vaihtaa tavaramerkiksi tulleen kommandopiponsa silmät peittäviin mustiin laseihin ja paljastaa kasvonsa.

Ahlfors on vakuuttanut, että nimestä huolimatta Henkan roolihahmo on täysin fiktiivinen. Tieto on erittäin helpottava, sillä elokuvan aikana Henkka laajentaa bisnestään kokaiiniin ja ryhtyy itsekin sen käyttäjäksi karuin seurauksin. Elokuva välittää poliittisen viestin, jonka mukaan seiniin piirtelyä ja kannabista ei pitäisi niputtaa samanarvoisiksi rikoksiksi kovien huumeiden ja väkivallan kanssa.

Muissa päärooleissa nähdään Heikki Herva ja Sofia Smeds poliiseina sekä Hilma Kotkaniemi Henkan siskona Pilvinä ja Pikkupiru huumekauppiaana. Herva on tehnyt pitkän uran näyttelijänä pienteattereissa. Smeds ja Kotkaniemi sen sijaan ovat nuoria alan opiskelijoita. Pikkupiru on Julma H:n tavoin rap-artisti, jota ei elokuvakankailla aiemmin ole nähty.

Tarina karkaa käsistä, mutta elokuva viihdyttää

Erityisesti poliisihahmot elokuvassa ovat yhtä uskottavia kuin sarjakuvissa tai koko perheen musikaaleissa. Toimintatavat eivät muistuta aitoa maailmaa edes etäisesti. Ylikonstaapelit saavat johtaa laitoksella itse omaa toimintaansa ja röyhkeästi valita omat työparinsa. Myöhäisessä keski-iässä olevat vartijat pääsevät poliisikouluun stipendeillä. Hahmot ovat irvikuvia, jotka saavat koko virkavallan käsitteen vaikuttamaan absurdilta.

Ominaisuus ei kuitenkaan välttämättä ole huono. Lennokas kerronta, joka toimii avoimesti kliseisen televisiotarinan logiikalla, tarjoaa riittävät puitteet Ahlforsin vaikuttavalle audiovisuaaliselle ilmaisulle. Synkkäsävyinen hip hop -musiikki yhdistettynä tyylikkääseen montaasiin muistuttaa paikka paikoin musiikkivideota – ja nimenomaan laadukasta sellaista.

Punasii päin on raikasta ajattelua laatikon ulkopuolelta. Sillä ei ole elokuvasäätiön tukea eikä toistaiseksi edes pidempää sopimusta suurten elokuvateatteriketjujen kanssa. Finnkino ja Bio Rex esittävät elokuvaa 12:ssa eri kaupungissa torstaina 10. toukokuuta. Sen jälkeen teoksen tulevaisuus on taas arvoitus.

Omakustanteinen sissituotanto on Suomessa harvinaista koko illan elokuvien kentällä. Olisi epäreilua vaatia sellaiselta teknisesti samantasoista jälkeä kuin suuren tuotantoyhtiön elokuvalta. Punasii päin -elokuvan tapauksessa vaatimus täyttyy sen epäreiluudesta huolimatta. Ääniraita ja värisuunnittelu on tehty huolella, käytössä on korkeatasoiset välineet, eikä ohjaajakaan kärsi vision puutteesta. Paikoin umpipöhköksi riistäytyvä käsikirjoituskin on kokonaisuudessa enemmän hilpeä ominaisuus kuin vika. Harvinainen elokuvatapaus on esityksensä ansainnut – ainakin ne vähät, jotka sille on suotu.

Elokuvan näytösajat ja -paikat

Julkaistu: 3.5.2018