Minun autoni: Ford Prefect 1952 – "Autoni on mustasukkainen vaimolleni ja alkaa oikutella, kun hän tulee kyytiin"
Autot ja liikenne
Minun autoni: Ford Prefect 1952 – "Autoni on mustasukkainen vaimolleni ja alkaa oikutella, kun hän tulee kyytiin"
Kun tekee itse, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Tällainen on pilapiirtäjä Teppo Järven Ford Prefect vuodelta 1952.
2Kommenttia
Julkaistu 25.11.2022
Tuulilasi

Riihimäkeläistä Teppo Järveä ovat autot kiinnostaneet pikkupojasta asti. Kalifornialainen autokulttuuri kiehtoi jo ennen kouluikää, ja mopoiässä alle piti saada Honda Monkey. Se rakenneltiin perinpohjaisesti omaan makuun, ja kun saavuttiin autoikään, kulkupeleiksi valikoituivat VW Kuplat. Yhdestä niistä, turkoosin sinisestä 1303S-Kuplasta muokattiin näyttävä California Looker.

– Tykkään ajamisesta. Nykyisin tulee kuitenkin suht vähän kilometrejä, kun ei ole säännöllistä työmatka-ajoa, Järvi kertoo. Taiteellisen miehen työhistoriaan sisältyy myös Elcat-sähköauton kehitysinsinöörinä toimiminen Järvenpäässä, joten alan kokemusta ja ymmärrystä on omasta takaa.

Se selittää, miksi tämän jutun Ford Prefect on niin makea.

– Tämä auto on itse rakennettu. Itse rakennettua autoa ei voi kaupasta ostaa. Se on kuin oma lapsi, toista samanlaista ei ole. Ei edes Englannissa, jossa Prefect on ollut aikoinaan varsin suosittu. Johtoajatus tekemisessä oli, että halusin modernisoida vanhan eurooppalaisen auton, joka on ollut aikoinaan tuttu näky maanteillämme. Mutta se ei saanut olla Volkkari tai Volvo, joita näkee edelleen. Oikeanlainen aihio löytyi sitten nettiautosta. Sattuman sanelema juttu: eteen osui sopivan huonokuntoinen auto sopivaan aikaan. Myyjä ei tinkinyt hinnasta, eli taisin maksaa autosta liikaa. Hän oli maalannut auton pohjamaalilla, muka suojellakseen autoa, mutta jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti vain myyntitarkoituksessa, Teppo muistelee.

Teppo Järvi on ollut autoista kiinnostunut jo nuoresta pitäen. Piirtäjäammattilainen osaa myös maalata ja päivittää auton mieleisekseen.
Ford Prefect oli tuotannossa vuosina 1938–1961. Autoa valmistettiin Englannissa ja Australiassa, Popular- ja Anglia-mallien yläpuolelle.
Voimanlähteeksi valikoitui Ford Scorpion 2-litrainen ahtamaton moottori, jonka imuäänenvaimennin on nostettu tilasyistä koneen päälle.
Ohjaamo on kapea, ja nahkaverhoilu korostaa intiimiä tunnelmaa. Puuratti on kiinnitetty Scorpion ohjauspylvääseen.

Laulajalegendan menopeli

Vanhalla autolla on ollut muutenkin mielenkiintoisen polveileva historia. Yhdessä vaiheessa elämäänsä se on päätynyt myös laulajalegenda Esko Rahkosen ”laanille”, eräänlaiselle romuautopihalle, jolla oli aikoinaan kymmeniä ja kymmeniä Rahkosen hankkimia,erikuntoisia autovanhuksia.

– Omistajahistoriasta sen verran, että auto on poistettu rekisteristä vuonna 1969 Porin alueella. Sen jälkeen auto on kiertänyt useilla ihmisillä, joilla on ollut aikeena korjata auto, mutta kaikilta se on vain jäänyt tekemättä.

– Omistajiin ovat kuuluneet muun muassa porilainen autoharrastaja Veikko Nätkin ja autotaidemaalari Simo Riikonen. Esko Rahkonen osti auton Porista joskus 80-luvun alussa. Mieluummin olisin itse asiassa hankkinut vanhemman mallin Prefectin, jossa etuvalot olisivat olleet irrallaan lokasuojista, mutta aika vain tuli täyteen. Jokin piti ostaa, ja tämä se nyt on.

70-vuotias autovanhus on löytänyt Teppo Järven käsissä hyvän kodin. Etuosan sininen on kopioitu ylimääräisestä ja aidosti patinoituneesta konepellistä. Ruoste ja sininen lyövät auton pinnassa kohteliaasti kättä toisilleen – kaksin aina kaunihimpi.
Ensimmäisten Prefect-mallien moottorin iskutilavuus oli tarkalleen 1,172 litraa. Sivuventtiilimoottori tuotti maltilliset 27 kW, eli 36 hevosvoimaa. Modernisoinnin seurauksena voimaa tuli 100 hevosvoimaa lisää, ja se tuntuu myös auton kulussa.
Takalokasuojia on levitetty viisi senttiä, jotta renkaat mahtuvat pyörimään.
Karikatyyritaiteilijan auto on ihan oman näköisensä. Yhtenä inspiraation lähteenä toimi William Wrayn abstrakti maalaus.

Ruoste on kaunista

Maalausteemaksi tuli ruoste. Yhtenä inspiraation lähteenä toimi William Wrayn netistä löytynyt abstrakti maalaus.

– Ruoste on mielestäni kaunista, vaikka auton pelleissä se ei yleensä haluttua olekaan. Toisaalta olen laiska pesemään ja kiillottamaan, eli mattapinta sopi siinäkin mielessä. Plussaa on sekin, että myöskin pohjatyöt voidaan tehdä rennolla otteella. Suoraan sanottuna pohjatöihin ei jäänyt energiaa, koska tekniikan vaihto oli se suurin juttu tässä projektissa.

– Sain vaalean ruskeaksi pohjamaalatun auton mukana ylimääräisen konepellin. Sehän istuikin sitten paikalleen paremmin kuin alkuperäinen. Ja taas sattuma puuttui peliin, etuosan sininen on kopioitu tästä ylimääräisestä ja aidosti patinoituneesta konepellistä. Vaimoni Kirsi, joka on lahjakas värien käyttäjä, ehdotti että samaa sinistä voisi laittaa pienen silauksen myös takaosaan. Niin sitten teinkin.

– Maalaus syntyi parissa kolmessa viikossa, joka on häviävän pieni työmäärä koko auton viiden vuoden työhön. Ei maalauksessa erityisiä haasteita ollut. Mattalakkaa ostaessa myyjä sanoi, että sitä on hankala saada tasaiseksi. Ja totta tosiaan, yhdessä valokuvassa näkyy selvästi ruiskun jäljet, vaikka paljain silmin niitä ei näe.

Karismaattinen autovanhus on tullut Järvelle vuosien varrella rakkaaksi, josta olisi vaikea luopua.

– En tiedä vielä, milloin myyn tämän, vai myynkö lainkaan. Ehkä joskus sitten, kun seuraava projekti valmistuu.

"Halusin tuoda tähän päivään tosi vanhan eurooppalaisen auton, joka on ollut aikoinaan tuttu näky maanteillämme - mutta en ihan tavallista Volvoa tai edes Volkkaria."
Teppo Järvi
Kauneus on yksityiskohdissa, joita tässä autossa riittää.

Haastava projekti

Prefectin uudeksi moottoriksi oli jo alkuvaiheessa valikoitunut Ford Scorpion 100 kW:n tehoinen ja 2,0-litrainen bensiinipata vuosimallin 1995 autosta. 100 kW, eli 136 hevosvoimaa, oli Trafin näkemyksen mukaan maksimiteho, johon lupa voitaisiin myöntää. Kantava ajatus oli, että muutakin tekniikkaa hyödynnettäisiin juuri Scorpiosta. Teppo Järvi kertoo, että vaikeinta oli aloitus, kun ei vielä tarkkaan tiennyt mitä oli tekemässä, vaikka poikkeuslupaa tekniikan vaihtoon piti hakea.

– En saanut lupaa tekemiini Scorpion-akseleiden kavennuksiin. Etuakselin McPherson-tyyppiselle joustintukiakselistolle ei Trafista vuonna 2014 herunut lupaa, koska joustintukien yläpäitä ei voitu viranomaisen mielestä tukea riittävästi. Myöskään taka-akselin muokatuille tukivarsille ei saatu lupaa. Tämä otti pattiin, tehty työ valui hukkaan. Lupaa ei saatu myöskään Taunuksen etukelkan asentamiseen eteen, joka oli yksi vaihtoehto, eikä B-Kadetin etukelkan käyttämiseen, koska Kadetissa ei ole ollut yhtä paljon tehoa kuin Scorpiossa. Loppujen lopuksi tehdasuusi etuakseli piti tilata Jenkeistä, mikä sitten kävi vähän turhan kalliiksi.

Keulamerkki toimii konepellin kahvana, kiinnitys hoituu nahkaremmein.
"Pohjatöihin ei jäänyt energiaa, koska tekniikan vaihto oli se suurin ja hidassoutuisin juttu koko projektissa. Jos jossain näkyy maalin valumajälkiä, ne eivät ole vahinkoja."
Teppo Järvi
Sivupeilit ja takavalot ovat Bilteman kamaa – mutta tyylikkäitä.

Ford prefect vm. 1952

  • Moottori Rivi-4 edessä pitkittäin, bensiini
  • Iskutilavuus 1 998 cm3
  • Teho 100 kW (136 hv)/6 300 r/min
  • Vääntö 175 Nm/4 200 r/ min
  • Voimansiirto Takaveto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuakselisto Fat Man Mustang II, taka-akselisto Ford Capri I 3000 GT
  • Kulutus 8,3 l/100 km, CO2-päästöt 193 g/km,
  • Mitat Pituus 3920 mm, leveys 1490 mm, korkeus 1613 mm, akseliväli 2375 mm

2 kommenttia