Tuulilasi

Minun autoni: Fiat 600 – "Jekulla on ollut jekkunsa, ja tienkin päälle on jääty – Mutta aina on ongelmat ratkaistu"

Minun autoni: Fiat 600 – "Jekulla on ollut jekkunsa, ja tienkin päälle on jääty – Mutta aina on ongelmat ratkaistu"
Joskus autohaaveet eivät jätä rauhaan. Tämä tarina päättyy onnellisesti.
Julkaistu: 1.11.2022

Kuvissa esiintyy kuusivuotiaan pikkutytön unelma. Haave, joka lopulta toteutui. Auto, joka sai nuoren ihmisen sydämen pomppailemaan jo kauan sitten – eikä koskaan päästänyt irti. Auto, joka on monelle kokeneemmalle suomalaisautoilijalle vanha tuttu, etenkin 1960- ja 1970-luvuilta. Sympaattinen pieni kulkija, joka sulattaa katsojan silmissä kivisenkin kuoren.

Sehän on tietenkin pompannappi, Fiat 600.

Mäntsäläläiselle Kati Kivistölle kuussatasella on aivan erityinen merkitys.

– Enolla oli peltoautona Fiat 600. Olin pienenä tyttönä saanut ajaa enon sylissä ja heti todennut tomerasti, että kun kasvan isoksi, niin minä ostan kanssa pompannapin.

– Isoksi kasvamiseen meni siitä hetkestä 38 vuotta, mutta nyt tämä auto – Jekku – on ollut minulla viisi vuotta.

– Autot ovat olleet lapsuudestani asti elämäntapa. Ratissa olen aika rauhallinen, mutta kilparadalla olen sitten saanut päästellä höyryjä. Viihdyn autossa ja ajan paljon, usein olen ystäville kuskina. Aina on harrastettu jotain autoihin liittyvää. Isäni laittoi tekemään itse autoihin kuuluvat huollot jo nuorena. Nuorempana ajoin autosuunnistusta hänen kanssaan, on ollut jenkkiauto ja rokkirallia on ajettu vuodesta 2005 asti. Nuorin poika ajaa sitä edelleen.

– Nyt asun omakotitalossa eteläisessä Mäntsälässä. Hehtaarin tontilla on tällä hetkellä noin 40 autoa pitkin peltoja. Suurin osa niistä on varaosa-autoja harrastelaitteisiin.

Kuljettajalla on lähes orgaaninen yhteys autoon hallintaan. Mitään turhaa ei ole, eikä tarvita.
Kati Kivistön haave Fiat 600:sta syntyi jo lapsena, eikä hellittänyt ennen kuin sellainen omaksi löytyi.
Pikkuriikkinen moottori luovuttaa voimansa taka-akselille. Potkuakin löytyy, mutta kiirettä ei kannata pitää.

Kesäautolla jo pari hääkeikkaa takana

Mutta jokin sydämessä kyti edelleen.

– Minulta puuttui vielä se pompannappi, ja keväällä 2017 nousi kova autokuume. Selailin Nettiautoa ja Pyhtäällä oli punainen Fiat 600 Seat myynnissä. Lähdimme sitä katsomaan.

Entinen omistaja oli myymässä autoa terveydentilansa vuoksi. Se oli ollut hänellä vuodesta 1980 asti. Ajattelin matkalla, että jos autolla on sydän, niin se on minun autoni.

Ja olihan siinä vanha ”Teiden ritari” -tarra. Kaupat siitä tuli. Rekisterikilven mukaan auton nimi oli heti selvä. Siitä tuli Jekku.

Kati kertoo, kuinka kuussatanen on heti alusta alkaen osoittanut luonnetta.

– No kyllähän niitä jekkuja on ollut. ”Pieni auto, pieni vika” on lause, jota meidän perheessämme on aina toistettu. Kerran on kyllä moottorikin hajonnut. Ystäväni ja veljeni sen sitten väkersivät kasaan, minä keräilin ja tilailin osia. Kondensaattori on tuottanut välillä harmaita hiuksia, mutta muuten auto on toiminut teknisesti hyvin.

– Olen itse yrittänyt paljon tehdä asioita, mutta perheessäni on autonasentajia niin monta, että he ovat ottaneet Jekun hoidon itselleen. Facessa on pompannappiryhmä, sieltä saa apuja niin osiin kuin kysymyksiinkin. Lauri Viljanen on ollut minun pelastava enkelini moneen kertaan.

– Vuosina 2020–2021 poikani Niko teki kovan urakan: hioi Järvenpään Keudalla auton pellille ja maalasi sen. Korona vähän pitkitti projektia, kun koulut menivät kiinni. Mutta kumpikin valmistui sittemmin, niin maalaus kuin poikakin. Serkkuni Tanja kävi samaan aikaan verhoilukoulun, ja siellä hän päällysti penkit. Yhdessä sitten verhoiltiin muut jutut kotona. Mikko Marttinen myllytti ja teki keraamisen pinnoituksen, joten auton metallinhohtopunainen maalipinta suojattiin. Itse en museoautoa halunnut, vaan itseni näköisen auton.

– Jekku oli tänä vuonna American Car Show:ssa näytillä. Käymme muutenkin paljon cruisingeissa ja miiteissä. Pojat ovat kesätapahtumissa käyneet, jos minulla on ollut jotain muuta. Pari hääkeikkaa on kuljetettu, ja varmaan myös jatkossakin. Auto on vain kesäkäytössä, joten kesällä tulee käytyä kaikkialla. Kyllä tämä nappi tulee jäämään perheeseen. Siitä tullut koko perheen silmäterä.

Fiat 600:n muodolliset ratkaisut ovat yksinkertaisen nerokkaita.
Kauneutta voi löytää myös huumorin kautta. Turha vakavuus ei Jekulle maistu.
Hyvällä maulla toteutettu verhoilu on syntynyt sukulaistyönä.

Peukkua ja iloisia ilmeitä

Millaisia tunteita pieni auto herättää ihmisissä?

– Tarinaa tulee aina, kun johonkin pysähtyy, Kati Kivistö kertoo.

– Pompannappihan on ollut 1970-luvun Suomen kansanautoja. Ihmiset näyttävät usein peukkua, vilkuttavat ja hymyilevät. Tarinoissa on esimerkiksi lapinmatkaa, kyydissä neljän hengen perhettä ja koiraa. Kerrotaan, kun joku on pyöräyttänyt auton katon kautta ympäri, eikä kenellekään ole sattunut mitään. Tarinaa pelireissusta, jolla junnujen futisjoukkue on änkeytynyt isän Fiatiin, ja ei muuta kuin naapurikuntaan pelaamaan. Itsellänikin on aina hymy korvissa, kun Jekulla lähtee ajelemaan. Se on huonon päivän pelastaja.

Mutta voisiko autolla oikeasti olla luonne, tai jopa sielu?

– Kyllä Jekulle tulee puhuttua kaikesta. Se tiennee myös salaisuuksia enemmän kuin kukaan muu. Välillä tulee tunne, että jos Jekku ei jotain halua, niin se kiukuttelee. Esimerkiksi Kouvolan suunta on ollut vaikea. Neljä kertaa sinne päin mennessä on joka kerralla jääty tien sivuun. Se kondensaattori on mennyt rikki. Ilmeisesti liian kauaksi kotoa ei passaa lähteä.

Pyöreillä ajovaloilla on ratkaiseva rooli sympaattisen ilmeen takana.
Mittaristoa on hieman tuunattu persoonallisemmaksi.
Pieni auto ei tarvitse suuria pyöriä. Vakio vannekoko on 12 tuumaa.

5 pointtia

  1. Vastakohdat: "Autokuumeen noustessa oltiin ajateltu jotain isompaa jenkkipeliä, mutta sitten nousikin ajatus pompannapista."
  2. Sympatia: Ihmiset näyttävät pompan­napille usein peukkua, vilkuttavat ja hymyilevät.
  3. Historia: Fiat 600:n on muotoillut roomalaissyntyinen Dante Giacosa (1905-1996). Hänen kädestään syntyi myös ensimmäinen kuusipaikkainen versio autosta, Fiat 600 Multipla.
  4. Kauneuspilkut: Kati Kivistö ei halunnut itselleen museoautoa, vaan näköisensä, rehellisen auton.
  5. Yksityiskohdat: Rekisterikilven mukaan auton nimi oli heti selvä. Siitä tuli Jekku.

Fiat 600 Seat vm. 1973

Pikkuriikkisen 600:n kilpailijoita ovat olleet englantilaisten Mini ja saksalaisten Kupla. Kuussatasta valmistettiin lisenssillä monessa maassa, muun muassa Espanjassa Seatina vuoteen 1973 saakka.
  • Moottori Rivi-4 takana poikittain, bensiini.
  • Iskutilavuus 767 cm3.
  • Teho 21 kW (29 hv) / 4 600 r/min.
  • Vääntö 56 Nm / 2 800 r/min.
  • Voimansiirto Takaveto, 4-vaihteinen manuaali.
  • 0-100 km/h 39,9 s.
  • Huippunopeus 110 km/h.
  • Kulutus 5,8 l/100 km.
  • Mitat Pituus 3 322 mm, leveys 1 380 mm, korkeus 1461 mm, akseliväli 2 000 mm.
  • Omamassa 620 kg.
3 kommenttia