Apu

Fantastisen loistavaa



Fantastisen loistavaa

Yrjö Rautio: "Hallitus on parantumattomasti sairas, kansan enemmistö kannattaa eutanasiaa, mutta laki ei salli."
Teksti Yrjö Rautio

Osinkoverosekoilu on toistaiseksi vahvin osoitus Jyrki Kataisen (kok) kuuden puolueen hallituksen tavasta ja tyylistä hoitaa asioita.

Hallituksen tapa ja tyyli on ollut samanlainen muitakin suuria uudistuksia käsiteltäessä.

Aivan aluksi kutsutaan paikalle torvisoittokunta. Asiantuntija- ja virkamiesvalmistelun korvaa vahva poliittinen tahto ja uljaat tavoitteet.

Lopuksi kokoonnutaan torvien jälleen soidessa kertomaan kansalle fantastisista tuloksista, joihin on päästy. Ylistetään yhdessä loistavaa yhteistyötä, johon hallitus on jälleen kyennyt.

Pääministeri hehkuu myös henkilökohtaista onnea, eikä jätä sitä kertomatta.

Jo juhlapäivän iltana alkaa sen selvittely, mitä olikaan tullut päätetyksi. Aamun krapula tunkee ministerien mieleen ajatuksen: taisi tulla otetuksi liikaa, taas. Ja kun muutama päivä kuluu, huomataan, että päätös oli tehty puutteellisin tiedoin ja johtaa aivan toisiin seuraamuksiin kuin oli tarkoitus.

Mikäs siinä – tehdään uudet päätökset ja ylistetään yhdessä niitä vieläkin paremmiksi.

Kilpi kolhiintuu

Pääministerillä on suurin valta ja vastuu – myös hallituksen jatkuvasta kompuroinnista.

Jyrki Katainen on selviytynyt viime kuukausiin asti vähäisin kolhuin ja tahroin. Häntä on suojellut hänen vilpitön poikamainen olemuksensa. Hän on niitä kunnioitettavia poliitikkoja, jotka puhuvat niin kuin ajattelevat hankalissakin tilanteissa. Hänestä on vaikea uskoa mitään pahaa.

Viidakon valtias on onnistunut ihmeen hyvin pitämään huolen, etteivät hänen sekalaisen hallituslaumansa eläimet ole syöneet vielä toisiaan.

Nyt on kolhuja ruvennut tulemaan: Himas-kohu, osinkoverosekoilu, kunta- ja sote -vyyhti, laskeva kannatus...

Liian helpolla Katainen onkin päässyt. Pääministerin on tiedettävä, mitä hallitus päättää ja millä perusteilla. Hänen on pidettävä huolta, että muutkin ministerit varmasti tietävät.

Voiko kukaan kuvitella, että esimerkiksi Paavo Lipposen tai Matti Vanhasen aikana olisi jouduttu jälkikäteen ihmettelemään, mitä tulikaan päätetyksi?

Katainen on suurin syyllinen myös siihen, että tun­nelmointi, "hyvä fiilis", tuntuu nousseen tärkeämmäksi asiaksi kuin itse päätökset.

Välillä tulee jo ikävä Matti Vanhasta ja hänen tylsän

asiallista, tunteilematonta tyyliään. Sitä nyt olisi viimeksi uskonut!

Ei aihetta juhliin

Kaikkien hallituspuolueiden johtajat esiintyivät voittajina, kun pahimmat valuviat oli osinkoverouudistuksesta korjattu – myös kokoomus, joka joutui perääntymään eniten.

Paavo Arhinmäki (vas) sai pisteitä siitä, että heräsi myöhään, mutta heräsi kuitenkin. Juha Sipilä (kesk) sai pisteitä siitä, että herätti Arhinmäen.

Aihetta voitonjuhlaan ei kuitenkaan ole edes vasemmistolla, jota ilman viat olisivat jääneet korjaamatta. Osinkovero suosii korjausten jälkeenkin rikkaita suuromistajia ja sortaa piensijoittajia.

Osinkoveron kiristämisen piti täyttää valtion tuloista aukko, jonka yhteisöveron laskeminen 24,5:stä 20 prosenttiin tekee.

Ei täytä. Kukapa muu silloin aukon täyttäisi kuin palkansaajat?

*****

Heittolaukauksia

1. Alkuperäinen osinkoveromalli olisi ollut parempi, mutta ihmeitä tekee tämä nytkin sovittu.

2. Kun rahaa lapioidaan firmoista ulos ja omistajille, sitä tuleekin sisään ja investointeihin.

3. Mitä enemmän varakkaat suuromistajat rikastuvat, sitä enemmän tuloerot pienentyvät.

4. Kun taisteleva työväenliike saavuttaa tällaisia voittoja, mihin tappioita enää tarvitaan?

5. Nukuin vasta kehysriihessä, mutta nukuin kuitenkin, sanoi Paavo Arhinmäki.

6. Hallitus on parantumattomasti sairas, kansan enemmistö kannattaa eutanasiaa, mutta laki ei salli.

Julkaistu: 10.4.2013