Apu

Ex-hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen myöntää: Äitiys pehmensi julkisuuskuvaani



Ex-hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen myöntää: Äitiys pehmensi julkisuuskuvaani

Aino-Kaisa Saarinen kiittää maajoukkueen lääkäriä, joka osasi neljän lapsen äitinä antaa sekä ammatillisia että henkilökohtaisia neuvoja jo raskausaikana.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Juha Juntto

Se, että äitiydestä – ja nimenomaan äitiydestä, ei vanhemmuudesta – tehdään huippu-urheilijalle yhä ainakin julkisuudessa ongelma, kertoo omaa kieltään tasa-arvon mallimaaksi kutsutun Suomen mediasta ja asenneilmastosta.

Norjassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja jopa Venäjän kaltaisessa yhteiskunnassa pidetään useimmiten täysin normaalina, että huipulla olevat urheilijanaiset palaavat synnytyksen jälkeen takaisin ammattiinsa yhtä intensiivisesti tai jopa paremmin menestyen.

Ex-hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen huomauttaa, että eroja toki on.

– Venäjä ei kyllä ole ihan hyvä verrokki sikäli, että heidän kulttuurissaan isovanhemmat hoitavat lapset. Olin joskus 2000-luvun alussa kisan jälkeen saunassa yhden venäläisen huippuhiihtäjän kanssa, joka kertoi hänellä olevan 11-vuotias poika. En ollut ikinä kuullutkaan asiasta, ja kun kysyin varovasti, missä poika on, hän sanoi itsestäänselvyytenä, että ”babuskan luona”. Enkä koskaan nähnyt lapsia venäläisten harjoitusleireillä, kuten muilla mailla, Saarinen muistuttaa.

Hän itse ei kokenut raskauden ja äitiyden vaikuttaneen millään tavoin siihen, miten häneen suhtauduttiin lajin sisällä. Erityisesti hän kiittää maajoukkueen lääkäriä, joka osasi neljän lapsen äitinä antaa sekä ammatillisia että henkilökohtaisia neuvoja jo raskausaikana.

Vaikeinta olivat pitkät erot perheestä.

– Esimerkiksi olympialaisissa tuli hetkiä, jolloin mietin, että mitä ihmettä minä täällä teen, kun pitäisi olla Amandan luona, Saarinen hymähtää.

Nyt kaksivuotiaan tyttären syntymä oli sellaisenaan maailman tärkein asia, mutta se antoi urheilu-uraankin perspektiiviä ja suhteellisuudentajua.

– Enää ei ollut samanlainen maailmanloppu, jos jokin kisa meni pieleen. Tuntuu, että julkisuuteen päin äitiys pehmensi kuvaa ja toi siihen inhimillisyyttä: että ei me huippu-urheilijat olla mitään koneita, vaan eletään samoja asioita, elämänvaiheita ja tunteita läpi kuin muutkin.

"On ika yksilökohtaista, mikä hajottaa keskittymistä ja mistä saa voimaa"

Suomessa nousee vähän väliä esiin puheenvuoroja, joiden mukaan huippu-urheilija tai sellaiseksi tähtäävä ei saisi pahemmin kärjistämättä tehdä mitään muuta: ei opiskella, ei rakentaa taloa tai viettää aikaa ulkopuolisissa harrastuksissa.

Yleensä äänessä ovat arjen ulkopuoliset tahot eli toimittajat tai omia agendojaan ajavat huomionkipeät ”asiantuntijat”, mutta myös entiset valmentajat ja urheilujohtajat ovat olleet ajoittain kärkkäitä laukomaan näkemyksiään.

Saarisen perheen omakotitalo valmistui kotiseudulle Hollolaan muutama vuosi sitten. Hohtavan valkoisen talon kaikille pinnoille tulvii valoa isoista ikkunoista, ja ulkopuolisesta tuntuu lähinnä käsittämättömältä, että näin tahrattomassa miljöössä voi asua pieni lapsi.

– Ei minulle ole ainakaan päin naamaa tultu sanomaan, mitä saisi tehdä. Kai se on aika yksilökohtaista, mikä hajottaa keskittymistä ja mistä saa vain voimaa. Toki jos olisin ollut vaikka tässä taloprojektissa mukana joka kohdassa, stressi olisi iskenyt aivan varmasti, Saarinen naurahtaa.

Saavutusluettelokin on sellainen, että se ei jätä jossittelulle tai arvostelulle sijaa. Arvokisametallia on läjäpäin, ja hän on viidellä mitalillaan eniten 2000-luvulla olympiamitaleita voittanut suomalaisurheilija.

Julkaistu: 1.6.2018