Apu

Eve Hietamies: Suomessa ei soitella junaan


Eve Hietamies vertailee Yhdysvalloissa ja Suomessa saamaansa asiakaspalvelua.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Helsinkiläinen supermarketti. En löydä haluamaani tavaraa. Myyjä ei edes katso kohti, puistelee vain päätään. ”Jos se ei ole hyllyssä, sitä ei ole”. Kun kysyn, että voisiko se olla varastossa, myyjä ei edes reagoi. Vien rahani toiseen kauppaan.

Amerikkalainen supermarketti. Haluaisin ostaa popcorn-kattilan. Ensimmäinen myyjä ei tiedä, missä niitä on, mutta kutsuu seuraavan paikalle. Ja tämä kutsuu seuraavan. Kolme myyjää etsii kattilaa valtavasta kaupasta, lopulta se tuodaan varaston puolelta leveiden hymyjen kanssa. ”Olkaa hyvä ja kiitos, kun asioitte meillä”.

Kun lääkkeet jäivät junaan

Tällainen muisto tuli mieleen, kun mietin viimekesäistä junamatkaa. Matkustin vanhemman naisjoukon kanssa Keski-Suomeen. Perillä hotellissa huomasimme, että erään rouvan kassi oli jäänyt junaan. Hätä oli suuri, sillä lääkkeet olivat kassissa.

Tiesin, että juna oli parin tunnin päässä tulossa takaisinpäin, joten soitin VR:n asiakaspalveluun ja selitin tilanteen: tiesin vaunun ja istumapaikan numeron, kassi on penkin kohdalla lattialla. Kun juna palaa takaisin, voisin mennä sitä asemalle vastaan. Jos konduktööri ystävällisesti voisi ojentaa kassin junan ovesta.

Että voisitteko yhdistää puhelun junan konduktöörille.

– Konduktöörille ei voi soittaa. Junaan ei voi soittaa, asiakaspalvelu vastasi. Nuori nainen.

"Asemalla ei ole ketään"

Hämmennyin. Painotin uudelleen, että lääkkeet ovat kassissa. Jos konduktöörin kanssa ei voi puhua, voisitteko yhdistää sille asemalle, missä juna tällä hetkellä seisoo? Jospa sieltä haettaisiin konduktööri puhelimeen?

– Asemalla ei ole ketään. Asemalle ei ole numeroa.

Mutta täytyyhän juna-asemalle joku numero löytyä? Ja eihän asema tyhjillään voi olla, etenkin kun juna juuri tuli sinne? Entä henkilö, joka ottaa talteen junaan jääneet tavarat? Junan siivooja? Voisinko puhua siivoojan kanssa?

– Siivoojille ei voi soittaa. Junaan jääneet tavarat viedään paikalliselle poliisiasemalle, josta ne lähetetään edelleen löytötavaratoimistoon.

"Mutta johan nyt on perkele"

Siinä vaiheessa hermostuin ja huusin naiselle, että voisitko edes yrittää tulla puolitiehen vastaan. Toimittajana tiedän, että jotain voidaan aina tehdä! Mummeli tarvitsee lääkkeensä! Auta nyt hyvä ihminen edes vähän!

Ei. Ihminen ei auta edes sitä vähää.

Lopulta soitin turhautuneena junan pääteaseman poliisiasemalle, joka ottaa vastaan sen kaupungin löytötavarat. Kerroin nuorelle miespoliisille koko tarinan, ja kysyin, että kun kassi tuodaan poliisiasemalle, voisiko hän lähettää sen bussilla siihen kaupunkiin, missä olemme. Toki maksan kaiken. Poliisi vastasi pahoitellen, että saattaa kestää viikonkin, ennen kuin VR toimittaa junaan jääneet löytötavarat.

– Mutta johan nyt on perkele, jos ei muka junaan voi soittaa, poliisi tuiskahti.

Kesken poliisin puhelun helpottunut mummeli tuli hotellihuoneeseeni lääkepussukan kanssa, se oli löytynyt matkalaukusta. Parin viikon päästä kassi palautui omistajalleen löytötavaratoimiston kautta.

Julkaistu: 16.1.2019