Apu

Eve Hietamies: Onko oikeasti pakko?


Onko pakko tehdä kaikkea kesällä kun on loma vai voitko olla vain tekemättä mitään? Avun Eve Hietamies pohtii.
Kuvat Johanna Myllymäki

Joka kevät ihmettelee samaa: miten ihmeessä tuli taas selvittyä pimeä ja kylmä talvi? Mistä aineksista meidät suomalaiset on tehty, kun marraskuusta ja maaliskuusta tämä kansa selviää lähes vaurioitta?

Kevät iskee aina nurkan takaa: eilen vielä raaputit auton tuulilasista jäätä, tänä aamuna koivu on hiirenkorvalla, narsissit ovat ilmestyneet tyhjästä ja ovella seisoo joukko meikattuja lapsia, jotka lyövät sinua oksilla (tämä oli brittimieheni kauhistunut selitys elämänsä ensimmäisestä virpomiskokemuksesta).

Kesän lähestyessä lomien jakaminen alkaa kiristää välejä työpaikoilla. Taisto heinäkuisista lomapäivistä käydään sinkkujen ja perheellisten välillä, tosin lomarohmut vetävät siitä välistä.

Kesä alkaa siitä, kun alaikäiset örveltävät umpikännissä juhlimassa koulujen loppumista ja perheelliset raastavat hiuksiaan: koululaisilla on lomaa kymmenen viikkoa ja vanhemmilla siitä vain puolet. Miten tuo pieni ekaluokkalainen pärjää muka ne päivät yksin? Sitä paitsi kuopus tulee taas itkeskelemään monta viikkoa nimilappu selässä siinä vieraassa päiväkodissa, johon oman päiväkodin hoito loman ajaksi aina keskitetään.

Talven valkaisemat kintut ja selluliittireidet pitäisi päästää taas ihmisten ilmoille, mikä itseinho. Möhömahaisiin miehiin iskee pakottava halu riisua julkisesti t-paitansa.

Kesämökki on työleiri

Jos perheellä on mahdollisuus viettää yhteistä aikaa, voi valita joko perheriidan tai sukuriidan. Pitkän talven jälkeen kuukauden kestävä pakkomökkeily on juuri sitä, mitä kiristyviin väleihin tarvitaan. Vihanpidon voi kilpistää megariidaksi juhannusaattona, jolloin on pakko juhlia, koska on juhannus.

Kesämökki on monelle koko loman mittainen työleiri, jonka rauhaa häiritsee vain teinin rähjäys, hullun naapurin moottorisaha sekä kutsumattomat vieraat, jotka pelmahtavat pihalle ja jäävät viikoksi tuomatta edes kahvipakettia.

Myös pitkät automatkat ovat suosittuja, määränpäänä usein Tuurin Kyläkauppa. Lapset kitisevät takapenkillä, auton ilmastointi on rikki, isä raivoaa tietöiden takia ja äiti on etupenkillä hiljaa hapan, koska naapurin perhe kiertää Eurooppaa eikä Alavuden taajamia. Ainakaan ei tule järvisyyhyä, niin kuin viime kesänä serkun mökiltä.

Kesälomalla on pakko käydä huvipuistossa. Se maksaa parisataa euroa nelihenkiseltä perheeltä ja isi ehtii siellä hoidella työasioita älykännykällään. On myös pakko mennä tapahtumiin ja pitää hauskaa, vaikka liput ovat kalliit, teltta haisee homeelta ja bajamajat tulvivat.

On pakko grillata, koska on kesä. Pakko ostaa pakkomansikoita ja herneitä, kuunnella kakaroiden valitusta kuorineen keitetyistä uusista perunoista. On pakko ”heittää talviturkki”, vaikka vesi on hyytävää vielä heinäkuussa, pelata minigolfia uuvuttavan porottavassa helteessä tai juoda lämmennyttä olutta muovituopista tulikuumilla muovipenkeillä, ahtaalla ja hienhajuisella terassilla.

Kesään liittyy niin paljon pakollisia asioita, ettei syksyllä pysty nielemään enää yhtäkään mansikkaa.

Elokuu tuo turvallisen arjen

Elokuun alussa pakkomökitetyt perheet palaavat pinna kireällä takaisin kotiin. Kesälesket siivoavat kotinsa, kesäheilat potkaistaan ulos elämästä ja kesäkissat jätetään jääkylmästi kuolemaan kesämökeille ilman minkäänlaista omaatuntoa. Elokuu tuo taas turvallisen arjen ja jos koko kesän on satanut, helle valtaa vihdoin Suomen juuri kun koulut alkavat. Avioerot joko perutaan tai laitetaan liikkeelle.

Mutta ainakin mieltä helpottaa Mamban Vielä on kesää jäljellä -renkutus. Sitä soittaa jokainen radiokanava.

Julkaistu: 5.6.2019