Apu

Eve Hietamies on kotinsa vanki – hengenvaarallinen onnettomuus pysäytti elämän

Eve Hietamies on kotinsa vanki – hengenvaarallinen onnettomuus pysäytti elämän

Suosittu kirjailija ja toimittaja Eve Hietamies toipuu maaliskuussa sattuneesta hengenvaarallisesta onnettomuudesta. Häneltä jäi pitkään työstetty romaanikäsikirjoitus kesken.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Kirjailija, toimittaja Eve Hietamies lähti harmaana maaliskuun aamuna viemään roskia. Palatessaan takaisin kotitalonsa etuovelle hän huomasi harjakaton reunalta roikkuvat jääpuikot ja ajatteli ensimmäisenä, että ne saattavat pudota sieltä hänen lapsensa niskaan. Hän pyysi aviomiestään Alan Mundaytä kiipeämään katolle tikkaita pitkin pudottamaan lumet. Munday kuitenkin kieltäytyi, koska se olisi vaarallista. Vastaus sai Hietamiehen suuttumaan.

– Joka ikinen nainen tietää sen tunteen, että hitto, kun pitää tehdä itse kaikki!

Jälkikäteen Hietamieskin allekirjoitti miehensä näkemyksen, mutta hetken mielijohteesta, juuri siinä ja silloin, hän päätti toisin. Hietamies otti raskaan lumilapion käteensä ja lähti kiipeämään katolle itse.

– En itse asiassa tiedä tarkkaan, mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä otteeni irtosi ja lensin kahden ja puolen metrin korkeudesta selälleni jäälle. Muistan kyllä putoamisen ja muistan sen iskun.

Maassa maatessaan hän kysyi mielessään, liikkuvatko jalat. Hän kokeili, ja ne liikkuivat. Sen jälkeen hän kääntyi vatsalleen ja alkoi haukkoa henkeä, koska isku oli tyhjentänyt ilmat keuhkoista.

– Sen jälkeen huusin Alania ja kerroin maan tasalta, että putosin katolta. Hän saapui paikalle ja haukkui minut täysin pataluhaksi kaikkien englantilaisten kirosanojen kirjolla.

Ensijärkytyksen jälkeen Mundaykin tajusi, että hänen vaimonsa ei pääse omin avuin ylös. Hän nosti Hietamiehen ylös ja kantoi tämän sohvalle. Viidentoista minuutin sohvalla makaamisen jälkeen molemmat tajusivat, että nyt on tilattava apua.

Pian tupa oli täynnä väkeä, ja kaiken lisäksi pariskunnan poika Christopher joutui kotiin saapuessaan kohtaamaan näyn, kun äitiä nostetaan ambulanssin kyytiin. Lopulta varjoainekuvauksessa selvisi, että Hietamiehellä on lannerangassa nikamamurtuma ja murtuneita kylkiluita.

Perheen koirat Nala ja Lili ovat ymmärtäneet olla hyppimättä tukiliiviä käyttävää Eve Hietamiestä vasten. Kuva: Petri Mulari.

Linnan juhlissa kylkiluut murtuneina

Hietamies myöntää olevansa varsin onnettomuusaltis. Viime lokakuussa hän putosi kotitalonsa parvelta ja mursi silloinkin kylkiluunsa. Paraneminen kesti sen verran kauan, että itsenäisyyspäivänä hän osallistui Linnan juhliin kylkiluut murtuneina. Lisäksi samat kylkiluut murtuivat liukastumisen seurauksena vielä uudelleen tammikuussa.

– Mieheni ensireaktion viimeiseen putoamiseen siis ymmärtää kyllä hyvin.

Nyt elämä on mennyt aivan uudenlaiseen järjestykseen. Kaksi kertaa hiljattain aiemminkin pudonneena Hietamies pohti, että tilanne on helposti selätettävissä – nämä samat luuthan ovat murtuneet vaikka kuinka monesti. Pikkuhiljaa hän alkoi kuitenkin ymmärtää, että tilanne on vakavampi. Pahimmilla hetkillä hän on vaipunut luovuttamisen tunteisiin asti.

– Nyt ollaan siinä mielentilassa, että en ikinä enää parane tästä. Elämä on hirveän rajoittunutta.

Se, että Hietamies ei paranisi ikinä, ei ole lääkäreiden diagnoosi vaan hänen oma, tilanteeseensa ärsyyntynyt kommenttinsa. Kumartuminen on hankalaa, ja lähes kellon ympäri hän joutuu käyttämään tukiliiviä, joka estää tekemästä vääriä liikkeitä. Suhdettaan apuvälineeseen hän kuvailee viha–rakkaus-suhteeksi.

Asioita pahensi alun perinkin se, että Töölön sairaalassa osastolla vietetyn viikon jälkeen hän alkoi pudota uudelleen ja uudelleen – päänsä sisällä. Putoaminen on jatkunut jo monta kuukautta. Joka ilta nukkumaan mennessä tai edes tikkaiden viereisille portaille istuessa hän putoaa. Vasta kesällä keskittymiskykykin on alkanut riittää esimerkiksi kokonaisen kirjan lukemiseen tai elokuvan katsomiseen.

Hietamies kuitenkin tiedostaa, että tilanteessa olisi voinut käydä vielä paljon pahemmin. Tikapuiden alla oli kukkaruukkuna toimiva metrin levyinen rautapata. Selittämättömällä tavalla hän putosi padan viereen.

– Kaikki ihmiset, jotka ovat onnettomuuspaikan nähneet, ovat sanoneet, että pitäisi olla fyysisesti täysin mahdotonta lentää sivuun.

Joka kerta, kun Eve Hietamies istuu kotinsa rappusille, hän putoaa mielessään uudelleen. Kuva: Petri Mulari.

"Sairaalassa putosin katolta"

Työhön Hietamies on aina suhtautunut varsin intohimoisesti. Ensimmäinen tekstiviesti, jonka hän laittoi sairaalasta morfiinin vaikutuksen alaisena, ei ollut äidille tai sisaruksille vaan töihin. Viestissä luki ”sairaalassa putosin katolta”, ilman pilkkuja. Toimituspäällikkö tulkitsi ensin, että Hietamies on pudonnut sairaalan katolta, ja luuli koko viestiä luultavasti vitsiksi.

Työkavereista etäällä oleminen ja kesken jääneet artikkelit ovat vaivanneet huomattavasti Hietamiestä passiivisena toipilaana ollessa.

– Haluan kiittää Töölön sairaalan lääkäreitä ja hoitajia tässä välissä, Hietamies lisää yhtäkkiä vakavana ja kertoo saaneensa erinomaista hoitoa tilanteen ahdistavuudesta huolimatta.

Myönteistä väriä tilanteeseen antaa sekin, että hänen pojalleen onnettomuus on ollut poikkeuksellinen tilaisuus itsenäistyä. Kun äidillä on tukiliivi ympärillä ja kainalosauvat, on 13-vuotiaan pojan täytynyt ottaa vastuuta omasta elämästään aivan uudella tavalla.

Hietamiehelle antaa voimia myös kesken jäänyt romaani. Siihen oli maaliskuussa kertynyt jo toista sataa liuskaa, mutta se jäi kesken, koska keskittyminen ja ilo eivät ole riittäneet vielä hauskan teoksen jatkamiseen. Kipulääkkeet ovat myös sekoittaneet päätä sen verran, että ajatus ei ole kulkenut riittävästi kirjoittamiseen.

Jo viime vuonna Ilta-Sanomien haastattelussa hän kertoi, että kyseessä on kirja, jonka hän on aina halunnut kirjoittaa. Aiemmin väliin änkivät hänen suositut hahmonsa Pasaset, joiden seikkailuista hän kirjoitti kolme peräkkäistä kirjaa. Nyt esteeksi kävi elämän pysäyttävä onnettomuus.

– Paranen kyllä. Se, etten paranisi tästä, on vain omaa ärtynyttä tyhjää mutinaani. Kirja ei jää kesken, hän toteaa.

Julkaistu: 1.8.2018