Apu

Eve Hietamies: On se nyt helvetti, ettei ensihoitajat usko ihmistä, joka on asunut toisen kanssa yli kuusikymmentä vuotta! – Oudon käytöksen syy oli aivoverenvuoto

Eve Hietamies: On se nyt helvetti, ettei ensihoitajat usko ihmistä, joka on asunut toisen kanssa yli kuusikymmentä vuotta! – Oudon käytöksen syy oli aivoverenvuoto
Eve Hietamies kertoo kolumnissaan ensihoitajista, jotka patistivat vanhaa miestä menemään terveyskeskukseen, vaikka tämä ei päässyt edes vessaan ilman puolison apua. Missä kulkee raja, että ihan oikeasti pitäisi tehdä jotain?

Kauan sitten, kun omistin vielä kissan, vein sen kerran eläinlääkäriin. Kun lääkäri kysyi ongelmaa, en osannut sanoa muuta, kuin että kissa oli outo. Ajattelin, että eläinlääkäri lähettää meidät takaisin kotiin, mutta kävikin toisin.

Hän alkoi tuijottaa kissaa ja sanoi sitten, että eläinlääkärin työssä on eräs erikoinen juttu.

– On uskottava omistajaa. Jos omistaja tuo eläimen vastaanotolle ja sanoo, että se on outo tai käyttäytyy oudosti, jotakin ongelmaa on. Omistaja tuntee eläimen parhaiten.

Kissan leuan alta, piilosta karvojen alta löytyi paise. Se hoidettiin, kissa piristyi ja eli melkein 23-vuotiaaksi.

Miksi ihmisten tapauksessa outoutta ei uskota?

Ystävän isältä lähti jalat alta

Tapasin ystäväni yllättäen kauppakeskuksessa. Menimme kahville, ja hän laittoi kännykän pöydälle vilkuillen sitä välillä synkkänä. Kysyin syytä. Kuulemani tarina oli kauhea.

Ystävän 87-vuotiaan isän jalat olivat alkaneet heikentyä. Mies kulki rollaattorilla, mutta jalat alkoivat olla entistä huterammat. Kaksi päivää sitä tutinaa katsottuaan ystäväni äiti soitti ambulanssin. Ystäväni oli tilanteessa mukana.

– Kahden tunnin odottelun jälkeen tuli kaksi ensihoitajaa, nainen ja mies. Nainen otti verenpaineen ja mitä lienee, mies istui sängyn reunalla tenttaamassa, mikä on ongelma. Äiti selitti, että isän kävelyssä on jotakin outoa, ja lopulta isä nostettiin pystyyn. Isä kulki tutisten olohuoneen puolelle ja istui nojatuoliin. Ensihoitaja sanoi, että hyvinhän tuo kulkee. Ei tästä nyt mihinkään kannata lähteä, herra istuu vaan siinä ja lepäilee, ystäväni kertoi.

– Tilanne muuttui noloksi: olimme turhaan pyytäneet ambulanssia, ja se annettiin ymmärtää, hän lisäsi.

Seuraavana päivänä ystäväni isä alkoi kallistua vasemmalle. Lopulta ystäväni äiti soitti ambulanssin uudelleen. Sama tilanne toistui, eihän papassa ensihoitajien mielestä mitään vikaa ollut, kun vastaili ja vitsaili sängyssä.

– Äiti yritti selittää, että isä istuu ja kävelee oudosti. Ensihoitajat moittivat, että pitäisi mennä terveyskeskukseen, vaikka isä ei päässyt edes vessaan ilman äidin apua. Lopulta mieshoitaja huokaisi, että katsotaan nyt vielä sitä ”outoa” kävelyä. Isä tutisi rollaattorilla. Ensihoitajat suostuivat viemään isän sairaalaan tutkittavaksi, ystäväni kertasi.

Kirurgin pöydälle, mars!

Parin tunnin kuluttua lääkäri oli soittanut.

– Lääkäri kertoi, että isällä oli aivoverenvuoto ja isä oli kuljetettu toiseen sairaalaan, jossa tehdään leikkaus, ystävä kertoi ja mulkaisi taas puhelinta.

– Se tapahtui eilen. Isä on tällä hetkellä leikkauksessa ja äiti lupasi soittaa heti, kun saa lisää tietoa. On se nyt helvetti, ettei ensihoitajat usko ihmistä, joka on asunut sen toisen kanssa yli kuusikymmentä vuotta! Siinä ajassa oppii kyllä tuntemaan toisen. Mutta nähdään vain se, mikä halutaan nähdä: ukko on vanha ja köpöttelee, koska kaikki vanhat ihmiset köpöttelevät, ja tuo vaimo nyt jäpättää jotakin tuossa vieressä, hän latasi.

Leikkaus onnistui, ystävän isä toipuu.

Julkaistu: 22.7.2020
12 kommenttia