Apu

Eve Hietamies: Kohta on taas joulu


Oletko koskaan kuunnellut ajatuksella joululauluja? Eve Hietamies on.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Olen miettinyt erästä asiaa jo vuosia.

Olipa kerran tyyppi, jolla oli selkeästi ulospäin näkyvä fyysinen poikkeavuus. Siitä vammasta tuli yleinen pilkan aihe. Tiedetään, ­että haukkuminen yltyi etenkin iltaisin.

Tilannetta pahensi se, että ryhmän johtaja, vanhempi ja auktoriteettinen henkilö nähtävästi tiesi asiasta, mutta ei puuttunut ­tilanteeseen millään tavoin.

Kauanko henkistä väkivaltaa kesti, ei tiedetä. Eräänä iltana porukka oli vähän pulassa, ja ryhmän johtaja keksi, että kiusatun raukan fyysistä poikkeavuutta voisi käyttää työtilanteissa hyväksi. Sen jälkeen kiusattu raukka nähtävästi hyväksyttiin porukkaan, ja tämä oli ihan fiiliksissä, ei edes tajunnut kantaa kaunaa kiusaajilleen – se tekee asiasta vieläkin epämiellyttävämmän.

Tulen huonolle tuulelle, kun kuulen jouluisin Petteri Punakuonoa:

Petteri Punakuono oli poro nimeltään, ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen. Aattoilta pitkä on, taival valoton. Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään. Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.

Entäs sitten Sylvian joululaulu?

Sitten on tämä. On siis joulu ja kaikilla on kivaa, mutta eikö vaan katosta roiku häkki, jossa makaa kuollut lintu.

Nimittäin Sylvian joululaulu:

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin. Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Tulkoon joulu -niminen laulu nostaa myös esiin vankila-aiheen: "Joulu on taas, riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynyt. Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan. Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.

Siitä sitten vaan jouluna vankiloiden ovet auki, niin katsotaan kuinka loppumaton siitä rauhasta tulee.

Kuunteleeko kukaan joululaulujen sanoja?

Ei joululauluissa mitään vikaa ole, mutta joissakin joululauluissa on. Kuunteleeko kukaan koskaan niiden sanoja?

Otetaan vanha tuttu renkutus Joulupukki:

Kiitos sulle, oiva ukki, ystävämme joulupukki. Taas kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun.

Kouluun? Jouluna?

Entä Joulukirkkoon:

Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi – muuten matka jää. Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa! Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Herätetään jouluaattona kaksi lasta aamuviideltä kirkkoon ja laitetaan saman tien ulos istumaan rekeen pikaisen aamupesun jälkeen.

Olen 14-vuotiaan pojan äiti ja tiedän tasan tarkkaan, millaisen nälkäraivarin varhaisteini saa, jollei se heti herättyään saa eteensä vähintään neljää siivua paahtoleipää. Sanonpahan vaan, että kun Juhania alkaa nälkä nakertaa, ei kirkkomatkasta niin kivaa tulekaan.

Lapsi hankeen unohtuu?

Ja hännänhuippuna tämä kauheus nimeltään Me käymme joulun viettohon:

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin: Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Lapsi hankeen hukkuu ja unohtuu?

Jo on niin jouluista, että!

Julkaistu: 30.10.2019