Apu

Eve Hietamies: Ihan hyvin menee

Eve Hietamies: Ihan hyvin menee
Eve Hietamies ruotii kolumnissaan harrastusten ja niihin kalliilla rahalla ostettavien varusteiden lyhyttä käyttöikää.

Pienenä aloitin lintubongauksen. Kinusin äidiltä rahaa ja kävin ostamassa sinisen ruutuvihon sekä hienon kynän. Isän kiikareiden kanssa lähdin läheiselle pellolle kirjaamaan lintuja. Kirjoitin vihkoon: yksi lintu nähty, toinen lintu nähty, kolmas lintu nähty. Mutta mitä lintuja ne olivat… ei aavistustakaan.

Kotimatkalla mutapelto imaisi toisen kumisaappaan jalastani, enkä osannut äidille kertoa, missä kohtaa peltoa saapas on. Isä oli vihainen siitä, että olin luvatta lainannut kalliit kiikarit. Lintuharrastus loppui siihen.

Seuraavaksi aloin harrastaa luistelua. Sain kauniit, uudet kaunoluistimet ja nätin luistelupuvun, jossa oli karvareunus helmassa ja hupussa. Kävin pari kertaa luistelemassa, mutta nilkkoihin sattui, luistimet puristivat varpaista ja pimeällä kentällä oli vain yksi lamppu. Luisteluharrastus loppui siihen.

Päätin siis hiihtää. Sain joululahjaksi sukset. Eräänä päivänä Hurriganes peruutti vahingossa autollaan suksieni päälle eräällä leirintäalueella. Sain mehun ja lapun, jossa asia selitettiin. Kadotin lapun kotimatkalla. En koskaan saanut uusia suksia, sillä vanhemmat eivät uskoneet, että rokkibändi rikkoi sukseni.

Joten aloin harrastaa kuvaamataitoa. Kävin kuviskerhossa, mutta siellä ei piirretty mitään vaan naputeltiin kuparia, tehtiin siis metalligrafiikkaa.

En jaksanut naputella, joten vaihdoin biologian kerhoon. Siellä piti taas herätä hyvin aikaisin sunnuntaiaamuisin linturetkien takia. Koska aikaisempi lintubongauskokemukseni oli vielä mielessä, lopetin kerhon, mutta vein kuolleen undulaattini Tiituksen kerhoon täytettäväksi.

Vanhempana aloin harrastaa aerobicia. Koska jumppaa veti kaunis ja hoikka koulukaverini, sain alennuskompleksin ja lopetin.

Siirryin punttisalille. Isot äijänkorstot nostivat rautaa eivätkä viitsineet edes vilkaista, kun piipitin apua jonkun telineen vieressä. Kaikki punttisalin naiset olivat kauniita ja hoikkia, joten sain toisen kerran alennuskompleksin ja salilla käynti loppui siihen.

Sitten kinusin isältä moottoripyöräkoulun ja sen jälkeen moottoripyörän. Punainen Yamaha hajosi puoli vuotta käytön jälkeen enkä voinut enää ajaa. Isä myi sen pois. Moottoripyöräily loppui siihen.

Mutta mikä ihaninta, lapsenikin on innokas harrastamaan!

Poika päätti aloittaa judon. Ostimme kalliit judovaatteet ja veimme lapsen judotunnille. Kolmannen kerran jälkeen poika kieltäytyi lähtemästä judoon, koska halusi karateen. Into loppui neljännen karatetunnin jälkeen.

Löytyi värikuulasodat. Ostimme aseen, kypärän, taisteluvarusteet, kantohihnan ja aselaukun. Poika kävi pari kertaa.

Skeittilautaharrastus vaihtui nopeasti skuuttiin. Se kesti yhden kesän.

Sitten poika halusi pyöräillä. Ostettiin pyörä. Saman tien kaverit alkoivatkin harrastaa maastopyöräilyä.

Mutta aina on piirustus. Lapsen harrastusta tukien ostin hyvän lehtiön, kumin, hiilet ja hienon rasian eripaksuisia lyijykyniä. Lapsi piirsi noin kuusi kuvaa.

Nyt se haluaa mopokurssille.

Julkaistu: 26.2.2020
Kommentoi »