Pääsin aamulla Malmöhön ja ehdin iltapäivällä katsastaa Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin viimeisen kenraaliharjoituksen. Siinä käytiin kilpailu läpi siinä muodossaan kuin sen pitäisi illalla välittyä suorana lähetyksenä (TV2 klo 22.00) koko Eurooppaan.
Huhhuh, mitä esityksiä. Euroviisut ei tietenkään enää pitkään aikaan ole ollut pelkkä musiikki- tai laulukilpailu, mutta nyt voidaan puhua jo tehosteiden kilpavarustelusta. Suomi pärjää siinä loistavasti muutaman muun rinnalla.
Krista Siegfrids DingDong-tiimeineen esiintyy viidentenä kilpailijana. Yleisö ei siinä vaiheessa ole vielä ehtinyt kyllästyä, vaan Marry Me suorastaan laukaisee koko kilpailun käyntiin. Esityksen perään tuleva juontotauko jättää Suomen viisun soimaan korviin muita pidempään, mikä on kiva kilpailuetu.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, Suomella on tänä vuonna harvinaisen huolellisesti mietitty kokonaisuus lavashowta, biisiä ja esiintyjää myöten. Mutta on muutakin. Kristan pitkä morsiushuntu hulmuaa tuulikoneen puhurissa, taustatanssijat vaihtavat sähäkästi vaatteita, ilotulitukset paukkuvat ja lopulta katosta sataa roima annos ruusun terälehtiä. Tehokasta on myös Kristan erinomainen katsekontakti kameroiden kanssa. Koreografia toimii koko porukalla, ja Kristan ääni kesti ainakin tänään iltapäivällä hienosti. Se suudelmakin nähdään.
Hetken ajan olin valmis julistamaan Kristan koko semifinaalin pommikuningattareksi, mutta kisan loppupuolelta löytyi kovia haastajia. Armenian viisu on vaisuhko, mutta metrien korkuiset tulipatsaat lämmittivät ainakin Malmö Arenan yleisöä. Albania pystyy panemaan vieläkin paremmaksi: esityksessä on savua ja tulta sekä kovaäänisiä räjähteitä. Yleisön keskelle ulottuvalla catwalkilla nähdään tultasyöksevällä kitaralla soitettu soolo – aivan kuten Lordin kitaristilla Amenilla Ateenassa. Sääliksi käy seuraavana esiintyviä georgialaisia, jotka saavat aloittaa balladinsa sietämättömässä rikinhajussa. Tosin melkoiset savusuihkut singahtavat heidänkin viisunsa keskellä.
Ilotulitteiden, tuulikoneen ja savusuihkujen lisäksi tämän illan semifinaalissa nähdään monenlaisia muitakin tehosteita. Komeimpiin lukeutuu Azerbaidzanin lasikuutio, jonka sisällä tanssija uhmaa painovoimaa, ja hetken päästä lavalle lipuu myös ennätyspitkä laahus. Bulgarian rumpushowta on höystetty omituiseen höyhenpäähineeseen pukeutuneella äijällä, minkä tarkoitus jäi kyllä itselleni hämäräksi. Koko semifinaali päättyy Romanian viisun kruunaavaan tukahduttavaan konfettisateeseen.
Kaiken tehosteiden räiskeen yli nousee Islannin esitys. Se erottuu kaikista muista juuri kikkailemattomuudellaan. Eythor Ingin upea ääni, komean koruton tulkinta ja musiikillisesti laadukas balladi eivät tarvitse mitään vippaskonsteja. Mies ja mikrofoni seisovat paikallaan lavalla ja saavat vasta lopussa seurakseen melko huomaamattoman taustakuoron.
Euroviisuihin on akkreditoitunut 1500 toimittajaa, jotka pitävät majaansa Malmö Arenan viereisessä lehdistökeskuksessa. He ovat myös äänestäneet omia suosikkejaan toisessa semifinaalissa: Suomi ja Krista Siegfrids näyttivät olevan neljäntenä. Hyvä merkki, joskin toimittajien mielipiteillä ei viisuja voiteta tälläkään kertaa.
Kenraaliharjoitusta katsoessani mietin, olenko sittenkin veikannut Kristan lopullisen sijoituksen (finaalin 15.) alakanttiin. Esitys ja viisu ovat todella hyviä, mutta taidan edelleen pysyä kannassani tuijottaen aiempien vuosien menestykseen.
Jos Lordi unohdetaan, Suomen paras euroviisusijoitus on tähän asti Marion Rungin Tom tom tomin kuudes sija vuonna 1973. Kilpailijoita oli silloin kaikkiaan 17. Tänä vuonna kisaan osallistuu 39 maata, joten jo 13:nneksi sijoittuminen olisi kelpo suoritus!
Finaaliin kuitenkin mennään, siitä ei ole epäilystäkään.
