Image

Imagen pääkirjoitus: Yksin ja palaverissa

Imagen pääkirjoitus: Yksin ja palaverissa
Mitä pidempään tekee yksin töitä kotona, sitä enemmän kohtaa vain valitun ammatin kovan ytimen, sen paljaan asiasisällön ja vaatimukset. Sen, mistä juuri siinä työssä on kyse, kun kaikki sen ympäriltä riisutaan, kirjoittaa päätoimittaja Niklas Thesslund.
Julkaistu: 17.2.2021

Kun Imagen numero 2/2021 on kaupoissa, tulee kuluneeksi vuosi niiden erilaisten laajamittaisten sulkujen ja rajoitusten käyttöönotosta, joilla koronaviruksen leviämistä on pyritty estämään. Vahva etätyösuositus on ollut yksi toimenpiteistä, ja siksi olemme käsitelleet työn muutosta useammassakin artikkelissa kuluneen vuoden aikana.

Kuluneen vuoden aikana moni toimistotyö tuntuu muuttuneen niin, että siitä ei ole jäljellä kuin sen kaksi äärilaitaa: palaverit ja yksin pakertaminen. Ne ovat pandemiaa edeltäneen ajan työnteon arkkityyppejä, jotka jäävät pystyyn, vaikka kaikki muu maapallolta huuhtoutuisi. Palavereja pidettäisiin.

Houkutus pitää vanhoista tavoista kiinni keskellä muutosta on suuri. Uusissa kehyksissä vanha ei vain ole enää sitä mitä ennen. Etätyöpäivä oli joskus mahdollisuus keskittyä rauhassa, mutta mitä pidempään tekee yksin töitä kotona, sitä enemmän kohtaa vain valitun ammatin kovan ytimen, sen paljaan asiasisällön ja vaatimukset. Sen, mistä juuri siinä työssä on kyse, kun kaikki sen ympäriltä riisutaan. Aivan kuin harjoittelisi jonkin instrumentin soittoa tai yksittäistä lajitaitoa. Ei ihme, jos ahdistaa tai tulee mieleen vaihtaa alaa, sillä ammatinvalinta on usein myös ajatus itsestä tietynlaisessa seurassa. Samasta syystä uransa lopettaneet palloilijat kaipaavat aina pukukoppihenkeä, harvemmin pelitilanteita.

"Videopalaveri saattaa näyttää fyysisen maailman palaverilta, mutta niin digimuotoinen näköislehtikin näyttää sanomalehdeltä."

Kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren sanoo Imagen 2/2021 Avaaja-haastattelussa, että avokonttorit eivät ole toimistotyön tulevaisuutta, koska ne eivät ole edes sen nykyisyyttä, mutta tähdentää niiden sosiaalista merkitystä. Avokonttori on toimistotyöläisen pukukoppi, epävirallisen ja elintärkeän elinympäristö. Sen pakottaminen toiseen olomuotoon vaatisi sen, että emme veisi Teamsiin suoraan tapoja tai käytäntöjä kasvokkaisesta maailmasta vaan toimisimme uudessa ympäristössä sen ehdoilla. Tämäkin on asia, jossa lapset ovat suvereeneja. Heillä ei ole vanhaa maailmaa ja sen tapoja vaan pelkkää joustavuutta.

Kun koulusta on oltava poissa pienenkin nuhan vuoksi ja moni harrastus on ollut säpissä, yhdeksänvuotiaalla pojallamme on ollut tavallista enemmän aikaa pelata erilaisia konsolipelejä verkossa kavereidensa kanssa. Kuvioon kuuluu, että aina jossain vaiheessa peliin liittyy kaverin kaveri ja tämän kaveri ja tämän kaverin kaveri. Pelin ympärille syntyy kaveriporukka, joka ei ole koskaan nähnytkään toisiaan mutta jolla ei ole myöskään mitään intressiä siihen. Kuulokkeet pysyvät päässä, vaikka peli loppuisi, ja mikrofoniin puhutaan muustakin kuin pelistä. Syntyy yhteistä kulttuuria ja ystävyyssuhteita, aivan kuten avokonttorissa.

Tämä ei ole mitään uutta vaan verkon vanhaa ja luonteenomaisinta ydintä, on kyse sitten pelaamisesta ja puhumisesta tai chattaamisesta, mutta silti me työaikuiset haluamme rymistellä verkkoon kamerat päällä kuin turistit muistomerkille ja pitää sen ympärillä kasvokkaisen palaverin. Verkossa, joka kaiken muun hyvän lisäksi on opettanut meidät myös kirjoittamaan toisillemme. Lyhyesti tai pitkästi, samaan tai eri aikaan.

Videopalaveri saattaa näyttää fyysisen maailman palaverilta, mutta niin digimuotoinen näköislehtikin näyttää sanomalehdeltä. Sitä ei vain voi käyttää, sillä alkuperäinen paperilehti on tehty pöydälle levitettäväksi, silmäiltäväksi ja käsin käänneltäväksi.

Palaverin jälkeen katoamme puurtamaan. Valmista kyllä tulee, usein liiankin, sillä keskeneräistä ajatusta on hankala pallotella kenenkään kanssa eikä kukaan tarjoa uutta näkökulmaa tai huomiota kesken kaiken.

Tiedän kokemuksesta. Ennen kuin kävin kirjoittamaan tätä pääkirjoitusta ehdotin, että jättäisimme Teamsissa mikrofonit ilman kameroita auki, jolloin voisi jutella työnteon lomassa. Jouduin kirjoittamaan rauhassa.

Kommentoi »