Apu

Avun pääkirjoitus: Aika on arvokkainta, mitä meillä on – ja juuri se tekee pandemian jälkeisestä työelämästä niin epätasa-arvoista

Avun pääkirjoitus: Aika on arvokkainta, mitä meillä on – ja juuri se tekee pandemian jälkeisestä työelämästä niin epätasa-arvoista
Jotkut rinnastavat etätyön tuoman vapauden ja ajan palkankorotukseen. Mutta, mitä siitä ajattelevat ne, joiden on jatkossakin kuljettava ruuhkissa töihin? kysyy vastaava päätoimittaja Iina Artima-Kyrki.
Julkaistu: 24.8.2022

Tänä kesänä lomilta palataan arkeen vihdoinkin ilman vahvaa etätyösuositusta. Kaksi aiempaa vuotta kaikki kynnelle kykenevät ovat tehneet töitä kotoa, jos se vaan on ollut mahdollista. Etä- ja hybridityöstä puhutaan paljon ja monelle siitä onkin tullut arkea. Silti puhe jättää ulkopuolelle valtavan määrän ihmisiä – heidät, jotka tekivät työtä läsnä koko pandemian ajan ja tekevät jatkossakin.

Aika on rahaa, se on suoranaista luksusta, se on kaikkein arvokkainta, mitä meillä on. Työmatkoihin suttaantuu helposti puoli tuntia suuntaansa, tunti päivässä tai enemmänkin. Kiireisimpinä ruuhkavuosina olisin antanut vaikka toisen käteni, jos olisin saanut vuorokauteen yhdenkin tunnin lisää.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan en ole yksin. Jotkut rinnastavat etätyön tuoman ajan ja vapauden jopa jonkin sortin palkankorotukseen. Tämän myös työnantajat joutuvat huomioimaan, kun kilpaillaan osaajista.

Mutta miten jatkossa houkutellaan yrityksiin niitä osaajia, joilta vaaditaan työn onnistumisen kannalta pääsääntöisesti läsnätyötä ja ruuhkissa jumittamista? Miten tehdään samasta työpaikasta yhtä houkutteleva sekä etä- että läsnätyöläisille? Monissa yrityksissä on tehtäviä, joihin tarvitaan tulevaisuudessa molempia. Aletaanko työmatkoihin käytettävää aikaa kompensoida rahallisten palkankorotusten muodossa. Vai syntyykö meille pysyvästi kahden kerroksen väkeä?

Kommentoi »