Eeva

Evelin Ilves: "Presidentin puolisona elin kuin kultaisessa häkissä"

Evelin Ilves: "Presidentin puolisona elin kuin kultaisessa häkissä"

Evelin Ilves nautti presidentti Toomas Hendrik Ilveksen rinnalla etuoikeutetusta elämästä, mutta koki samalla valinnanmahdollisuuksiensa kutistuvan. Avioerosta tuli Evelinille lopulta tärkeä käännekohta.
Teksti Pirjo Houni
Mainos

Nelisenkymmentä vuotta ja sinä aikana jo kolme erilaista elämää. Ei pelota, vaikka tulevaisuus toisi mukanaan lisää muutoksia.

Näin Evelin Ilves, 47, sanoi, kun tapasimme ensimmäistä kertaa Viron presidenttiparin vanhalla sukutilalla Ärmassa vuonna 2007. Toomas Hendrik Ilves oli toiminut silloin presidenttinä vuoden.

Ärmassa tehdyn haastattelun lausahdus on käynyt toteen. Evelin Ilves on jälleen käännekohdassa. Keväällä 2015 presidenttipari ilmoitti eroavansa yhteisestä päätöksestä ja tarkan harkinnan jälkeen. Avioliitto kesti yksitoista vuotta ja oli molemmille toinen.

”Jokainen ero on vaikea, vaikka se tapahtuisi sopuisasti ja molempien tahdosta. Surua kantaa pitkään mukanaan, kun menettää jonkun, jota on rakastanut. Vie aikaa, ennen kuin sen yli pääsee”, Evelin sanoo.

Evelin ymmärtää, että jollekin toiselle rajat luovat turvallisuutta. Häntä rajoitukset tukahduttivat.

Eron jälkeen Evelin on etsinyt omaa paikkaansa myös työmarkkinoilla. Mitkä olisivat omat taidot, miten niitä voisi hyödyntää ja millaisessa työssä tulisi onnelliseksi?

”Toivon voivani auttaa ihmisiä terveempään ja parempaan elämään”, hän tiivistää.

Nuorena Evelin valmistui lääkäriksi, mutta päätyi Viron itsenäistymisen jälkeen opiskelemaan johtamista ja markkinointia ja sai työn mediayrityksessä. Kun hän meni naimisiin presidentti Toomas Hendrik Ilveksen kanssa, kaupallinen työ ei sopinut enää yhteen uuden virallisen roolin kanssa.

”Joku ehkä kuvittelee, että ei entisellä maan ensimmäisellä naisella ole hätää, hän on varakas, mutta ei se niin ole. Miehensä rinnalla edustavalle puolisolle ei makseta palkkaa. Mietin nyt samoin kuin muutkin, mitä teen, jotta saan laskuni maksettua.”

Ilvesten tytär Kadri Keiu on kolmetoistavuotias.

Roolimalli Evelin haluaa olla edelleen, mutta nyt toisella tavalla kuin ennen.

”Haluan antaa muille naisille energiaa osoittamalla esimerkilläni, että eronnut nainen pärjää ja löytää oman paikkansa avioliiton kariutumisen jälkeenkin.”

“Halusin ottaa vastuun omiin käsiini”

Pari vuotta sitten Evelin päätti palata takaisin yliopistoon ja saattaa nuoruudessa hankkimansa lääkärin koulutuksen ajan tasalle.

”Olin siinä vaiheessa täynnä presidentti-instituution luomia rajoituksia, jotka sanelivat tekemisiäni. Halusin ottaa vastuun taas omiin käsiini.”

Epäilyksiä oli ilmassa paljon. Miten Tarton yliopistossa huolehdittaisiin Evelin Ilveksen turvallisuudesta ja mitä potilaat sanoisivat, kun diagnoosia olisi tekemässä presidentin puoliso.

”Neljän sairaalakuukauden aikana vain yksi potilas otti puheeksi virallisen asemani. Kaikille muille olin lääkäri sen jälkeen, kun olin pukenut valkoisen takin ylleni.”

Saatuaan opinnot ja työharjoittelun päätökseen Evelin teki kollegansa kanssa matkan Balille.

”Siellä ymmärsin, että voin elää sittenkin kuten itse haluan. Se oli käänne. Ennen sitä kuvittelin, että minun on toimittava kuten muut haluavat. Joillekin toisille rajat luovat turvallisuutta. Minulle ei, minut ne olisivat pikkuhiljaa näännyttäneet.”

Elämää turvamiesten ympäröimänä

Evelin Ilves sanoo yrittäneensä pysytellä presidentin puolisona mahdollisimman paljon arjessa kiinni. Hän kävi kaupassa tekemässä ruokaostoksia, mutta monet pienetkin asiat liukuivat kuin luonnostaan presidentin kanslian henkilökunnan hoidettaviksi, etenkin, kun niin oli totuttu tekemään ennenkin.

Sihteeri järjesteli kalenteria ja hoiti yhteydenpitoa. Pyykit tulivat pestyinä ja silitettyinä. Turvamiehet kulkivat kaikkialle mukana. Presidentti on instituutio ja pikkuhiljaa asema instituution osana alkoi viedä eristyksiin.

”Presidentin puolisoakin suojellaan tavalliselta arjelta. Se tekee elämästä epäluonnollista. Ennen pitkää huomaa olevansa vähän ulkopuolinen. Yritin taistella sitä vastaan, mutta minullekin kävi kuitenkin niin.”

Presidentti ei esimerkiksi saa Viron lain mukaan ajaa autoa, eikä se ole puolisollekaan suotavaa. Kerran Evelin taivutteli turvamiehen istumaan vierelleen etupenkille ja siirtyi Pärnussa auton rattiin.

Siitä seurasi jälkeenpäin tiukka keskustelu. Ymmärsikö hän, millainen skandaali nousisi, jos hän ajaisi kolarin? Jos joku vammautuisi tai kuolisi onnettomuudessa, uutinen leviäisi maailmallekin. Joillekin se saattaisi olla ainoa asia, mitä he Virosta tietäisivät.

Ei, eihän hän sellaista halunnut – mustata maansa mainetta. Mutta kun Evelin pääsi eron jälkeen auton rattiin, tunnetta oli vaikea kuvailla.

”Tunsin autoa ajaessani hallitsevani samalla elämääni ja tekemisiäni.”

Kerron Tellervo Koivistosta, joka totesi presidenttikauden päätyttyä, ettei ymmärtänyt, miten raskaita Stockmannin ovet olivatkaan. Presidenttiparin ei tarvinnut availla itse oviaan.

Evelin hymyilee toteamukselle. Näinhän se on. Ovet avautuvat, kaikki on valmisteltu matkan varrella viimeistä yksityiskohtaa myöten ja turvamiehet vartioivat kulkua.

“Tunsin, että nyt riittää”

Presidentin puolison elämää Evelin Ilves kuvailee kultaiseksi häkiksi. Siihen liittyy tavattoman paljon kaikkea kiinnostavaa ja etuoikeutettua. Parasta hänestä olivat erilaisten ihmisten tapaamiset erikoislaatuista energiaa säteilevästä Japanin keisariparista aina lukuisiin tavallisiin kansalaisiin.

”Kun on tavannut monenlaisia ihmisiä eri puolilla maailmaa, niin huomaa, että kaikki sielut ovat lopulta aika samanlaisia.”

Kun Toomas Hendrik Ilves päätti lähteä tavoittelemaan toista presidenttikautta vuonna 2011, Evelin sanoi tukevansa miestään. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, ettei tulisi osallistumaan miehensä kampanjatilaisuuksiin.

Sen sijaan Evelin vietti kuusi viikkoa omassa rauhassaan Ärman tilalla Etelä-Virossa ja teki puutarhatöitä. Ei edustamista, ei tarkkailevia katseita, vain arkivaatteet päällä. Ja taas hän puhuu sisäisestä rauhasta, jota oli kaiken keskellä hakemassa.

”Löysin sillä tavoin mieleeni tasapainon.”

Aviomiehen ratkaisua hän piti luonnollisena.

”Olemme molemmat hyvin tavoitteellisia ihmisiä, ja ymmärsin hänen päätöstään. Maailmanpolitiikka on hänen missionsa ja tapansa parantaa maailmaa.”

Kun Toomas Hendrik Ilveksen toinen viisivuotiskausi presidenttinä alkoi, Evelin huomasi, että hänen oli vuosi vuodelta vaikeampi sopeutua omaan rooliinsa maan ensimmäisenä naisena ja kaikkiin siihen ladattuihin odotuksiin.

Jos odotukset jäävät täyttämättä, saa pettyneiltä ihmisiltä helposti vihat niskaansa.

”Parin kolmen vuoden päästä tunsin, että nyt riittää. Halusin elää omaa elämääni, en muiden suunnittelemaa elämää.”

Presidentillä on uusi perhe

Evelin sanoo tuntevansa monia aviopareja, joissa puolison on helppo myötäillä toisen ratkaisuja ja valintoja.

”Minun kykyni seurata toista taitaa olla rajoittunut”, hän sanoo naurahtaen.

Evelin Ilves huomauttaa presidentin näyttävän nyt onnelliselta.

”Ehkä Toomas kaipasi uudenlaista elämää vielä enemmän kuin minä. Hänellä on jo uusi perhe, nuori vaimo ja vauva tulossa maailmaan. Luulenpa, että Ärman iso sukutilakin on tyytyväinen. Se kaipaa lapsia pihoilleen.”

Tänä keväänä Evelin Ilves kävi jälleen Balilla.

Matkan seurauksena syntyi 12-osainen ohjelma, joka nähdään Viron televisiossa syksyn aikana. Siinä Evelin tutustuttaa katsojat Balin maisemiin ja kulttuuriin ja vie tapaamaan niin parantajia kuin tavallisia ihmisiäkin.

”Olen kysynyt itseltäni, miksi Bali on minulle niin tärkeä. Mitä tapahtui, kun olin siellä ensimmäisen kerran lääketieteen opintojeni jälkeen pari vuotta sitten? Miksi voin niin paljon paremmin matkojen jälkeen?”

Joka kerta Evelin on vastannut itselleen samalla tavalla. Mitään erityistä ei tapahtunut. Balin luonto vain rauhoitti ja auttoi laskemaan kierroksia.

”Siellä minun ei tarvinnut suojella itseäni miltään. Ei medialta, ei repiviltä huhuilta, ei huonolta energialta.”

Siellä kukaan ei vaatinut mitään.

”Tunsin olevani osa luontoa. En yhtään sen tärkeämpi kuin kukka tai hyönteinen, mutta pienenpieni osa luontoa kuitenkin.”

Aasialaisia hän pitää länsimaisia hengellisempinä ihmisinä.

”Me olemme sulkeneet itsestämme hengellisen puolen, mutta aasialaiset ovat avoimemmin yhteydessä muihin ihmisiin, luontoon ja Jumalaan. Sitä kautta he löytävät elämäänsä tasapainon.”

Evelin on onnellisimmillaan maalla, jossa hän viihtyi jo pikkutyttönä.

Uusi ovi avautuu

Evelin on aina viihtynyt luonnon keskellä. Kun Viro oli vielä Neuvostoliittoa, hän vietti pikkutyttönä sisarustensa kanssa paljon aikaa isoäidin luona maalla. Serkkuparvi oli tiivis, ja lähes kaikki ruoka saatiin omilta viljelyksiltä.

Sen jälkeenkin hän on hakeutunut luonnon pariin aina, kun on voinut. Tallinnan metsiin kävelylle koirien kanssa tai Ilvesten sukutilalle Etelä-Viroon. Balilta löytyi se sama yhteys luontoon, josta hän oli saanut voimaa vuosien varrella niin monet kerrat aiemminkin.

Viime syksynä Virossa ilmestyi Evelin Ilveksen elämästään ja ajatuksistaan kirjoittama teos. Hän kiersi kertomassa kirjasta ympäri maata erilaisissa tapahtumissa.

”Tilaisuuksiin tuli naisia, jotka olivat omassa elämässään onnettomia. Tuntui, että keskusteluissamme onnistuin kohottamaan heidän mielialaansa ja antamaan hyvää energiaa, ja olin siihen tyytyväinen.”

Avioeron jälkeinen aika on ollut ajoittain Evelinillekin vaikeaa. Tai ei, hän ei sanoisi, että vaikeaa. Hän muotoilisi niin, ettei ole ollut kovin helppoa.

”Sanoilla työstää tulevaisuuttaan. On tarkkaa, mitä sanoja valitsee, koska valinnat saattavat toteuttaa itseään. Pessimismi on tuhoavaa. Voi paremmin, jos suosii puheessaan ystävällisiä sanoja.”

Mutta kaipaako Evelin Ilves menneistä vuosistaan jotain? Tunteeko hän haikeutta ajatellessaan vaikkapa Ärmaan luomaansa kukoistavaa puutarhaa?

”En kaipaa mennyttä enkä katso taaksepäin. Olen kiitollinen ihmisten tapaamisista. Olen kiitollinen myös kaikista kokemuksista, mutta se mikä on tapahtunut, on historiaa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.”

Hänellä ei ole taipumusta melankoliaan. Silti hän on iloinen, että sai herättää lepikkoisen ja sovhoosiaikana rapistuneen vanhan sukutilan puutarhan ja pihan ruusuineen henkiin.

”Ärma oli rumaa aluetta, jossa ei ollut yhtään mitään. Ei kukkiakaan. Unelmani oli luoda sinne värikäs puutarha sen jälkeen, kun olin matkallamme nähnyt Washingtonin huhtikuiset puistot. Onnistuimme saamaan jopa punakukkaisen magnolian menestymään Virossa.”

“Olen onnellinen näinkin”

Maaseutua Evelin kaipaa, mutta maalla on muitakin paikkoja kuin Ärma. Ja nyt hän haluaa asua Tallinnassa, koska tytär käy siellä koulua. Kerrostalokodista on näkymä merelle, ja parvekkeella voi kasvattaa yrttejä ja kukkia.

”Nautin Tallinnan kahvilakulttuuristakin ja pidän kaikesta tästä vapaudesta, joka minulla nyt on.”

Paljon tapahtuu työrintamallakin. Televisiotyöt saanevat jatkoa, ja kolmen nuoren miehen kanssa Evelin Ilves on perustanut yhteisen startup-yrityksen. Sen tavoitteena on yhdistää maittavaa perinteistä ruokaa tekevät kotikokit ja ihmiset, jotka haluavat heidät luokseen kokkailemaan niin illanistujaisiin kuin juhliinkin.

Hiljattain hän järjesti Tallinnassa kongressin, jossa lääkärit ja erilaisia hoitosuuntauksia edustavat ihmiset tapasivat ja vaihtoivat ajatuksiaan.

”Olen mukana monessa ja haen koko ajan sitä, missä työni olisi hedelmällisintä ja toiminnastani olisi eniten hyötyä muille.”

Kiinnostavia ihmisiä Evelin sanoo tavanneensa moniakin, mutta korostaa, ettei seurustele, vaan on vapaa nainen.

Toomas Hendrik Ilveksen kanssa hän oli yhdessä kahdeksantoista vuotta. Niistä kuuttatoista ensimmäistä hän kuvailee hyviksi.

”Jouduin tekemään valintoja, jotka eivät olleet omiani. En ole vielä valmis
omistautumaan uudelleen jollekulle muulle. Ehkä en koskaan edes tule tekemään sitä. Olen onnellinen näinkin.”

Lue myös: Evelin Ilves esittelee suosikkikohteensa Tallinnassa

Video: Evelin Ilveksen Tallinna

Kuvat: Toni Härkönen

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 08/2016.

Julkaistu: 15.9.2016