Kati Borg-Penttilä , 75, on laulanut koko ikänsä. Nykyisin hän kuuluu The Sixties Blondies -lauluyhtyeeseen, joka esittää 1960-luvun musiikkia. Yhtyeessä laulavat Katin rinnalla Eeva-Leena Pokela ja Irma Tapio.

– Keikkailemme erilaisissa tilaisuuksissa, ja meillä on hirveän hauskaa, Kati kertoo kotonaan Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa.

Kati esiintyy myös muissa kokoonpanoissa ja käy laulutunneilla, jotta ääni pysyisi hyvässä kunnossa. Kerran viikossa hän pyörähtelee yli 60-vuotiaille suunnatuilla tanssitunneilla, joita ohjaa Marco Bjurström.

– Aloitin tanssiharrastuksen kymmenen vuotta sitten. Se on ihanaa kuntoliikuntaa. Opettelemme tunneilla joka vuosi Marcon valitseman tanssin, jonka sitten esitämme tanssikoulun kevätjuhlissa.

Rakkaus 60-luvun musiikkiin on kulkenut Kati Borg-Penttilän mukana nuoruusvuosista saakka. Vuosina 1968–1971 hän lauloi suositussa Ernos-­yhtyeessä.

Ernos oli Katille merkittävä myös siksi, että bändin rumpalista Timo Penttilästä tuli hänen aviomiehensä. Heidän tavatessaan Penttilä oli naimisissa ja kahden tyttären isä.

– Suhteemme kehittyi keikoilla kiertäessä, ja olimme hirveän rakastuneita. Minusta tuli 22-vuotiaana kahden lapsen etä-­äitipuoli.

Pariskunta sai myös yhteisiä lapsia: Kirsikka syntyi vuonna 1976, Paavo 1979, Pipsa 1981 ja kuopus Olli 1985. Perheen kasvaminen ja muut työt johtivat lopulta siihen, että Kati jätti keikkailun 25 vuodeksi.

Vuonna 1993 Ernos koottiin uudelleen vanhalla kokoonpanolla hyväntekeväisyysjuhlia varten. Siitä alkoi uusi keikkailujakso, joka päättyi vasta vuonna 2015.

– Huomasimme, että kappaleet eivät olleet kadonneet mihinkään. Treenit alkoivat taas, ja kaikilla oli kivaa.

Kati on syntyperäinen helsinkiläinen. Hänen äitinsä Anne oli Kansallisoopperan lasten balettikoulun säestäjä. Isä Olli Borg oli sisustusarkkitehti, joka suunnitteli muun muassa Helsingin Palace-hotellin sisustuksen Antti Nurmesniemen kanssa.

– Hotelli valmistui Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Isäni oli vain 27-vuotias, kun Palacen rakentaminen alkoi.

Kati aloitti laulamisen ja esiintymisen jo lapsena. Hän oli 9-vuotiaana mukana Kauko Käyhkön kappaleessa Käy isän kanssa tanssiin.

– Tosin siinä en laulanut, vaan nauroin. Vuonna 1960 lauloin Pärre Förarsin kanssa kappaleen Isä tykkää äidistä.

Kati tutustui lapsena myös Vieno Kekkoseen, josta tuli hänen musiikillinen idolinsa.

Alakouluikäisenä Kati sairastui tulirokkoon ja joutui sen vuoksi sairaalaan. Tämän vuoksi hän kävi neljännen luokan uudelleen.

Esiintyminen on ollut Katille luontevaa pienestä pitäen. Kun koulussa kysyttiin, kuka haluaa kertoa luokan edessä kesästä, Kati oli ensimmäisenä paikalla.

– Singahdin vain lavalle heti ja mietin vasta sitten, mitähän kertoisin.

Kati harmittelee, että suomalaisia on kasvatettu häpeän kautta. Siitä on hänen mielestään tullut eräänlainen kansanluonne. Kun Kati luki Kjell Westön romaanin Leijat Helsingin yllä, hän tajusi, että oli itse saanut suomenruotsalainen kasvatuksen. Katin äidin suku, Solitanderit, on ruotsinkielistä, mutta lapset pantiin suomenkieliseen kouluun.

– Silloin elettiin eräänlaista fennomanian aikaa, eikä ruotsin puhumista katsottu hyvällä.

Kati kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Uudesta Yhteiskoulusta vuonna 1968. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan musiikkitiedettä Helsingin yliopistoon, mutta opiskelu ei ollut hänen juttunsa.

– Kävin kolmella luennolla, minkä jälkeen huomasin, että tämä ei ole minua varten.

Nuorena Kati ehti tehdä työuran kummitätinsä, tekstiilitaiteilija Vuokko Nurmesniemen yrityksessä Helsingin Merikadulla. Hän teki markkinointityötä ja matkusti Nurmesniemen kanssa muotimessuilla muun muassa New Yorkissa ja Pariisissa. Kööpenhaminassa hän kävi kahdesti vuodessa.

– Niihin aikoihin Ernoksella oli paljon keikkoja, mutta Vuokko jousti aina, että pääsin niihin mukaan, Kati muistelee.

Kun Kati ja Timo olivat aloittaneet perhe-elämän, insinööriksi valmistunut Timo perusti insinööritoimiston, joka erikoistui hotelleiden LVI-suunnitteluun.

Kati lähti mukaan yritykseen ja teki monenlaisia töitä, kuten kirjanpitoa ja palkanlaskentaa. Perheyritys lopetti toimintansa vuonna 2015.

Nelilapsisen yrittäjäperheen arki oli kiireistä. Kun lapset menivät kouluun, Kati halusi olla perillä koulun arjesta. Hän kuului monen koulun johtokuntaan ja puuhasi vanhempainyhdistyksissä.

– Pian huomasin, että vapaaehtoistyö vei liikaa aikaa perheeltä. Silloin päätin pyhittää viikonloput perheelle.

Perhe vietti paljon yhteistä aikaa Tammisaaressa mökillään, jonka he hankkivat vuonna 1992.

– Olemme edelleen viettäneet kesiä Tammisaaren mökillä. Aina juhannuksena kokoonnumme sinne lasten ja kahdeksan lapsenlapsemme kanssa viettämään minun ja Timon syntymäpäiviä.

Kati oli 55-vuotias, kun hän päätti hankkia itselleen uuden ammatin ja kouluttautui parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi. Sen jälkeen hän perusti toiminimen ja teki töitä Helsingin Kalliossa seuraavat 15 vuotta.

– Äiti sanoi minulle nuorena, että joskus vielä kadun, koska en lähtenyt opiskelemaan. Äiti oli jo kuollut, kun vihdoin lähdin. Nyt hän varmasti olisi onnellinen lopputuloksesta.

Parisuhdeasiat ovat aina kiinnostaneet Katia. Hänestä on mielenkiintoista kuulla, miten ihmiset ovat tavanneet ja minkälaisia ongelmia pariskunnille syntyy. Hänen oma parisuhteensa on kestänyt jo yli 50 vuotta.

– On tyypillistä, että parisuhteessa tulee kriisi, kun puolisot ovat noin 40-vuotiaita. Niin kävi myös meille, mutta selvisimme siitä.

Kati ja hänen miehensä Timo ovat olleet mukana Back to the Sixties -yhdistyksessä vuodesta 1996 lähtien. Yhdistys järjestää konserttitapahtumia vanhoille 60-luvun bändeille.

– Tämä yhteinen harrastus yhdisti meidät, ja rakastuimme toisiimme uudelleen. Se oli aika ihana kokemus, Kati sanoo.