Apu Terveys

Erja Häkkinen nauttii vapaa-ajastaan saaristomökissä, jonne vesi kannatetaan mantereelta: ”Tavallinen arki on parasta elämää”

Erja Häkkinen nauttii vapaa-ajastaan saaristomökissä, jonne vesi kannatetaan mantereelta: ”Tavallinen arki on parasta elämää”
Erja Häkkinen rentoutuu miesystävänsä Mika Karttusen mökillä itäisen Suomenlahden saarella. Siellä hän kalastaa, perkaa, ui ja saunoo. Erjan koti on yhä Ranskassa, mutta suihkuseurapiirejä hän ei kaipaa.
Julkaistu: 29.9.2022

Matka maailmalle ja paluu takaisin. Erja Häkkinen, 60, on tehnyt elämässään melkoisen kierroksen. Nyt ei olla Monacossa, Ranskassa tai Helsingissä vaan saarella Virolahdella. Merimatka sinne on pärskeinen, ja Erja odottaa vastassa laiturilla. Sieltä lähtee läpi saaren polku, jolla muurahaiset vilis­tävät vikkelästi.

Hetki on melkein taianomainen, kun miettii Erjan elämää ja kokemuksia maailmalla. Saarella oleva palsta ja mökki ovat Erjan miesystävän, elokuva-­alalla työskentelevän Mika Karttusen. Hän tuli saarelle jo pikkupoikana 1960-luvulla, kun vanhemmat rakennuttivat kallion laelle mökin.

Mika on tottunut ohjaamaan venettä yli maininkien ja ohi valaanselkää muistuttavien kallioiden. Läheisessä saaressa kyltti ilmoittaa, että valtakunnan raja on 600 metrin päässä.

Kun Mika toi Erjan ensimmäistä kertaa Virolahdelle, Erja hätkähti rannalla mantereen puolella ja sanoi, että hän on käynyt siellä kuusivuotiaana. Mika hämmentyi muistikuvan tarkkuudesta.

– Maisema oli jotenkin nostalgisesti läheinen. Se oli kuin hämmentävä déjà-vu-ilmiö, tuttuuden tunne. Kerroin Mikalle, että olin ollut isäni mukana kalastusreissulla juuri sillä rannalla, josta lähdimme merelle. Siellä oli laakea kivi, jota isäni kutsui lahnakiveksi. Ongin siltä kiveltä, Erja kertoo.

Mika uskoi muistikuvaan, kun Erja kiersi rantaa ja löysi kiven. Sama paikka, sama kivi ja kuin paluu juurille.

Saaren sauna lämpiää joka päivä. Klapeja riittää sekä omasta takaa että naapureilta, jotka olivat Erjan ja Mikan iloksi tuoneet heille niitä. – Heillä oli niitä kuulemma liikaa, Erja kertoo.

Villan puutarhasta aluevesirajalle

Saarella ja pienessä mökissä ei eletä luksuselämää. Juomavesi rahdataan mantereelta, ja naapuriapu toimii hyvin. Juhlia vietetään tutun naapuruston kesken. Niin on saaristossa aina tehty.

Nuorena Erja ehti asua kymmenen vuotta Pariisissa. Tuolloin hän teki mallintöitä ja toimi pr-tehtävissä. Niiden jälkeen koitti elämä Monacossa F1-kuljettaja, maailmanmestari Mika Häkkisen vaimona ja heidän kahden lapsensa Hugon ja Ainan äitinä.

– Kun sain lapset, päätin omistautua heille ja heidän koulunkäyntinsä tukemiseen. Meillä oli kuitenkin lastenhoitaja apuna heti Hugon syntymän jälkeen, sillä minulla oli paljon omia edustustehtäviä ja Mika reissasi ympäri maailmaa.

Nyt Hugo on jo 21-vuotias ja lähdössä Barcelonan yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. 17-vuotias Aina kirjoittaa ensi vuonna ylioppilaaksi Monacossa ja miettii opiskelumahdollisuutta muun muassa Aalto-­yliopistossa.

– Aina on viime aikoina harmitellut huonoa suomen kieltään ja haluaa prepata sitä. Hän sanoi taannoin, että ihastuu Helsinkiin kerta kerralta enemmän, Erja kertoo.

Koti eli villa, kuten Erja huvilaansa kutsuu, sijaitsee Ranskassa, vain viidentoista minuutin päässä Monacosta. Huvilan rehevässä puutarhassa kasvaa salaattia, paprikoita, kesäkurpitsaa, tomaatteja, mansikoita ja vadelmia.

– Ja hedelmäpuita! En selviäisi puutarhan hoitamisesta ilman, että apuna käy kerran viikossa puutarhuri. Kuluneena kesänä oli hengenvaarallisen kuumaa ja kuivaa. Pohjavesi oli alhaalla. Kuumuus tukahdutti ja väsytti. Turhasta vedenkäytöstä saa Ranskassa isot sakot – jopa vankeutta, jos vedenkäytön rajoituksia rikkoo pahasti, Erja kertoo.

"Sota on ollut nyt monesti mielessä, mutta toisaalta täällä on totuttu itärajan läheisyyteen."

Puutarha on kasvanut huomattavasti yli kaksi vuotta kestäneen pandemian aikana.

– Syynä on se, että lentoliikenne Nizzaan ja samalla ilmansaasteet vähenivät. Tämä on esimerkki siitä, miten lentäminen vaikuttaa luontoon.

Matka Suomeen merkitsee Erjalle paluuta sielunmaisemaan itäisen Suomenlahden saarelle, aivan aluevesirajan tuntumaan. Vastarannalla näkyy Venäjä aivan samankaltaisena saarena.

– Vastarannalla ei ole yhtäkään mökkiä, mutta pimeinä loppukesän iltoina näkyi pelottavana loimuna venäläisten polttama maakaasu, Erja kertoo.

Näky on kuin Taru sormusten herrasta -romaanin Mordorin kidasta. Uutisten mukaan kaasua hävitetään polttamalla, koska Ukrainan sodan takia Venäjä ei myy sitä Eurooppaan entiseen tapaan.

– Sota on ollut nyt monesti mielessä, mutta toisaalta täällä on totuttu itärajan läheisyyteen.

Erja valokuvaajan studiolla ensimmäistä kertaa elämässään. – Olin kai kolmevuotias, ja kuva otettiin muistaakseni Inkeroisissa.

Kalliolla kädet kalansuomuissa

Saaren maisema merkitsee Erjalle hiljentymistä, täydellistä sielun ja ruumiin lepoa. Hän sanoo, ettei kyllästy ikinä katsomaan näkymää yli kallioiden, joiden takana aukeaa meri horisonttiin saakka.

– Joka-aamuinen uinti meressä on rutiini, josta en luovu. Vesi parantaa ja hoitaa.

Kotona Ranskassa Erjalla on Mika Karttusen lahjoittama taulu, joka on maalattu samasta maisemasta 1960-luvulla. Taulussa saaren männyt ovat vielä pieniä. Sitkeät puut uhmaavat tuulta edelleen.

– Kun katson taulua, minulle tulee aina ikävä tänne. Koska me molemmat matkustamme töidemme takia paljon, jokainen hetki täällä on tärkeä ja ainutkertainen.

Saarelle tullaan myös talvella. Jos jää kantaa, matka taittuu hiihtäen. Kelirikkoaikaan kuljetaan naapurin hydrokopterin kyydissä. Pieni mökki lämpiää hyvin pakkasellakin.

”Koska me molemmat matkustamme paljon, jokainen hetki täällä on tärkeä ­ja ainutkertainen.”

Erja on asunut suurkaupungeissa, mutta urbaanin maiseman vastapainona metsä ja meri ovat hänelle tärkeitä voimanlähteitä. Saaressa hän on yhtä luonnon kanssa.

– Tunne juontaa jo lapsuudestani Inkeroisissa Sippolan kylässä. Vanhempani veivät meidät sisarukset, iso- ja pikkusiskoni sekä minut, usein metsäretkille. Marjastimme ja sienestimme. Isäni Jukan kalastusharrastus johti siihen, että minäkin innostuin jo lapsena kalastamisesta.

Itäisen Suomenlahden vedet ovat yhä kalaisat, eikä saaren lähistöllä ollut ainakaan menneenä kesänä samanlaisia sini­levälauttoja kuin Saaristomerellä. Saaren omilta vesiltä nousee verkoilla, virvelillä ja mato-ongella siikaa, ahvenia, kuhaa ja lohtakin. Joskus saadaan myös yhä harvinaisemmaksi käyvää herkkua, ankeriasta, jota pyydetään pitkälläsiimalla.

– Väitän olevani taitava siikaverkkojen kanssa, mutta tyttäreni Ainan erikoistaito on ankeriaan nylkeminen. Itse en kykenisi siihen. En edes halua yrittää!

Muiden kalojen perkaamisesta Erja ei kieltäydy. Kun hän kykkii rantakalliolla kumisaappaat jalassa ja kädet kalansuomuissa, ollaan valovuoden päässä elämästä, jota hän eli formulatähden vaimona.

– En ole ikinä viettänyt varsinaista jet set -elämää, vaikka tapasin eri alojen huippuja. Se oli aikansa kiehtovaa, mutta en kaipaa sitä enää yhtään.

Hän myöntää silti, että taloudellinen vakaus on antanut perusturvallisuutta ja varmuutta arkeen.

Matka maail­malle alkoi Parii­sista, jossa Erja työskenteli aikoinaan kymmenen vuotta.

Suruihin pitää varautua

On lapsuudenkodin peruja, että Erjasta tuli jalat maassa -tyyppi.

– Vanhempani opettivat meille lapsille tärkeät perusarvot: rehellisyyden ja sen, että vaikeistakin asioista on kyettävä keskustelemaan avoimesti. Yksin ei pitäisi jäädä murehtimaan.

Erja sanoo, että hänen elämänsä vaikeimpia kokemuksia ovat olleet Sirkka-äidin menehtyminen keuhkosyöpään vain 51-vuotiaana ja entisen puolison hengenvaarallinen loukkaantuminen Australian GP:n aika-ajoissa Adelaiden katuradalla vuonna 1995.

– Äidin sairastuminen ja Mikan onnettomuus ovat olleet elämäni pahimmat iskut. Äiti sairasti syöpää viisi vuotta ja ehti vielä ennen kuolemaansa käydä luonani Pariisissa. Se oli minulle tärkeää, vaikka tiesimme jo silloin, ettei äiti selviä taudistaan.

Mikan onnettomuus vaikutti Erjan elämänasenteeseen voimakkaasti niin, että hän yrittää aina elää hetkessä.

– Elämä ei ole kenellekään helppoa. Pitää olla jotenkin varautunut siihen, että iskuja ja suruja tulee. En ikinä unohda pitkää lentomatkaa Pariisista Australiaan, kun en tiennyt, onko Mika edes hengissä. Ja jos on, niin mikä on ennuste toipumisesta.

"Mikan onnettomuus hitsasi meidät yhteen, ja olemme edelleen hyvissä väleissä. Meillä on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Se on tärkeintä, mitä voi olla."

Kun kone oli laskeutunut, sisään astui kaksi poliisia. Erja kauhistui. He olivat kuitenkin saattue, joka vei hänet suoraan lentokentältä sairaalaan.

– Lääkäri ja McLarenin johtaja Ron Dennis tenttasivat minua puolitoista tuntia ja varmistivat, että olin henkisesti valmis kohtaamaan Mikan. Kun vihdoin pääsin hänen sairaalahuoneeseensa, Ronin vaimo Lisa oli siellä ja huokaisi helpottuneena, että tulin vahdinvaihtoon. Hän sanoi, ettei Mika meinannut pysyä sängyssä aloillaan!

Mikan tukena oleminen opetti Erjalle epäitsekkyyttä ja auttamisen tärkeyttä. Hän on ollut mukana monissa hyväntekeväisyyshankkeissa. Esimerkiksi viime keväänä Erja ja Aina-tytär esiintyivät malleina Syöpäsäätiön juhlatoimikunnan muotinäytöksessä.

– Vasta kriisin keskellä oivaltaa, miten turhista asioista helposti valitamme. Kun elämä romahtaa, tärkeää ovat perusasiat, kuten tasaisesti etenevä arki. Se on parasta elämää.

Vaikka Erjan ja Mika Häkkisen avioliitto päättyi eroon vuonna 2008, vuodet yhdessä olivat hyviä ja monin tavoin antoisia.

– Mikan onnettomuus hitsasi meidät yhteen, ja olemme edelleen hyvissä väleissä. Meillä on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Se on tärkeintä, mitä voi olla.

Erjan yöpöydällä on kuva hänen rakkaista lapsistaan, Hugosta ja Ainasta.

Tavallista arkea etäsuhteessa

Mika Karttuseen Erja tutustui jo Miljonääri-Jussi­ohjelman kuvauksissa Ranskassa vuonna 2004. Erja juonsi ohjelmaa, ja Mika toimi tuotantopäällikkönä. Ystävyys muuttui pikkuhiljaa parisuhteeksi, mutta yhteistä kotia parilla ei ole. Etäsuhde toimii hyvin, ja aikaa vietetään yhdessä niin paljon kuin työt sallivat.

– Olemme paljon erillämme jo siksi, että kotini ja monet pr-tehtäväni ovat Monacossa ja Ranskassa. Mika taas on ollut pitkään mukana Estonian onnettomuudesta kertovan tv-sarjan tuotannossa.

Ensi vuonna nähtävä sarja kertoo Estonian traagisesta uppoamisesta syksyllä 1994.

– Kävin katsomassa kuvauksia Brysselin lähellä, jossa sijaitsee Euroopan modernein vesiallas. Se oli mieletön kokemus. Altaaseen oli rakennettu osia laivasta, ja sukeltajat olivat siellä koko ajan.

Erja sanoo, että häntä ja Mikaa yhdistävät huumorintaju ja samanlainen suhtautuminen elämään.

– Arkemme on loppujen lopuksi hyvinkin tavallista. Luemme molemmat paljon ja katsomme leffoja. Minulle lukeminen merkitsee uppoutumista tarinoiden maailmaan.

Yhteisiä liikuntaharrastuksia ovat tenniksen ja padelin pelaaminen sekä saaressa saunominen ja uiminen. Yhteishaastatteluja pariskunnalta ei heru. Keskinäinen luottamus pitää sisällään sen tiedon, millainen toinen on aidoimmillaan, parhaimmillaan ja myös heikoimmillaan.

Erja kavahtaa konflikteja eikä yleensä stressaa mistään. – Stressi on energian hukkaa. Kun tulee paniikkitilanne, yritän rauhoittaa itseni ja hengittää syvään. Niin asiat hoituvat parhaiten.

Mineraalikylpy sunnuntaiaamuisin

Liikunta ja itsensä hoitaminen on ollut Erjalle aina tärkeää. Hän on ollut jo muutaman vuoden mukana kauneusbisneksessä, osakkaana Camilla Ahon kauneusalan yrityksessä.

– Kun kävin tuotteitamme valmistavalla tehtaalla Italiassa, näin, miten lääketieteellisen tarkkaa tutkimusta siellä tehdään.

Liikuntaharrastuksistaan Erja nimeää tärkeimmiksi kävelyn ja vesijumpan.

– Minulla on villassani uima-allas, jonne on onneksi riittänyt vettä omasta syväporakaivosta. Jumppaan altaassa säännöllisesti. Toinen rutiinini on pitkä mineraalikylpy ammeessa. Teen sen joka sunnuntai, kun talo on vielä hiljainen.

Kylpyveden pitää olla todella kuumaa, ja siihen sekoitetaan puoli kiloa merisuolaa ja eteerisiä öljyjä.

– Se on suolakelluntaa, joka rentouttaa ihanasti.

Erja tekee myös pitkiä kävelylenkkejä merenrannoilla mäyräkoiransa Cosmon kanssa. Saarelle Cosmoa ei ole vielä tuotu, vaikka se on ollut muutaman kerran Erjan mukana Suomessa.

– Minulla on ollut koira pienestä asti. Olen tottunut siihen, että koiran kanssa pitää myös liikkua paljon. Onneksi nukun hyvin ja olen aamuvirkku, sillä Cosmo saattaa herättää ensimmäisen kerran jo aamuviideltä.

– On turha huolehtia ennakkoon, mitä ikä tuo tullessaan. Kun hoitaa kuntoaan, syö terveellisesti ja elää kohtuullisesti, jaksaa paremmin, Erja sanoo.

Nautinnot ovat sallittuja

Erja on perusterve, ja hän suhtautuu ikääntymiseen rauhallisesti.

– On turha huolehtia ennakkoon, mitä ikä tuo tullessaan. Kun hoitaa kuntoaan, syö terveellisesti ja elää kohtuullisesti, jaksaa paremmin.

Minkäänlainen terveysfanatismi ei Erjaa innosta.Hän sanoo, että elämässä pitää olla myös sellaisia nautintoja kuin hyvä ruoka tai lasillinen punaviiniä.

– Täällä saaressa kokkaamme tietysti ennen kaikkea kalaruokia, mutta kyllä minulle hyvä pihvikin maistuu. Lähiruokaa ostetaan tutuista kaupoista, ennen kuin vene suuntaa ulapalle ja kohti saarta.

Juuri nyt Erjan mieli on apposen avoin kaikelle.

– On tärkeää saattaa Hugo ja Aina hyvin maailmalle. Sitten mietin, mitä alan tehdä.

Jatka lausetta

  • Hurahdin… joogaan aikoinaan Kiinassa ja Mongoliassa. Nykyään joogaan itsekseni.
  • Kun muut eivät ole näkemässä… pulahdan tunniksi kylpyammeeseeni mineraalikylpyyn.
  • Hupsuin terveystekoni… oli savikylpy Islannissa, jään ja lumen maassa.

Erja Häkkinen

  • Ikä: 60 vuotta
  • Ammatti: kauneusalan yrittäjä 
  • Perhe: aikuiset lapset Hugo ja Aina, miesystävä Mika Karttunen 
  • Harrastukset: puutarhanhoito, liikunta, luonnossa samoilu, lukeminen ja elokuvat.

1 kommentti