Olen monista asioista vahvasti eri mieltä kuin sisäministeri Päivi Räsänen (kd). Joskus mietin, että joissakin pikkuasioissa hän voi olla oikeilla jäljillä, mutta sitä en toki uskalla tunnustaa ääneen.

Kun Räsänen aukaisee suunsa, kirkosta eronneiden tilastoon tulee piikki. Miten yksi pieni ministeri onnistuu liikuttelemaan niin suuria kansanryhmiä: samaan aikaan omiaan ja vastustajiaan? Jos Räsäsen ajattelutapa pöyristyttää, miksi yhden ainoan poliitikon sanoille annetaan moinen paino?

Ilmiö muistuttaa hiirtä, joka saa norsulauman vauhkoontumaan. Jos ministeri itse rikkoisi puheillaan lakia, hänhän on se, jonka pitäisi jostakin erota.

Kun meillä nyt on Räsäsen kanssa eri mielipiteet (minulla oikeat, hänellä väärät), mitä pitäisi tehdä? Keskitynkö vastustamaan tätä yhtä riviseurakuntalaista vai yritänkö edistää omaa arvomaailmaani vastaavia tavoitteita?

Eroamiseni kirkosta tuskin hyödyttäisi ketään. Veroissa säästäisin, mutta maksan niitä oikeastaan ihan mielelläni. Vastaavasti aiheuttamani haitta ei olisi kovinkaan merkittävä, korkeintaan pieni kiusa kirkolle, joka on syytön Räsäsen puheisiin. Jokin diakonikäynti siinä voisi jäädä väliin määrärahojen vähentyessä, mutta kirkkoja tuskin tarvitsisi myydä.

Voisinko erota jostakin muusta? Kristillisdemokraatteihin en kuulu, mutta käykö Räsänen S- vai K-ryhmän kaupoissa, joita voisin boikotoida? Ehkä tyydyn välttämään tankkaamista Räsäsen kotikunnassa Riihimäellä.

Entä jos Päivi Räsänen eroaa kirkosta? Onko kirkko varautunut paluumuuttajien hyökyaaltoon?

On erikoista, että pienen puolueen puheenjohtajasta on tullut presidenttiä vaikutusvaltaisempi arvojohtaja.