Apu

Suomirockin kummisetä Epe Helenius kertoo, kuinka vapaus teki J. Karjalaisesta tähden ja missä ei pidä kysyä artistin mielipidettä

Suomirockin kummisetä Epe Helenius kertoo, kuinka vapaus teki J. Karjalaisesta tähden ja missä ei pidä kysyä artistin mielipidettä
Jos Suomessa on ylipäänsä koskaan ollut todellisia levybisnesmoguleita, tamperelainen musiikkineuvos Epe Helenius on taatusti sellainen.
Julkaistu: 3.9.2021

Kotikaupungilla on Kari ”Epe” Heleniuksen elämässä perustavanlaatuinen asema. Manse­rockin kummisetä, levy-yhtiö Poko Rekordsin perustaja on yli 40-vuotisen uransa aikana myynyt miljoonia levyjä suomalaisille ja tuonut kuuluville legendaarisia yhtyeitä ja klassikko­levytyksiä. Ilman Tampereen vaikutusta Epe tuskin olisi saavuttanut asemaansa, ja suuri osa kotimaista rockhistoriaa olisi jäänyt syntymättä.

– Juureni ovat syvällä juuret Tampereen maaperässä, en ole kertaakaan vakavasti miettinyt muuttamista. Yleinen olettamus taisi olla, että ei kukaan voi Tampereelta levy-yhtiötä pyörittää. Mutta junat Helsinkiin ovat nopeutuneet koko ajan, Epe naurahtaa.

Tampere tuntuu mukavan kokoiselta, ei liian suurelta eikä pieneltäkään.

– Ihmiset ovat rauhallisia ja jopa juroja, sellainen kohkaaminen puuttuu.

Epen isä omisti Aitoossa tekstiilitehtaan. Vanhemmat lähettivät poikansa alan oppiin Sveitsiin ja Englantiin, kesäharjoittelijaksi. Se oli tärkeä etappi matkalla aikuisuuteen.

”En tiennyt, mihin halusin ryhtyä, mutta tiesin, että tekstiili-imperiumin toimitusjohtajaa minusta ei tulisi.”

Isä saattoi Epen Tukholman juna- asemalle, ja sieltä ujo, haparoivaa saksaa puhuva 16-vuotias matkusti Baseliin. Poika oppi pärjäämään itsekseen. Ujouskin jäi matkan varrelle.

– Se jätti nälän, ja olen siitä asti matkustanut ennakkoluulottomasti niin työ- kuin vapaa-ajalla.

Musakärpänen oli puraissut Epeä jo silloin, kun hän oli kuullut ensimmäistä kertaa The Beatlesin Twist and Shoutin 1960-luvun puolivälissä. Ensimmäisestä päivärahastaan hän osti matkalevysoittimen ja The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin. Kotimatkalle hän lähti reppu täynnä levyjä.

Vanhemmat olivat ajatelleet pojastaan perheyrityksen jatkajaa. Epe kävi kauppaopistoa ja pääsi myyntipäällikön assistentiksi tekstiilimessuille. Liikemaailma avautui myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta, mutta kankaat eivät kiinnostaneet. Epe kertoi hankalan uutisen isälleen kesämökin saunan rappusilla.

– En tiennyt, mihin halusin ryhtyä, mutta tiesin, että tekstiili-imperiumin toimitusjohtajaa minusta ei tulisi.

Musadiggarina Epe oli jo pitkään tilannut levynsä ulkomailta, koska kuumimmat uutuudet saapuivat kotimaan levykauppoihin vasta pitkän odotuksen jälkeen ja maksoivat paljon. Hän alkoi kypsytellä ajatusta omasta yrityksestä: hän toisi levyjä Suomeen ja myisi niitä eteenpäin. Samoihin aikoihin hän pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon talous­tieteitä. Rahaa yrityksen perustamiseen hän pyysi isältään.

– Rahoittajalla oli yksi tiukka ehto: opintoja en saisi keskeyttää.

Kaikkea muuta paitsi humppaa ja hengellistä

Epe’s Music Shop perustettiin Tampereen keskustaan vuonna 1972. Epe tunsi asiakkaansa hyvin, koska he olivat kuin hän itse: 15–25-vuotiaita nuoria miehiä, jotka olivat 1960-luvun lopulla innostuneet musiikista ja jotka seurasivat kiihkeästi kiinnostavia bändejä.

– Liikeideani perustui siihen, että olemme muita levykauppoja nopeampia ja edullisempia. Laajassa valikoimassa oli kaikkea muuta paitsi humppaa ja hengellistä.

Punk oli esimerkki suuntauksesta, jota kotimaiset levykaupat eivät tarjonneet. Epeltä punklevyjä sai. Punkiin liittyi myös tee-se-itse-periaate, se kannusti ketä tahansa tarttumaan soittimeen tai julkaisemaan musiikkia itse.

– Ilman punkliikettä en olisi perustanut Poko Rekords -levy-yhtiötä vuonna 1977. Kun näin, että maailmalla syntyi pieniä, itsenäisiä levy-yhtiöitä kuin sieniä sateella, se rohkaisi minuakin. Uskoimme vahvasti tietävämme muita paremmin, mitä ihmiset haluavat kuunnella.

Isä olisi ollut ylpeä siitä, mitä sain aikaan

Isä kuoli viisi vuotta levykaupan perustamisen jälkeen.

– Vuonna 1980 jätin lopulta opiskelut. Oli kova pala rikkoa isälleni antamani lupaus. Se oli kunniavelka.

Isältä Epe oli saanut vapaat kädet toteuttaa itseään – kuten levy-yhtiön artistit myöhemmin saivat Epeltä.

– Uskon, että isä olisi ollut ylpeä siitä, mitä sain aikaan. Olisin varmasti ajan mittaan saanut myös opintojen keskeyttämisen anteeksi.

Epen yritysten menestys on alusta saakka perustunut omistajansa kykyyn tulla juttuun ihmisten kanssa. Epe solmi luontevasti suhteita alan vaikuttajiin ja matkusti esittäytymään ja ehdottamaan yhteistyötä. Hänen kosmopoliittiluonteensa ansiosta Poko Rekords pääsi myös edustamaan monia kansainvälisiä tähtiä.

Epen sosiaalisista taidoista oli hyötyä myös levy-yhtiön johtamisessa.

– Autoin yhtyeitä suunnittelemaan uraansa eteenpäin, koordinoin aikatauluja ja vastasin julkaisujen markkinoinnista. Esimerkiksi Eppu Normaalin kohdalla olin mukana bändin koko kehityskaaressa vuodesta toiseen. Heistä tuli myös ystäviäni.

Epelle tärkeintä oli antaa musiikintekijöille tilaa olla luova.

– Taiteellisen vapauden oli oltava sataprosenttista. Asemani puolesta minulla olisi ollut auktoriteettia puuttua taiteelliseen työhön, mutta katsoin, että minulta puuttuivat taidot, joilla voisin oikeuttaa sen, Epe pohtii.

– Kun on ollut pari vuotta ulkona päivän bisneksestä järjestöjyränä ja ”hang-aroundina”, putoaa nyky­musiikin kelkasta, vaikka kuuntelen paljon radiota ja seuraan Spotify-listoja. Kotona kuuntelen eniten 1960-, 70- ja 80-lukujen klassikkolevyjä, Epe sanoo.

Teimme kaiken väärin

Markkinoinnin Epe sen sijaan hallitsi. Hän valitsi lähes jokaisen bändin jokaisen singlen kuuntelematta bändin ehdotuksia.

– Bändin tehtävä on saada aikaan albumillinen hyviä biisejä, ei miettiä kaupallista näkökulmaa. Epe-sedän tehtävä oli siis kertoa, mikä on single.

Nykyään 70-vuotias Epe ihailee nuoren Epen määrätietoisuutta.

– Minulla oli itseluottamusta ja pokkaa toteuttaa suunnitelmani omasta yrityksestä. Aika hyvin kaikki sujui, vaikka tuli tehtyä tyhmyyksiäkin. Megaluokan tyhmyys oli myymäläketjun perustaminen.

Epe’s Music Shop oli 1980-luvun lopulla Suomen suurin rocklevykauppa, ja sen postimyynti palveli valtakunnan joka kolkkaa. Epe halusi olla levymyynnin ykkönen Suomessa. Syntyi levykauppaketju Mega Epe’s.

– Teimme kaiken väärin, Epe toteaa.

Ensimmäinen virhe oli se, ettei ymmärretty levykaupan liikevaihdon syövän alueen postimyyntiä. Hyväkään myynti ei kasvattanut kokonaispottia. Toinen syy epäonnistumiseen oli vauhtisokeus. Kaikki liiketilat hankittiin isoimmista ostoskeskuksista. Vuokrat olivat kalliita.

”Tuohon aikaan artistien elinkaari oli tavallisesti vain kolmesta neljään albumia, mutta meillä tehtiin monen yhtyeen kanssa yhteistyötä vuosikymmeniä.”

Suurin ongelma syntyi valuuttaluotoista. Kun 1990-luvun alun lama alkoi ja markan arvo laski, velka kasvoi hurjasti. Pinteestä oli päästävä, jotta koko konserni ei olisi mennyt konkurssiin. Ketju meni nurin, ja vain yksi levykauppa jäi Tampereelle. Velkaa jäi vuosiksi.

Epe kutsuu levykauppaketjun lopettamisprosessia ”liikemiesuransa korkeakoulun loppututkinnoksi”.

– Ei epäonnistuminen harmittamaan jäänyt, koska tiedostan tekemämme virheet. Olimme laman olosuhteiden uhreja, kuten monet muutkin tuon ajan yritykset.

Suomirockin legendat levyttivät Pokolle

Yhdestä saavutuksestaan Epe on erityisen ylpeä. Pokon suojissa ovat tehneet levyjä monet suomalaisten arvostamat muusikot, kuten Eppu Normaali, Popeda, Yö, Ismo Alanko ja J. Karjalainen.

– Tuohon aikaan artistien elinkaari oli tavallisesti vain kolmesta neljään albumia, mutta meillä tehtiin monen yhtyeen kanssa yhteistyötä vuosikymmeniä.

Kun yhtye tai artisti on suosionsa huipulla, levy-yhtiön voi vallata kiusaus ”ryöstöviljellä” artistia. Se ei ole ollut Epen tapa. Hän on usein vakuuttanut väsyneille ja urastaan huolestuneille artisteille, että sapatti tekee hyvää.

– Jos haluaa hyvän sadon pellosta, sen on oltava välillä kesannolla, Epe vertaa ja kertoo esimerkin J. Karjalaisen uralta. Kun Karjalainen halusi lopettaa menestyneen Mustat lasit -yhtyeen keulakuvana, hänestä ei yritetty leipoa soolosupertähteä väkisin. Hän tarvitsi lepoa ja taiteellisen breikin. Levy-yhtiön tehtävä oli myötäillä sitä tarvetta ja antaa muusikon tehdä, mitä haluaa.

Lepo ja taiteellinen tuuletus olivat hyödyksi. Vuonna 1992 julkaistiin Tähtilampun alla. Se on yksi J. Karjalaisen menestyneimmistä levyistä.

– Sitä ei olisi koskaan syntynyt, jos hän ei olisi saanut rauhassa päästellä paineitaan pienemmissä levyprojekteissa.

Musiikkibisneksessä ei lomailtu

Vaikka Epe on kerryttänyt viisautta uransa varrella, hän ei ole aina malttanut noudattaa neuvojaan itse. Musiikkibisneksestä ei noin vain pidetty vapaata. Kun Epe vuonna 2001 myi Pokon kansainväliselle EMIlle, hän ei ruvennut lomailemaan, vaan jäi viideksi vuodeksi EMIlle töihin pitämään huolta Pokon artisteista.

– Tein kaksi vuotta hulluna töitä ja olin lopulta aivan piipussa. Kaipasin lepoa.

Ilmaantui oireita, joita ei voinut sivuuttaa. Elimellistä vikaa ei löytynyt, mutta lääkäri oli huolissaan. Epe uskoi lääkäriään ja piti kolme viikkoa sairauslomaa.

Epen perheeseen kuuluu puoliso Marja ja kolme nyt jo aikuista lasta. Epe uskoo, että on pystynyt yhdistämään työ- ja perhe-elämän hyvin.

– Tiedostan, että perheelle on kiireisimpinä aikoina jäänyt liian vähän aikaa. Olen koettanut hyvittää sen yhteisillä lomilla ja matkoilla. Satunnaisia hetkiä lukuun ottamatta kukaan perheenjäsen ei ole minua isosti moittinut.

Epen ja Marjan avioliitto on kestänyt jo yli 40 vuoden ajan. Onnellisen liiton takana on vahva kumppanuus.

– Olemme menneet yhdessä eteenpäin päivä kerrallaan.

Kari ”Epe” Helenius

  • Syntynyt: Tampereella vuonna 1950.

  • Perhe: Marja-puoliso, kolme lasta ja kolme lastenlasta.

  • Ura: Perustanut lukuisia yrityksiä, tunnetuimpina Epe’s Music Shop ja Poko Rekords. Heleniuksen yritysten tunnetuimpia artisteja ovat olleet Eppu Normaali, Yö, Popeda, Hassisen Kone ja Haloo Helsinki!

  • Kunniaa: Sai tasavallan presidentin myöntämän musiikkineuvoksen arvo­nimen 2021.

Lähde: Timo Kanerva: Epe, Levymoguli (Johnny Kniga 2021)

1 kommentti