Maailman ilmatieteen järjestö WMO kertoi kesäkuun lopulla kahdesta uudesta säämaailmanennätyksestä. Ennätyskirjat päivittyivät sekä pisimmällä että pitkäkestoisimmalla koskaan havaitulla salamalla.

YK:n alainen WMO ylläpitää virallisia arkistoja sään ääri-ilmiöistä.

Pisin salamanisku havaittiin Brasilissa lokakuussa 2018. Välähdyksellä oli mittaa yli 700 kilometriä. Suomessa se olisi ulottunut miltei Helsingistä Rovaniemelle.

WMO:n mittaushistorian pitkäkestoisin salama, huikeat 16,73 sekuntia, taas iski Argentiinassa maaliskuussa 2019. Molemmat lukemat ovat yli kaksinkertaisia aiempiin ennätyksiin verrattuna.

Ennätysten rikkoutuminen ei kerro siitä, että salamointi olisi muuttunut ärhäkämmäksi.

– Ympäristön ääri-ilmiöt ovat esimerkkejä siitä, mihin luonto pystyy, sekä tieteellisestä edistyksestä ilmiöiden havaitsemiseksi. On todennäköistä, että vieläkin suurempia salamoiden äärimuotoja esiintyy. Pystymme havaitsemaan niitä teknologian kehittyessä, sanoo WMO:n asiantuntija, professori Randall Cerveny.

Aiempi salamakartoitustekniikka perustui maasta tehtäviin havaintoihin, sillä ei olisi voitu mitata ennätyksiä rikkovia megasalamoita. Nykyiset satelliitti-instrumentit havaitsevat sekä pilvien sisäisiä että pilvistä maahan ulottuvia salamoita lähes koko maapallon alueella.

Salamointi tappaa vuosittain ihmisiä. Kaikkien aikojen tappavin salama iski Zimbabwessa vuonna 1975. Salama iski majaan, jonne ihmiset olivat hakeutuneet sateensuojaan. Kaikkiaan 21 ihmistä kuoli.