Suomi ei odotetusti käyttänyt aamujäävuoroaan Tukholmassa, koska tulikuuma välieräkoitos Ruotsia vastaan alkaa jo klo 15 paikallista aikaa. Eilinen viimeistely sen sijaan sujui terävissä tunnelmissa - siis sen jälkeen, kun kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n hieman nolosti Helsinki-Tukholma -välillä (!) hukkaamat matkatavarat oli saatu oikeaan osoitteeseen ja kaikki pelaajat oikeaan bussiin.

MM-kisat eivät juuri näy Tukholman katukuvassa ja katsomoissa on ollut väljää, mutta rakkaan verivihollisen kohtaaminen on aktivoinut sekä mediaa että faneja. Etenkin jälkimmäisten ryntäystä Suomesta odotetaan Globenin alueella (mikä näkyy muun muassa hotellien hinnoissa).

Leijonien harjoituksissa ruotsalaistoimittajat olivat luonnollisesti kiinnostuneita ennen kaikkea hurjia tehoja takoneesta ykkösketjusta ja maalivahti Antti Raannasta.

- Ykkösketjussa on kolme taiteilijaa, jotka pelaavat välillä ihan omaa peliään. Se sallitaan, koska he ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa, päävalmentaja Jukka Jalonen kommentoi SVT:n televisiohaastattelussa.

Juhamatti Aaltonen ja Antti Raanta korostivat, että jokainen suomalaiskiekkoilija odottaa juuri Ruotsin kohtaamista innolla.

- Kaikki eivät pääse yrittämään sitä tällaisessa paikassa koskaan, ja meillä on paljon ensikertalaisia. Mutta ei täällä jännitetä, lätkää tämä vain on, Raanta virnisti.

- Meiltä ei odotettu juuri mitään, joten turha ottaa paineita nytkään. Ollaan menty joukkueena pelaamalla näin pitkälle ja samaa on tarkoitus jatkaa, Aaltonen sanoi.

- Ai ollaanko pikkuveli? Mulle ihan sama mitä ollaan, kunhan voitetaan.

Ruotsalaismediassa on pidetty ahkerasti esillä maiden huippukohtaamisia arvokisoissa - ja luonnollisesti eniten niitä, joissa Ruotsi on noussut takaa-ajoasemasta rinnalle ja ohi. Anders "Masken" Carlsson 1986, Mats Sundin 1991, Nicklas Lidström 2006 - ja tietenkin Helsingin 5-6-kauhuklassikko kymmenen vuoden takaa, jota kukaan sen nähnyt ei vieläkään halua muistella.

Mutta löytyy niitä Suomenkin tekemiä kylvetyksiä, tuoreimpana kahden vuoden takainen voitokas MM-finaali. Eikä menneillä voiteta tai hävitä yhtään peliä - etenkin kun valtaosa Suomen joukkueesta on sitä sukupolvea ja taustaa, joilla ei ole henkilökohtaista kosketusta takavuosien romahduksiin. Saati vuosikymmenten takaisten kansallisuustraumoihin ja -kaunoihin.

Ruotsin joukkueen peli on tahmonut läpi turnauksen, ja jo aiemmin kritisoidulle päävalmentaja Pär Mårtsille putoaminen puolivälierässä olisi todennäköisesti tiennyt potkuja. Tre Kronor on kuitenkin tulivoimainen, liikkuva ja myös fyysiseen peliin kykenevä ryhmä, joka kaatoi Kanadan pelaamalla kanadalaisemmin kuin nämä itse.

Jos Sami Lepistöllä olikin aamupäivällä nauruksi asti menneitä vaikeuksia päättää, missä kerroksessa jäädä hotellissa pois, jäällä niitä tuskin nähdään. Eikä mailaa ylenmäärin puristamalla ole muutenkaan syntynyt mitään hyvää.