Apu

EM-kisapaikka toi suomalaiselle jalkapalloilulle miljoonia euroja – "Tässä joukkueessa on paljon suomalaisuuden hyviä puolia"

EM-kisapaikka toi suomalaiselle jalkapalloilulle miljoonia euroja – "Tässä joukkueessa on paljon suomalaisuuden hyviä puolia"
”Surrealistista, upeaa, ihan mahtavaa!” Suomi teki miesten jalkapallohistoriaa ja hullaannutti täyden Töölön stadionin lisäksi television välityksellä miljoonayleisön. Voitto toi myös miljoonapotin.

Ilotulitus, joukkohysteria, fanien invaasio kentälle, ilosta itkeviä ihmisiä. Jälleen kaksi maalia viimeistellyt Huuhkajien tähti Teemu Pukki oli oma itsensä historialliseen saavutukseen eli EM-kisapaikkaan päättyneen Liechtenstein-ottelunkin jälkeen.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue oli juuri varmistanut tiensä pelaamaan ensi kertaa historiassa arvokisoissa. Puhdas 3–0-voitto Liechtensteinista hullaannutti täyden Töölön stadionin ja vähemmänkin lajia seuranneen penkkiurheilijat.

– Pää lyö aika tyhjää. En minä tiedä, millaista on olla kansallissankari. Tärkeintä on se, mitä ollaan nyt saavutettu. Toisen maalin jälkeen tuli tajuntaan tai päästiin ajatuksiin, että nyt ollaan kisoissa, Pukki kommentoi.

Yleensä hillitysti esiintyvä päävalmentaja Markku Kanervakin oli liikuttunut vielä pressitilaisuudessa.

Markku "Rive" Kanerva

Huuhkajat dominoivat

Ottelu meni käsikirjoituksen mukaan: vastustaja parkkeerasi yhdeksän pelaajan bussin eli puolustuslinjan keskiviivan alapuolelle ja panosti pelkkiin pallonriistoista mahdollisesti tuleviin vastahyökkäyksiin. Joukkueiden taito- ja tasoero sekä Suomen itseluottamus oli niin suuri, että se ei jättänyt niihin juuri mahdollisuuksia.

Keskikentällä oli alkuun pientä epäselvyyttä kokoonpanoon palanneen Tim Sparvin ja Glen Kamaran kesken siitä, kumpi rakentaa mistä ja kuinka dynamoa pyöritetään – mutta mitä pidemmälle pelikello eteni, sitä selvemmin Huuhkajien dominanssi näkyi.

– Käsikirjoituksen mukaan meni, mutta ainoastaan puolustamiseen keskittyvää linjaa ei ole niin helppo murtaa, kuin miltä voi näyttää. Tämä on huikea joukkue, jossa on Riven (Kanerva) aikaan tehty pitkäjänteistä työtä, mutta pelattu silti vain tuloksesta. Nyt Suomi-futis on pelattu maailmankartalle ja muidenkin tietoon, kommentoi avausmaalin tehnyt Jasse Tuominen.

Perinteiseen voittosuihkuun raahattu luotsi selvitteli ääntään useamman kerran, kun hän kiitti joukkuettaan, taustavoimia ja myös paljon rapaa niskaansa saanutta Palloliiton edesmennyttä johtajaa Pertti Alajaa.

Juuri Alaja lopulta nosti pitkän päivätyön eri tehtävissä tehneen ex-huipputopparin A-maajoukkueen valmentajaksi.

Mika Nurmela, A-maajoukkueessa 1992–2007. – Ai miltä nyt tuntuu? Mahtavalta, hassulta, vähän tyhjältä. Ei tätä oikein käsitä. Tämä joukkue on ehkä sillä lailla erityinen, että kukaan ei ole toisen yläpuolella ja kaikki viihtyvät oikeasti yhdessä, vaikka vaatimustaso on kova. Toivon, että sama siirtyy seura- ja ruohonjuuritasolle, koska siellä se pohjatyö tehdään.

Luvassa miljoonia

Ikiaikaisen arvokisaunelman toteutuminen tietää huuman lisäksi selvää rahaa. Palloliitto saa kisapaikasta Euroopan jalkapalloliitolta UEFAlta 9,25 miljoonan euron potin. Siitä vajaa kolmannes on ennakkoon luvattu itse sankareille eli pelaajille, osa menee EM-kisojen osallistumiskuluihin.

Jäljelle jää 4–4,5 miljoonaa euroa. Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti kommentoi, ettei tarkkoja suunnitelmia haluttu ennen kisapaikan varmistumista tehdä, mutta rahat käytetään ”jalkapallon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen”.

Leijonan luola -ohjelmastakin tuttu investointipankkiiri aloitti puheenjohtajana tammikuussa 2018 päihitettyään vaalissa Ville Niinistön. Epäilijöitäkin riitti, mutta Lahti on osaltaan tuonut liittoon uutta rahaa ja kuusi uutta yhteistyökumppania.

– Toki menestyvää ja kiinnostavaa joukkuetta on helpompi myydä. Brädijohtajamme Mikko Varis vahvisti jo pari kuukautta sitten, että sponsorien ovet aukeavat ihan eri lailla kuin ennen, Lahti sanoo.

Puolet lisärahoista käytettiin nimenomaan A-maajoukkueeseen, esimerkiksi charter-koneisiin pelimatkoille ja taustapalvelujen laajennukseen. Kun Lahti kysyi kesken karsintojen Kanervalta ja Tim Sparvilta, onko joukkueella kaikki hyvin, vastaus oli yksiselitteinen: kaikki on nyt kunnossa, emme tarvitse mitään.

Lahti korostaa, että seuraavat 1,5 vuotta ovat koko jalkapallon etsikkoaikaa.

– Huuhkajat on lippulaiva, mutta olen koko ajan sanonut ja uskonut, että sen menestys voi heijastua myös Veikkausliigaan, naisten joukkueisiin ja junioritoimintaan. Tähän liittyy tietty pankkimaailmasta saamani oppi eli vaikka kuinka lujaa menisi, pitää muistaa, mitä asiakas tarvitsee ja kuunnella häntä.
Ari Lahti

Vastaava etsikkoaika tavallaan hukattiin kori- ja lentopallossa: miesten maajoukkueiden nostetta ja kannatusta ei missään vaiheessa saatu hyödynnettyä laajemmin.

Atik Ismail, A-maajoukkueessa 1978–1983. – Onhan se laillaan uskomatonta, että Suomi on nyt miesten arvokisoissa. Tämä joukkue on nimenomaan joukkue ilman isoja tähtiä, mutta nostaisin silti esiin aiempienkin sukupolvien tienraivaajat: Pasi Rautiaisen, Kari Laukkasen, Kari Ukkosen ja kumppanit. Nykyisin kilpailu on vielä kovempaa, mutta maailma myös eri lailla auki, kun vain uskaltaa lähteä.

Myös naisten jalkapallomaajoukkue Helmarit taistelee EM-kisapaikasta, ja Palloliitto on markkinoinut joukkuetta melko näkyvästi. Ari Lahti muistuttaa mielellään, että jalkapallossa miehillä ja naisilla on nykyään samanlaiset palkkiosopimukset maajoukkueessa, ja Suomen lisenssipelaajista 24 prosenttia on naisia ja tyttöjä.

Pohjoiskaarteessa on tilaa kaikille

Otteluun toi erityistä tunnelmaa Pohjoiskaarteeksi nimetty Suomen joukkueen kannattajaryhmä, joka toi lauluillaan ja huiveillaan elämää stadionille jo ennen ottelun alkua. Pohjoiskaarteen ytimen muodostavat Suomen maajoukkueen kannattajat eli SMJK. Yhdistys on toiminut virallisesti vuodesta 2002. Jäsenmäärään on epäilemättä odotettavissa piikki, mutta varapuheenjohtaja Ilari Kattilakoski vakuuttaa, että Pohjoiskaarteessa on tilaa kaikille.

Aina ei ole ollut yhtä auvoista. Menneitä ei haluta nyt muistella, mutta raskainta oli Mixu Paatelaisen loppuaikoina sekä Hans Backen pestin aikana.

– Aika moni sai odottaa vuosia, että näki edes ensimmäisen vierasvoiton. Minä sain helpomman kasteen, kun Puola kaatui Bydgoszczissa 3–1 ja (Jari) Litmanen teki kaksi maalia. Täytyy erikseen lähettää terveiset pitkäaikaiselle bussikuskillemme Jarkko Nuoralle, joka putsasi liettulaisella parkkipaikalla neljältä aamulla penkkiä, kun yksi fani oli nukahtanut Marabou-levy takataskussa, ja sulanut suklaa jämähti kiinni istuimeen, Kattilakoski virnistää.

Usko ei silti loppunut missään vaiheessa, vaikka joskus homma meni itkunaurun puolelle.

– Kannattamisen luonteeseen kuuluu ikuinen optimismi. Aina on toivoa ja elämä jatkuu: koska ovat arvonnat, entä seuraavat karsinnat? Mutta nyt arvonnoissa jännitetään, missä EM-lohkossa Suomi pelaa. Surrealistista, upeaa, ihan mahtavaa, kiteyttää SMJK:ssa perustamiskokouksesta lähtien mukana ollut Mikael Olsson.

Kannattajatoiminta tuo ja hitsaa yhteen hyvinkin eritaustaisia ihmisiä, joihin tuskin olisi muuten tutustunut. Teemu Pukin gameworn-pelipaitaan sonnustautunut Timi Rokka muistuttaa, että matkat avartavat mieltä ottelujen ulkopuolellakin.

– Kuka muka lähtee lomalle Jerevaniin? Armeniassa näki kulttuuria, upeita maisemia ja pääsi laskettelemaan Kaukasus-vuorilla. Mahtava reissu, ihan parasta.

Martti Kuusela, A-maajoukkueen valmentaja 1982–1987. – Onhan tämä huikea saavutus, tulin itsekin vähän tunteelliseksi, kun ventovieraat ihmiset tulivat sanomaan Töölön stadionilla, että sinä olit aikaasi edellä: valmensit ihmisiä, et materiaalia. Kyllä joskus huutaa ja raivotakin voi, mutta se on helpoin tie. Data on hyvä renki, mutta huono isäntä.

"Nyt pelataan peliä, joihin pelaajilla on rahkeet"

Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että yksi iso käännekohta Huuhkajien EM-tarinassa olivat Kansojen liigassa otetut voitot – ja se tapa, jolla Markku Kanerva lähti maajoukkueen kanssa liikkeelle.

– Rive tuntee monet pelaajat pitkältä ajalta, juniorimaajoukkueesta lähtien. Paperille voi piirrellä mitä tahansa, mutta Kanervan lähtökohta on pragmaattinen. Nyt pelataan peliä, joihin pelaajilla on rahkeet, eikä yritetä matkia muita tai mennä jonkin ideologian tai haavekuvien mukaan. Tähän liittyy, että pisteitä on otettu huonommallakin pelillä, Timi Rokka painottaa.

Ilari Kattilakoski nostaa esiin myös sen, että joukkueeseen löytyi uusia vastuunkantajia Perparim Hetemaj’n ja Alexander Ringin vetäydyttyä ja Roman Eremenkon jäätyä kiinni kokaiinin käytöstä.

Rokka pitää tärkeänä, ettei nyky-Huuhkajia ohjaa häviämisen pelko.

– Vaikka pääosin 1970-luvulla syntyneet kultaisen sukupolven pelaajat olivat absoluuttiselta taitotasoltaan parempia ja pelasivat kovemmissa sarjoissa, heidät oli vielä kasvatettu vanhaan tyyliin: virheiden ja epäonnistumisen pelkoon, joka sitten realisoitui tappioksi tiukassa paikassa.

Joukkueen ja kannattajaryhmän suhde on tiivistynyt vuosien mittaan. Pelaajia kiitellään siitä, että he jaksavat jutella ja poseerata fanien kanssa tappioidenkin jälkeen eivätkä asemoidu koppaviksi ja kaukaisiksi tähtihahmoiksi.

Kattilakoski kiiruhtaa lisäämään, että näin oli toki pääosin myös aiempien maajoukkueiden kohdalla.

– Esimerkiksi Jari Litmasella oli aina hetki aikaa faneille, vaikka hän jos kuka oli maailmantähti statukseltaan.

Kun liikkeellä on paljon väkeä ja alkoholiakin kuluu, joka yksilöä on mahdoton valvoa. Vakavia järjestyshäiriöitä SMJK ei silti ole koskaan aiheuttanut, ja kaikenlaiselle huliganismille on nollatoleranssi.

Vieraspelimatkoilla myös sattui ja tapahtui, etenkin alkuaikoina. Mikael Olsson oli matkanjohtajana eräällä Tšekin-matkalla, jolloin mikään ei mennyt putkeen.

– Aikataulut pettivät heti alusta lähtien, ihmisiä oli hukassa, koko ajan olisi pitänyt pysähtyä vessatauoille, Palloliitto soittaa, Tšekin poliisi soittaa... Mutta ehjänä siitäkin selvittiin, Olsson nauraa.

"Jokaiselle löytyy oma paikka"

Huuhkajilla on mahdollisuus nousta koko kansan joukkueeksi. Menestys vetää puoleensa, mutta myös muut ulottuvuudet ovat tärkeitä, jotta suuri yleisö lähtee joukkueen matkaan ja pysyy siellä.

Nykyvalmennuksesta ja pelaajistosta välittyy mutkaton, helposti lähestyttävä ja monella tapaa positiivinen kuva, aika lailla samoin kuin koripallon Susijengistä. Jalkapallo on globaali laji, ja myös Suomessa se on jo pitkään ollut aidosti monikulttuurinen. Lukas Hradeckyn ja Glen Kamaran kaltaiset nimet Suomi-paidassa eivät ole minkäänlainen asia.

Joukkueen kapteenin Tim Sparvin ensimmäinen kieli on ruotsi, ja hän on ottanut julkisesti kantaa ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja suvaitsevuuden puolesta.

– Klisee tai ei, tässä joukkueessa on paljon suomalaisuuden hyviä puolia. Pelataan joukkueena, puhutaan enemmän tekojen kautta ja Pukin ja Hradeckyn kaltaiset tähdet ovat aika perusreiskoja. Kanervakaan ei tuo itseään esiin, vaan haluaa pitää valokeilan pelaajissa, maajoukkueen kannattajien puhemies Ilari Kattilakoski kommentoi.

SMJK:sta korostetaan, että kynnys heidän joukkoihinsa halutaan pitää matalana eikä ”väärin kannattamista” ole olemassa:

– Suomi on hyvässä ja pahassa kehittyvän jalkapallokulttuurin maa. En usko, että täällä sorrutaan lieveilmöihin, ylimielisyyteen tai lokeroimaan ihmisiä. Kaikki ovat tervetulleita kannattamaan.

Kun Olympiastadionin remontti valmistuu, tilaa on konkreettisestikin enemmän. SMJK neuvoo pienten lasten kanssa tulijat tai muuten rauhallisempaa menoa arvostavat erityisiin perhekatsomoihin.

– Jokaiselle löytyy oma paikka. Anniskelukatsomot ovat erikseen juuri siksi, että kenenkään ei tarvitse pohtia, uskaltaako joukkoon liittyä.

Julkaistu: 18.11.2019
1 kommentti