Apu

Elina Knihtilä: Häirintä ei poistu sillä, että pari ukkoa nostettiin esille



Elina Knihtilä: Häirintä ei poistu sillä, että pari ukkoa nostettiin esille

STTK:n Naistenpäivän tilaisuudessa jatkettiin #metoo#-kampanjan keskustelua seksuaalisesta häirinnästä työelämässä. Järjestön tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisista ja noin kolmasosa miehistä on kokenut häirintää työpaikallaan. Yleisintä on sanallinen häirintä.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Kari Kaipainen

STTK:n kyselyyn vastasi yhteensä 1075 työssä käyvää henkilöä ympäri Suomen. Otos edustaa työssäkäyviä mannersuomalaisia iän ja sukupuolen mukaan painotettuna.

Koska häirinnässä ei ole kyse seksistä vaan vallankäytöstä, ei ole erityisen yllättävää, että nuoria, määräaikaisessa tai alaisasemassa olevia naisia häiritään eniten. Heidän on myös vaikeampaa kertoa asiasta eteenpäin.

Kyselyn mukaan seksuaalisesta häirintää kokeneista vain 22 prosenttia oli kertonut asiasta esimiehelle. Työkaverille kokemastaan oli kertonut 66 prosenttia, mutta 20 prosenttia ei ole puhunut asiasta kenellekään.

Tilaisuudessa käytettiin useita puheenvuoroja, joissa Yhdysvaltojen elokuva-alalta alkaneen maailmanlaajuisen #metoo#-kampanjan ansiot nostettiin esille. Yhtenä niistä pidettiin juuri sitä, että kun yhä useammat kertovat samankaltaisista kokemuksistaan, vaikenemisen koodi murtuu ja häirintään liittyvä häpeä siirtyy sinne, minne se kuuluu: uhrilta tekijälle.

Teatterikorkeakoulun professori, näyttelijä Elina Knihtilä korosti kuitenkin, että nykyinenkään keskustelu ei muuta mitään, ellei siitä seuraa tekoja ja konkreettista, koko yhteiskunnan läpäisevää muutosta.

– Kyse on meidän kaikkien velvollisuudesta ja asiasta. Se ei ratkaise mitään, että muutama vanha ukko, jolla ei enää ole valtaa, on nyt nostettu esiin, Knihtilä latasi viitaten elokuva- ja teatterialalla vuosikymmeniä naisia ahdistelleisiin Lauri Törhöseen ja Panu Rajalaan.

”Myös vähättely ja saivartelu tulee lopettaa”

Myös oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) sanoi, että häirinnän torjunta on yhteinen asia ja tekosyiden ja vähättelyn aika on ohi.

– Naisia häiritään eniten, mutta tämä ei ole yhden sukupuolen juttu. Myös syyttely ja semanttinen vatulointi siitä, mikä on häirintää, on aika lopettaa. Asennemuutos on tapahtunut, mutta paljon on yhä tehtävää.

23 prosenttia STTK:n kyselyn vastaajista katsoo, että omalla työpaikalla ei ole seksuaalisen häirinnän suhteen nollatoleranssia. Lisäksi 42 prosenttia ilmoitti, että työpaikalla ei ole yhteisiä sääntöjä häirinnän estämiseksi

– Luvut ovat hälyttävän huonoja. Joka työpaikalla on laadittava pelisäännöt seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Häirintään on puututtava heti ja mahdollisuuksien mukaan jo ennalta estettävä sen tapahtuminen, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kommentoi.

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara muistutti, että selkeätkään ohjeet eivät riitä, jos ne jäävät ”kuolleeksi kirjaimeksi” ja hautautuvat työpaikkojen muiden loputtomien ohjeistuksien sekaan. Tekijät ovat usein myös taitavia valikoimaan häirinnän ajankohdat, paikat ja kohteet niin, että todistajia ei ole ja kyseessä on sana sanaa vastaan -tilanne.

– Seksuaalinen häirintä sairastuttaa lopulta koko työyhteisön, ei pelkästään kohdettaan. Siitä tulee niin sanottu virtahepo olohuoneessa, joka ahdistaa ihmisiä, pakottaa heidät ottamaan huolehdittavakseen liikaa ja vääriä asioita, laskee työtehoa ja kaikkien hyvinvointia.

Julkaistu: 8.3.2018