Apu

Elina Kanerva: "Moni asia on muuttunut arjessani valtavasti viimeisten kuukausien aikana"

Elina Kanerva: "Moni asia on muuttunut arjessani valtavasti viimeisten kuukausien aikana"
Elina Kanerva joutui miehensä Ilkan rinnalla tilanteisiin, jotka eivät olleet luontaisia hänen vetäytyvälle luonteelleen. Nyt Ilkan kuoltua Elina on uuden edessä. Ehkä hänestäkin tulee nyt näkyvä Elina.
Julkaistu: 2.11.2022

Kun Ilkka Kanerva kuoli keväällä 2022, hänen leskensä Elina Kanerva oli täysin uudenlaisessa tilanteessa.

Hänen pitäisi elää ja asua yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Hänen maailmansa oli mullistunut, ja hän oli monella tapaa uuden edessä.

Ehkä nyt olisi oikea hetki miettiä, millaisiin uusiin asioihin hän haluaisi vielä ryhtyä? Samalla tulisi selvittää itselle, millainen ihminen hän nykyään ylipäätään on.

Joka tapauksessa Elinan oli lähdettävä kohti uutta.

Ja hakeuduttava uusiin maisemiin.

Niinpä Elina muutti elokuussa Turusta Helsinkiin, Ilkan ja Elinan entiseen yhteiseen Helsingin-kotiin. Ensi töikseen hän maalasi asunnon raskaat tammiovet valkoisiksi.

– Aluksi hain paikkaani ja ajattelin, että teinköhän oikean ratkaisun. Tyttäreni kuitenkin asuu Helsingissä. Onneksi minulla on Helsingissä myös valmiiksi ystäväpiiri, joka on muodostunut vuosien varrella.

Elina alkoi katsoa taas saippuasarjoja, kuten Emmerdalea ja Salattuja elämiä. Hän suunnitteli aloittavansa uudelleen kuntosaliharrastuksen ja käyvänsä lenkkeilemässä tyttärensä kanssa. Lempipaikakseen Helsingissä hän löysi Hietaniemen hautausmaan, jossa hän alkoi käydä pohdiskelemassa elämäänsä pitkillä kävelyillä töiden jälkeen.

Vaikka puolison kuolema toi edelleen Elinalle itkun pintaan, erilaiset vaikeudet ovat myös kasvattaneet hänestä vahvan. Hän on käynyt läpi aikuisiän syömishäiriön ja sairastanut sekä kohtu- että tyvisolusyövän. Oman isänsä hän menetti syövälle kolme vuotta sitten. Kun isän oli aika mennä, koko perhe oli koolla hänen vierellään.

– Silloin huomasin, että kuolema voi olla levollista. Isä sai nukkua pois rauhallisesti, eikä kuolema ole tuntunut minusta sen jälkeen enää mustalta tai synkältä. Siksi hautausmaatkaan eivät tunnu minusta pelottavilta. Siellä on ihana rauha.

– Kun tapasin Ilkan elokuussa 1999, olin arka ja ujo. Olin 5-vuotiaan tyttäreni yksinhuoltaja ja muuttanut Tukholmasta takaisin Turkuun vuotta aiemmin, Elina muistelee.

Kuka minusta, näkymättömästä Elinasta, olisi kiinnostunut?

Maisemanvaihdoskaan ei muuttanut sitä tosiasiaa, että hän oli yhä sisimmiltään se hiljainen ja vetäytyvä Elina. Siitä huolimatta, että hän päätyi miehensä Ilkan rinnalla usein tilanteisiin, jotka eivät olleet hänelle luontevia. Kohtaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä, osallistumaan erilaisille vastaanotoille ja juhlimaan kristallikruunujen loisteessa.

Elinan on aina ollut vaikea mieltää itseään julkisuuden henkilöksi. Ja nyt kun Ilkka oli poissa, Elina ajatteli, ettei kukaan olisi enää hänestä kiinnostunut. Mutta ei se niin mennyt. Hänestä oltiin yhä kiinnostuneita. Se kummastutti: eihän hän ollut julkkis, ei ainakaan omana itsenään – tavallisena Elinana.

Ilkka-puolisohan oli ollut perheessä se kiinnostava ja julkisuuden henkilö, eikä Elinalla ollut mitään syytä olla julkisuudessa. Nykyään hänet kuitenkin tunnistetaan julkkis Elina Kanervana – siinä on ollut luonnostaan vetäytyvälle ja ujolle ihmiselle opeteltavaa.

"Ilkasta oli iso kuva sanomalehdessä ja vitsailin serkulleni, että tuon Ilkan voisin kyllä ottaa. Oikeasti en voinut kuvitellakaan, että koskaan tapaisimme."
Elina Kanerva

– Yleensä julkisuudessa ollaan syystä, siksi että ihmisellä on jotain annettavaa. Hän on poliitikko, muusikko, näyttelijä, joku, joka noussut omin avuin. Ei minulla ollut mitään näistä, enkä halunnut olla esillä.

Elinan saattoi tähän tilanteeseen oma rakas Ilkka Kanerva. Kun he tapasivat vuonna 1999, Ilkka oli toiminut kansanedustajana neljännes­vuosisadan ja erilaisissa ministerin tehtävissäkin jo 12 vuotta.

Elina, silloiselta nimeltään Kiikko, oli puolestaan aivan erilaisessa tilanteessa. Hän oli 1990-luvun lopulla 29-vuotias yksinhuoltaja. Parikymppisenä hän oli muuttanut au pairiksi Tukholmaan tarkoituksenaan oppia puhumaan sujuvasti ruotsia. Siellä hän tapasi libanonilaistaustaisen miehen, jonka kanssa sai lapsen. Suhde ei toiminut, ja Elina palasi Suomeen. Sitten hän kohtasi Ilkan.

– Kun tapasin Ilkan elokuussa 1999, olin arka ja ujo. Olin 5-vuotiaan tyttäreni yksinhuoltaja ja muuttanut Tukholmasta takaisin Turkuun vuotta aiemmin. Ilkasta oli iso kuva sanomalehdessä ja vitsailin serkulleni, että tuon Ilkan voisin kyllä ottaa. Oikeasti en voinut kuvitellakaan, että koskaan tapaisimme.

Elina tatuoi Ilkan nimen olkavarteensa puolisonsa kuoleman jälkeen.

Elina työskenteli tuolloin lentoaseman lippu­toimistossa. Sitten 22 vuotta Elinaa vanhempi Ilkka tuli kyselemään lento­lipuista. Aika pian Elina ymmärsi, ettei mies mistään lento­lipuista ollut kiinnostunut.

– Soitin samana päivänä serkulleni, että arvaapa, kenen kanssa olen menossa illalliselle! Ilkan julkisuus ja elämäntyyli olivat minulle kuitenkin niin vieraita, että olin alussa todella varovainen. En halunnut seurustella vielä pitkään aikaan, vaikka tapailimmekin.

Puolen vuoden päästä ensikohtaamisesta juhlittiin vuosi­tuhannen vaihdetta. Silloin Ilkka kertoi Elinalle ajatelleensa, että he voisivat katsoa juttua pidemmälle ja alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Ja niin Elinan ja Ilkan tiivis yhteiselo alkoi.

– Minulle oli tärkeää, että Ilkka loi alusta lähtien läheisen suhteen myös tyttäreeni Mariamiin. Eihän meidän parisuhteestamme muuten olisi mitään tullutkaan.

"Vastapäätäni istui puolustusvoimissa töissä oleva mies. Hän kysyi yhtäkkiä, että mitä mieltä olen siitä, tulisiko Suomen liittyä Natoon. Ilkan ilme valahti."
Elina Kanerva

"Ilkka sanoi, että annoin itsestäni ylpeän vaikutelman, kun en jäänyt juttelemaan"

Ilkka hulahti helposti osaksi Elinan sukua ja lähipiiriä, joihin kuuluivat äiti, isä ja Elinan kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Kaikki oli siis tavallaan ujolle Elinalle ihanan turvallista, mukavaa ja lämminhenkistä… paitsi se Ilkan julkisuus. Joskus se loi erimielisyyksiä parin välille.

– Ilkan tunsivat lähes kaikki. Kun kuljimme kaupungilla, minulle täysin tuntemattomat ihmiset jäivät kättelemään ja juttelemaan hänelle.

Silloin Elina koki parhaaksi jatkaa matkaa, kävellä parikymmentä metriä eteenpäin ja antaa Ilkan turinoida ihmisten kanssa rauhassa.

– En tiennyt, mitä sanoa ihmisille, joita en yhtään tunne. En ole sillä tavalla sosiaalisesti lahjakas. En halunnut myöskään seistä hiljaa vieressä ja hymyillä. Sain siitä kyllä Ilkalta noottia, Elina naurahtaa nyt.

– Hänen mielestään annoin ylpeän vaikutelman, kun en jäänyt juttelemaan. Vuosien varrella tulin vähitellen avoimemmaksi. Olin loppuun saakka kiusaantunut niissä tilanteissa, mutta harjoittelin rohkeammaksi ja otin joskus jopa osaa keskusteluun.

– Sanoin Ilkalle aina, etten tunne oloani kotoisaksi suorissa lähetyksissä, jos sinua haastatellaan. Jännitin, mitä minulta kysytään, enkä halunnut olla esillä. Mieheni oli niin sosiaalinen, että hän vain kohautti olkapäitään, että hyvin se menee.

Yksi vaikeimmista hetkistä oli silloin, kun pariskunta ei vielä asunut yhdessä ja julkisuudessa oli ikäviä henkilökohtaisia otsikoita Ilkasta. Kohu oli kova.

– Siinä kohtaa olin väärä ihminen tukemaan Ilkkaa, mutta samalla olin kuitenkin hänen lähin ja tärkein tukijansa. Se oli ristiriitainen tunne ja tilanne. Kuulostaa kummalliselta, mutta lopulta kaikki, mitä kävimme siinä kohtaa yhdessä läpi, vahvisti suhdettamme.

Pinnistelyn paikka Elinalle olivat myös Linnan juhlat. Elina toki arvosti juhlan tarkoitusta, ja hänelle luontainen tapa kommunikoida oli pukeutua juhliin näyttävästi. Hän valitsi asuja, joilla tunsi olonsa omaksi itsekseen. Silti kuvissa nähtiin usein varsin totinen Elina. Vakavuus johtui siitä, että hän jännitti joutuvansa mukaan haastatteluihin.

– Sanoin Ilkalle aina, etten tunne oloani kotoisaksi suorissa lähetyksissä, jos sinua haastatellaan. Jännitin, mitä minulta kysytään, enkä halunnut olla esillä. Mieheni oli niin sosiaalinen, että hän vain kohautti olkapäitään, että hyvin se menee.

– Sen sijaan, että olisin nauttinut tilaisuudesta, minä jännitin, että joutuisin olemaan julkisesti äänessä.

Usein pelko toteutui. Harvaa ministerinvaimoa muistetaan Linnan juhlista yhtä hyvin kuin Elinaa.

– Minulla oli tapana uppoutua tekemään töitä myöhään iltaan saakka niin, että uutiset ja ajankohtaisohjelmat menivät minulta ohi. Jos Ilkka oli ulkomaanmatkalla, hän soitti minulle usein uutisten aikaan, jotta kuuli ne samalla itsekin.

Julkisuudelta piilossa oli toisenlainen Elina

Ilkan käsikynkässä Elina kävi monissa muissakin tilaisuuksissa, joiden aiheet määrittyivät puolison aseman ja kiinnostusten mukaan. Elina ei itse alun perin seurannut aktiivisesti ajankohtaisia aiheita. Ilkan myötä niihinkin oli kuitenkin pakko tutustua.

– Ilkka kannusti minua katsomaan uutisia. Minulla oli tapana uppoutua tekemään töitä myöhään iltaan saakka niin, että uutiset ja ajankohtaisohjelmat menivät minulta ohi. Jos Ilkka oli ulkomaanmatkalla, hän soitti minulle usein uutisten aikaan, jotta kuuli ne samalla itsekin.

Usein Elina teki miehelleen jopa muistiinpanoja päivän lehtien uutissisällöistä, ajankohtaisohjelmista ja dokumenttiohjelmista, joita Ilkka ei itse ehtinyt katsoa.

– Kerran olimme virallisilla illallisilla, jossa vastapäätäni istui puolustusvoimissa töissä oleva mies. Hän kysyi yhtäkkiä, että mitä mieltä minä olen siitä, tulisiko Suomen liittyä Natoon. Ilkan ilme valahti, kun hän kuuli kysymyksen. Olin kuitenkin juuri tehnyt Ilkalle muistiinpanot yhdestä Nato-dokumentista ja osasin vastata jollakin tapaa järkevästi, Elina naurahtaa.

Mutta julkisuudelta piilossa oli koko ajan se toinen Elina, omaa työtä asiantuntijana tekevä ammattilainen. Hän toimi sovellusasiantuntijana yhdysvaltalaisessa tietotekniikkayhtiö Oraclessa ja työskentelee yhä samassa yhtiössä, hotellien suoravarausjärjestelmien kanssa.

– Suhtaudun avoimin mielin siihen, mitä elämällä on minulle vielä tarjottavana. Koettelemusten jälkeen olen vahvempi kohtaamaan elämän, haasteineenkin.

Työ kuljetti Elinaa säännöllisesti Saksaan, jonne hän teki pitkiä työmatkoja vuodesta 2005 vuoteen 2017 saakka. Yhdessä vaiheessa Elinalla oli Düsseldorfissa jopa oma asunto, sillä hän työskenteli kaupungissa noin puolet kuukaudesta.

Enää sille asunnolle ei ole tarvetta, koska hänen nykyisen tiiminsä jäsenet asuvat eri puolilla maailmaa ja yhteydet hoidetaan etänä.

– Olen aina vastannut toimeentulostani ja arjestani. Halusin pitää sen niin silloinkin, kun asuimme Ilkan kanssa yhdessä kymmenen vuotta.

"Koettelemusten jälkeen olen vahvempi kohtaamaan elämän, haasteineenkin"

Nyt entisestä ”näkymättömästä Elinasta”, miehensä rinnalla kulkijasta, on tulossa vähitellen näkyvä, vieläpä osin omasta halustaan.

Tie muutokseen lähti Turun kaupungin halusta osoittaa kunnioitusta Ilkka Kanervalle postuumisti. Hän sai Turun Tähti -tunnustuksen eli oman tähden Turun Walk of Famelle Veistämöntorille. Elinaa pyydettiin tilaisuuteen puhumaan. Ensin Elina ajatteli automaattisesti kieltäytyvänsä, mutta päätti kuitenkin mennä, koska halusi osoittaa puolisolleen arvostusta.

– Ilkka on osa elämääni edelleen joka päivä. Koin, että hän olisi kannustanut minua menemään. Pidin tilaisuudessa pienen puheen ja huomasin, että minähän pystyin siihen. Sen jälkeen olen laajentanut omaa epämukavuusaluettani entisestään ja tehnyt useita asioita, jotka olisivat ennen olleet itselleni todella vieraita.

Yksi niistä oli asettuminen ehdolle seurakuntavaaleissa Helsingissä. Aihe puhutteli, sillä Elina on kasvanut kristillisiin arvoihin jo lapsuudenperheessään. Eduskuntavaaleihin Elina ei kuitenkaan ole lähdössä, vaikka päivänpolitiikan aiheet kiinnostavatkin.

Nyt Elina kokee olevansa, kokemustensa opettamana ja karaisemana, tasapainoinen keski-ikäinen nainen, joka katsoo myönteisesti tulevaan.

– Suhtaudun avoimin mielin siihen, mitä elämällä on minulle vielä tarjottavana. Moni asia arjessani on muuttunut valtavasti viimeisten kuukausien aikana. Koettelemusten jälkeen olen vahvempi kohtaamaan elämän, haasteineenkin.

Elina Kanerva (o.s. Kiikko)

  • Syntyi: 3. 5.1969
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: 29-vuotias tytär Mariam. Äiti, kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Edesmennyt puoliso Ilkka Kanerva.
  • Pari meni ­naimisiin vuonna 2019.
  • Harrastaa: Pitkiä kävelyjä.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
3 kommenttia