Elastinen eli Kimmo Laiho, 39, on Finntelligens-räppäristä kevyen musiikin tuottajaksi ja monitoimimieheksi noussut mies.

Hän kertoo yrittävänsä  haastaa itseään koko ajan, joten koronakaranteenin aikaan hän kertoo soittaneensa kitaraa ja opetelleensa laulamista.

– En tarvitse enää ketään vierailemaan biiseihin sen vuoksi, että en osaisi laulaa. Kai minusta on tulossa pikkuhiljaa muusikko, hän sanoo Avulle.

Täytit huhtikuussa 39 vuotta. Millaiset juhlat pidit?

Synttärit menivät superrauhallisesti puhelimessa perheen kanssa. Tuntuu siltä, että sain onnitteluja enemmän kuin koskaan, sillä kaikki ovat nyt koko ajan linjoilla.

Jos jotain hyvää pitää etsiä koronasta, se saattaa lähentää meitä tällaisissa tapauksissa. Otan itsekin nyt herkemmin läheisiin ja kavereihin yhteyttä, kun on aihetta.

Miten korona on vaikuttanut arkeesi?

Minulla on kaksi pientä lasta, joten sen suhteen tämä on ollut arvokasta aikaa. Olen antanut perheelle senkin ajan, mikä normaalisti heille jää antamatta.

Kotonakin on aika hyvä, ja se on iso etuoikeus. On paljon lapsia, joille koti ei välttämättä ole turvallinen paikka. Heille ja yksinäisille tämä voi olla tosi paljon rajumpaa.

Puistossa olemme tavanneet ystävien kanssa turvavälejä noudattaen, mutta isovanhempia emme ole nähneet lainkaan.

Tuntuu erikoiselta olla ensimmäistä kertaa kesä kotona tällä vuosituhannella. Aion syleillä sitä ja rentoutua.

Sen jälkeen on hyvä tulla takaisin entistä vahvempana ja parempana.

Miten korona on vaikuttanut työrintamallasi?

Meillä alkoi 70 keikan rupeama maaliskuun alussa, joista ehdimme vetää yhden keikan. Sen jälkeen liinat vedettiin kiinni.

Minun oli tarkoitus tehdä syksyyn asti töitä ja pitää sitten vapaata, mutta nyt tilanne keikahti toisinpäin. Tällä hetkellä ei ole tietoa, koska pääsemme jatkamaan hommia.

En silti halua valittaa, sillä Jenni Vartiaisen kanssa tehty Epäröimättä hetkeekään on ollut koko kriisin ajan radioiden ykkösenä. Se lohduttaa aika paljon.

Olen myös ottanut hyvällä omallatunnolla lomaa, koska kaikki kevään suunnitelmat muuttuivat. Valmistelen uutta levyä, joka julkaistaan todennäköisesti siinä kohtaa, kun kiertueita pystyy jälleen tekemään.

Toisaalta yksinäinen puurtaminen musiikin parissa on mielestäni vain mahtavaa, ja joskus junnumpana sosiaalinen elämäni oli hyvin tällaista karanteeninomaista. Niin käy, kun uppoutuu musiikkiin studiossa.

Miten saitte Jenni Vartiaisen kanssa tehtyä yhteisen biisinne suuren valtameren yli?

Ensin soittelimme ja kirjoittelimme, sitten olimme videoyhteydessä. Olimme siis tässä Zoom-villityksessä jo ennen korona-aikaa! Se on aikaavievää, mutta toisaalta hyvin samanlaista puurtamista kuin normistudiossa.

Heti alusta asti oli selvää, että biisissä oli jotain taikaa. Se on räppibiisiksi aika erilainen, joten se menee radiossa kovempaa kuin aikaisemmat kappaleeni koskaan. Toki Jennin vierailu on valttikortti, josta me kaikki räppärit vuosia unelmoimme.

Olemme tunteneet vuodesta 2002 ja olemme yrittäneet saada aikatauluja sopimaan yhteen monta kertaa. Siinä kesti näin kauan, koska Jennistä tuli heti alussa niin iso tähti.

Olet Lastenklinikoiden Kummien monivuotinen hallituksen jäsenja tukija yli 20 vuoden ajalta. Mistä sait ajatuksen poikkeusajan hyväntekeväisyyskeikasta?

Koronan iskettyä teimme melko pian Ylen Kaikki kotona -liven, jonka jälkeen aloin selvittää striimikeikan mahdollisuutta. Olen tehnyt Kummien kanssa pitkään yhteistyötä, mikä on ollut minulle kunnia-asia.

Tässä tapauksessa kaikki tahot, joihin otin yhteyttä, halusivat tulla mukaan auttamaan.

Jokainen euro lipun hinnasta menee suoraan Kummien toimintaan, eli keikalle pääsee mukaan, kun tekee pienen lahjoituksen. Kaikki me mukana olevat teemme työmme pro bono.

Tuotot menevät lasten ja nuorten mielenterveyden hyväksi sekä uuteen Cool Kids -hankkeeseen, jolla tuodaan kouluihin apua ahdistuneille nuorille.

Mikään ei tietenkään korvaa oikean keikan energiaa tai livemusiikkia, sillä striimaus on erilainen taiteenlaji.

Pyrin tavoittelemaan tunnetta ja välittämään hyvää energiaa ihmisille.

On ollut upeaa huomata, että kaikki kaipaavat musiikkia.

Normaalisti ehdin itse käydä vain harvoin keikoilla, joten tuntuu hyvältä nähdä sen merkitys ihmisille. Sitä kautta saan myös merkitystä omaan työhöni.

Mitä aiot tehdä ensimmäisenä päivänä, kun koronakaranteeni lakkaa?

En aio ensimmäisenä lähteä kaupungille hötkyilemään.

Ajattelin ottaa rauhallisesti pehmeän laskun eli nähdä vaikka ystäviä ja perhettä. Kaikista suurin ikävä on yhdessä oleskelua.

Kerro jokin salaisuutesi.

Jännitän ennen keikkoja yhä todella paljon ja saatan olla huonoa seuraa juuri ennen keikkaa. Se saattaa toisaalta olla myös menestyksen salaisuus.