Porin Reposaari oli karu paikka. Niukka toimeentulo vaati panosta kaikilta perheenjäseniltä. Poikana olin isän apuna kalastuksessa, jotta saatiin talven särpimiä. Toisaalta Reposaari oli hyvä paikka urheilun ja kulttuurin harrastamiseen. Oli lottovoitto syntyä siellä.
Sodanjälkeinen aika opetti nöyryyttä. Siitä on ollut hyötyä: ei ole tullut sellaista yltiöpäisyyttä. Olen myös kiitollinen vanhemmilleni. He tekivät kovan duunin, varsinkin äiti, joka piti meistä lapsista huolta, kun isä oli merellä.
Lukeuduin painissa Suomen parhaimmistoon 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Painista sain kipinän liikuntaan, joka kantaa hedelmää tänäkin päivänä. Pystyn vielä täysipainoisesti esiintymään. Laulamisesta ei tule mitään, jos on huono fysiikka.
Kouluaikana Menestys henkisissä kilpailuissa toi lisäpotkua. Vuonna 1958 voitin iskelmälaulun Suomen mestaruuden ja vaihdoin painin laulamiseen. Ajattelin, että pitäisi elättääkin itsensä ja tuleva perheensä.
Elämäni kovin paikka oli kotisaarella, kun minulta puhkesi umpisuoli matkalla sairaalaan. Sain vatsakalvontulehduksen, joka siihen aikaan merkitsi yleensä menoa. Olin pari kuukautta kuolemankielissä Porin sairaalassa. Se oli kova keikka.
Ilman rakkautta elämä olisi aika tylsää. Kyllä omaisten rakkaus ja se, että saa vastakaikua, on tärkeä ihmiselle. Se antaa elämään energiaa. Elämässäni on paljon matkustamista, joka vaatii omaisilta ymmärtämystä. Se on sitä rakkautta, että kestää sen.
Floridassa asuminen ei ole muuttanut suhdettani suomalaisiin. Jenkeissä kiertäessä on yllättänyt se, miten hyvin suomalaiset ovat maailmalla menestyneet. Moni meni sinne jo ennen sotia, metsiin ja kaivoksiin duuniin. Se oli kovaa aikaa, mutta he pärjäsivät. Pikkuhiljaa suomalaisuus katoaa sieltä.
Suomalaiset saisivat enemmän puhaltaa yhteen hiileen. Olen huomannut isolla mantereellakin, että aina on vähän toraa. Toinen pieni kansa, virolaiset, on hoitanut paremmin asioitaan. Heillä on omat yhteisötalonsa. Suomalaiset ovat niitä menettäneet riitojen takia.
Pelkään, että hurrikaani iskee joskus alueelle, jossa vietämme talvea. Pari kertaa on jo varoittanut. Olen ollut semmoisilla paikoilla muutama päivä sen jälkeen, kun se on mennyt. Jälki on rumaa.
Tyytyväinen täytyy olla, että saa terveenä tehdä työtä, josta pikkupoikana unelmoi. Aika kirjaimellisesti haaveeni ovat toteutuneet. Eihän niitä niin paljon ollut.
Teen työtä vaistonvaraisella tunteella. Ei muuten jaksaisikaan. Tietysti kaiken olisi voinut tehdä paremmin, mutta tärkeintä on oman panoksensa antaminen. On olo, ettei tätä ihan turhaan ole tehty.
Musiikki tuottaa elämyksiä ja hyvää oloa. Musiikki antaa paljon voimaa sekä iloon että murheeseen.
Urani on opettanut, että musiikkikulttuuri täytyy yhdistää ruumiinkulttuuriin. Aika leväperäisesti muutamat sitä hoitavat. Liikkuminen ja terveyden vaaliminen ovat kaikille hyväksi. Elämä on kuitenkin niin arvokasta.
teksti Jorma Lehtola
kuva Kari Kaipainen
