Eini Pajumäki hymyilee ja palaa mielessään tammikuuhun 2012. Suureellisen tv-mainoskuvauksen kulisseissa Einin ei tarvitse itse edes asetella lämmittävää vilttiä ylleen, vaan senkin hoitaa assistentti.

 Ympärillä pyörivät Kylie Minoguen ja Gwyneth Paltrow’n Lontoosta lennätetyt meikkaajat, ja Eini tuntee saavansa kuningattaren kohtelua. Edes Eini-buumin alettua 1970-luvun lopun ensihittien myötä ei kohtelu ollut yhtä kuninkaallista. Samaisen kuvaussession hedelmänä syntyi kappale Faksi, josta tuli lisä Einin hittilistaan jo siinä vaiheessa, kun olemassa oli vain kappaleen kertosäe.

Kaksi vuotta myöhemmin Eini istuu jälleen meikattavana ammattilaisen käsissä. Paljon on ehtinyt tapahtua.

– Uusi alku koitti oikeastaan täytettyäni 50 vuotta, kun sanoin ääneen, että nyt haluaisin jälleen tehdä diskoa, Eini muistelee.

Nuoret lauluntekijät tarttuivat haasteeseen ja pian valmiina oli albumi Mä jään (2011), Einin ensimmäinen levytys neljääntoista vuoteen.

Pian alkoi tapahtua toden teolla, Eini näkyi televisiomainoksissa, tuli menestyksekäs Finnhits-kiertue ja jopa oma viini. Einin keikka-aikataulu kiristyy kaiken aikaa ja kiireisen kevään jälkeen Eini esiintyy myös kesän festivaaleilla.

Seuraavaksi koittaa musiikkivideon kuvaaminen uuteen kappaleeseen Palanen onnea.

– Avainsana on rohkeus, Eini summaa.

Sana näkyy nyt paitsi nuorekkaassa tyylissä myös uuden levyn sanoituksissa.

Eini laulaa myös kiihkeistä hotelliyön hetkistä, ihon muistista ja seksiin liittyvistä fantasioista, joita tulevan albumin nimikkokappale Vähän kipeää kuvaa peittelemättä.

– Kaikilla ihmisillä on seksuaaliset fantasiansa, eikä niissä ole mitään hävettävää. Kun sain tekstin, minulta kysyttiin, onko tämä liian rankkaa, ja minä sanoin, että teksti on loistava, Eini nauraa.

Eini kertoo tulkitsevansa nyt rakkauden ja seksuaalisuuden alueita paljon rohkeammin kuin aikaisemmin, sillä rohkeus tuntuu löytyneen kaikilla elämän osa-alueilla.

– Ennen olin miellyttäjäluonne, joka teki aina muiden mieliksi. Nyt osaan sanoa myös ei, ja tiedän mitä tahdon. Vaati aikaa opetella sanomaan asiat suoraan, Eini kertoo ja naureskelee taannoiselle kuvaussessiolle, jossa hän ensi töikseen hyllytti kaikki mummomaiset neuleet seksikkäiden minimekkojen tieltä.

Eini kertoo huomanneensa neljänkympin rajapyykin olleen positiivinen muutos myös naisena.

–  Ikä vapautti henkisistä kahleista. Huomasin, että neljänkympin jälkeen minulla oli hirveän paljon helpompaa olla sellainen kuin olen, esimerkiksi seksuaalisessa mielessä, Eini miettii.

Einin avioliitto on tämän päivän mittapuun mukaan kestänyt jo huomattavan pitkään. Eini avioitui vuonna 1988 miehensä Larsin kanssa. Liitossa oli aikanaan kohunkin aineksia, sillä pariskunta kihlautui kahden kuukauden tuntemisen jälkeen ja meni naimisiin tunnettuaan viisi kuukautta.

– Olimme molemmat sekaisin rakkauden huumasta, Eini muistaa aikaa.

– Minulla ei silti koskaan ollut harhakuvitelmia tai pilvilinnoja pitkästä avioliitosta. Vanhempien esimerkki vaikutti varmasti siihen. Pitkän liiton eteen on tehtävä töitä ja toisen kunnioitus on erittäin tärkeää. Kaikki lähtee pienistä asioista, Eini muistuttaa.

Avioliiton alkutaipaleella pariskunta haki aktiivisesti myös yhteisiä pelisääntöjä.

– Alussa oli mustasukkaisuutta, haimme sitä, kumpi määrää kaapin paikan ja kyseenalaistimme sitä, onko toinen uskollinen. Luottamus on keskeinen asia. Sen, minkä työllä rakentaa, saa hetkessä pois. Siksi hyvää suhdetta kannattaa vaalia.

Pariskunnan omat parisuhdelomat ovat osoittautuneet oivaksi tavaksi huolehtia suhteen peruspilareista. Silloin aikuiset viettävät omaa laatuaikaa ilman lapsia.

–  Yksi ihana muisto on kahdenkeskinen muutaman päivän loma Barcelonassa. Kävelimme käsi kädessä kaupungilla ja nautimme toistemme seurasta.

– Kun tilanne on tuollainen, tulee toisen käteen myös tartuttua helpommin. Parisuhdeloman voi viettää halutessaan vaikka kotona. Pelkkä hellä kosketus sohvalla tai klassinen kynttiläillallinen voi olla iso asia, Eini miettii.

Einin henkilökohtainen kasvu vahvaksi aikuiseksi naiseksi on huomattu myös kotona.

– Mieheni on hirveän iloinen muutoksestani. Olen toki edelleen sisimmältäni ujo ja arka, haavoittuvakin ihminen. Silti vahvuus olla aikuinen nainen ja rohkeasti poissa nuoren tytön roolista on tuonut paljon hyvää elämän eri osa-alueilla, myös lavalla.

Lavaenergiaan vaikuttaa sekin, että Eini on päässyt palaamaan juurilleen diskoon. Uralla on ehtinyt olla myös vuosikymmen, jolloin vanhoja hittejä saati diskoa yleensäkään ei keikoilla kuultu.

Eini esitti tangoa ja iskelmää, kunnes 90-luvun lopulla ihmiset tulivat ehdottamaan hänelle vanhojen hittien lisäämistä ohjelmistoon. Toiveet kuultuaan Eini esitti jälleen myös omia suosikkejaan lähtien Yes sir, alkaa polttaa -kappaleesta.

– Ja silloin tunsin, että nyt lavalla on taas Eini, eikä mikään jukeboksi, laulaja hymyilee.

Kiertäessään ympäri Suomen Eini on keskustellut ihmisten kanssa paljon elämäntilanteista, toiveista ja ongelmista.

– Koska olen avoin, oma itseni, ihmisten on helppo tulla juttelemaan. Näen keikoilla paljon yksinäisyyttä ja rakkauden kaipuuta. Erityisesti nuorten ihmisten huolet ovat sydäntäni lähellä ja välillä saatan sanoa ihmisille, että anteeksi, nyt menee hetki, kun meillä on juttu kesken. Otan ihmiset aina omina persoonina heidän taustaansa, suuntautumiseensa tai elämäntilanteeseensa katsomatta, Eini kertoo.

Avarakatseisuus kuuluu Pajumäen perheen keskeisiin kasvatusperiaatteisiin samaan tapaan kuin hyvät käytöstavat. Ja kun anteeksi pyydetään, sitä pitää myös tarkoittaa.

Omasta perheestä ei ainakaan näillä näkymin ole tulossa musiikkiuran jatkajia, vaikka perheen lapset musikaalisia ovatkin. Einin lapsista vanhempi tytär toimii kätilönä ja nuoremman pojan kiinnostuksen alueet ovat tällä hetkellä uinnissa ja muussa urheilussa.

– Meillä ei ole koskaan kotona tuputettu muusikon uraa tai vastaavasti  varoiteltu siitä. Olemme myös pitäneet aina kiinni siitä, ettei keikkamyyjänä toimiva mieheni tuo töitä kotiin.

Koti ja arki ovat Einin voimavaroja. Kun omassa ammatissa on ollut vuosikymmenet aina tekemisissä jonkinlaisen juhlatilanteen kanssa, on arki kaikkein parasta lääkettä keikkamatkoilta palautumiseen.

Kotona saattaa vieraana piipahtaa vaikkapa Virve Rosti, joka oli ainoa Finnhits-kokoonpanosta, jota Eini ei entuudestaan paremmin tuntenut. Tapani Kansa, Danny ja Frederik olivat tuttuja jo menneiltä vuosikymmeniltä.

Eini nauraa positiivisesti ehdotukselle, että hän ja Rosti vielä joskus tekisivät yhteisen musiikkiprojektin.

– Se olisikin melkoinen pommi! Meistä tuli ystävät kiertueen myötä, ja Virve on ihana tyyppi, Eini kiittää.

Tänä keväänä Einillä on tiedossa vielä ainakin pitkä Lapin-kiertue, mutta myös lomamatka on luvassa viimeistään loppuvuodesta.

– Silloin mieheni täyttää pyöreitä, joten reissu olisi paikallaan. Kun tapasimme, ei puumista ollut tietoakaan. Olin siis tässä asiassa aikaani edellä, Eini nauraa.

Teksti Veli Kojonen

Kuvat Toni Härkönen