Apu

Edu Kettunen: ”Olen sosiaalisissa suhteissani kuin seurakoira, voin antaa periksi, kun tekemisiini ei puututa"

Edu Kettunen: ”Olen sosiaalisissa suhteissani kuin seurakoira, voin antaa periksi, kun tekemisiini ei puututa"
Edu Kettunen asuu Lissu-puolisonsa kanssa Kemiönsaaressa kaipaamatta sosiaalisuutta. Muusikko herää aamuviideltä, tekee töitä puolille päivin, ja alkaa rakentaa pienoisrautateitään.
Julkaistu: 15.5.2021

Edu Kettusesta tuli 18- vuotiaana huippusuositun Broadcast-yhtyeen jäsen. Siitä asti hän on elättänyt itsensä musiikilla: omilla lauluillaan, tekemällä tekstejä toisille artisteille ja tuottajamalla. Arvostettu muusikko täytti huhtikuussa 60 vuotta, ja hänestä julkaistiin myös elämäkerta.

Olet tuottanut yli sata levyä ja julkaissut itse 21 albumia. Sanoittajana olet saanut Juha Vainio -palkinnon 2006. Suurimman hittisi Lentäjän pojan kirjoitit 25-vuotiaana. Se on ollut mukana koulun laulukirjassakin. Mitä niistä nyt ajattelet?

Olin silloin vakavampi kuin nyt. Tänään näen maailman humoristisempana paikkana. Piti täyttää 50 vuotta, että olin aikuinen. Siihen asti aikuiset pelottivat minua. Sen jälkeen on muutenkin helpottanut, moni asia ei enää jännitä. Aina mennään eteenpäin.

On artisteja, jotka eivät halua esittää vanhoja hittejään, ja niitä, jotka esittävät niitä mielellään. Millainen suhde sinulla on Lentäjän poikaan?

Lentäjän poikaa on kivaa esittää. Alle­kirjoitan sen biisin edelleen. Olisi eri juttu, jos iso hitti olisi ollut jotakin ihan muuta kuin haluan tehdä. Sitä paitsi mä osaan sen. Ei tarvitse jännittää.

"Yksin työskentely sopii minulle. Olen huono sanomaan ei toisille, en suutu koskaan."

Pidän omasta rauhasta ja vapaudesta

Olet kertonut olevasi epäsosiaalinen ja viihtyväsi omassa seurassasi. Mikä omassa seurassa on parasta?

Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Olen yleensä ollut samaa mieltä itseni kanssa. Tykkään touhuta omassa rauhassa ja vapaudessa. Yksin työskentely sopii minulle. Olen huono sanomaan ei toisille, en suutu koskaan. Olen sosiaalisissa suhteissa vähän kuin seurakoira. Voin antaa periksi, kun ne eivät vaikuta maailmaani ja kun ei ruveta puuttumaan tekemisiini.

Elämäkerrassasi kuvaat ­riipaisevasti kahdeksanvuotiasta itseäsi, jonka ­vanhemmat erosivat. Äiti muutti muualle, jäit ­asumaan isän kanssa ja sait kaksi sisarusta. Mitkä olivat selviytymiskeinosi lapsena?

Olennaista on, etten joutunut todistamaan riitoja. Perheeni silti hajosi. Jo pienenä rakensin mielikuvitusmaailmoja, ja niistä tuli selviytymiskeinoni myös perheen hajotessa.

Musiikistasi tulee tunne, että olet haikeuden ammattilainen. Mistä haikeus kasvaa?

En halua olla lauluntekijä, joka ruikuttaa omasta elämästään. Kyllä musiikissani on myös pilkettä silmäkulmassa. Olen pyrkinyt siihen, että teen kuvia, ja ihmiset saavat rakentaa niistä tarinansa itse.

Lauluja artisteille – ja puolisolle

Olet tuottanut yli sata levyä. Ilman sinua Rafaelin enkeli ei olisi päässyt Pekka Ruuskan levylle. Tiesitkö, että siitä tulee hitti?

Levy-yhtiö ei sitä halunnut julkaista. Tuottajana tunsin asiakseni sanoa, että se on levyn paras biisi. Kerrankin olin oikeassa, mitä hittien ennustamiseen tulee.

Olet kirjoittanut laulun, jonka nimi on Tavallinen päivä. Millaisia ovat tavalliset päiväsi?

Jos en ole keikalla, herään viiden kuuden aikaan aamulla. Aikaiset aamut sopivat minulle työntekoon älyttömän hyvin, pää toimii. Kun tekee töitä ahkerasti aamu­viidestä alkaen, päivän työt on tehty ­puoleenpäivään mennessä. Sitten on aikaa rakennella vaikka pienoisrautateitä, ja se vasta eskapismia onkin. Olen rakentanut niitä varmaan nelivuotiaasta asti. Sitten olemme Lissun kanssa kotona ja touhuamme. Korona ei ole muuttanut arkeamme muutoin kuin etten käy ­keikoilla.

"Koirissa on jotakin rehellistä ja pyyteetöntä silloinkin, kun ne kerjäävät ruokaa. Olen pikkujätkästä asti ollut tekemisissä koirien kanssa."

Tapasit puolisosi Lissun bussimatkalla 33 vuotta sitten. Hänet istutettiin viereesi, ja mielessäsi oli kauhukuva satojen kilometrien väkinäisestä keskustelusta. Asia ei mennyt niin. Millaiset asiat ovat hitsanneet ­teidät yhteen?

Mielikuva johtui Lissun hirvittävistä punk-remeleistä. Punk-piirit inhosivat Broadcastia, ja pelkäsin kulttuurien törmäystä. Olemme samanlaisia luonteita. Kummallakaan ei ole hinkua sosiaalisuuteen. Emme riitele koskaan. Kerran vuodessa jompikumpi korottaa ääntään. Olemme olleet naamatusten koko ajan. Ensin ihastuimme, sitten totuimme. Siinä se on pähkinäkuoressa.

Useissa lauluissasi kerrot puolisostasi Lissusta. Maailma ilman sua -kappaleesta Lissu totesi varsin nyrpeänä: ”Kuinka hemmetin monta kertaa sun oikein pitää mut tappaa?” Mikä on kaunein laulu, jonka olet ­vaimostasi tehnyt?

Se oli vaimoltani aika riemullinen kommentti, kun esitin hänelle kauniin rakkauslaulun. Maailman laidalla saattaa olla Lissun mielestä se kaunein laulu hänelle.

Rakkaus koiriin ja lapsenlapsiin

Olet kahden lapsen isoisä. Miltä se ­tuntuu?

Mahtavalta, mutta olen häpeällisen vähän tekemisissä heidän kanssaan. Kuusi- ja kahdeksanvuotiaat lapsenlapseni asuvat 70 kilometrin päässä, matka on sen verran pitkä, että tulee lähdetyksi liian harvoin.

Koirat ovat olleet sinulle tärkeitä. Miksi pidät koirista?

Koirissa on jotakin rehellistä ja pyyteetöntä silloinkin, kun ne kerjäävät ruokaa. Olen pikkujätkästä asti ollut tekemisissä koirien kanssa. Koiramme, 16-vuotias Elvar, ei ole kanssamme enää kauan. Lissu oli sitä mieltä, että uutta ei enää tule, koska eron tuska on niin kauhea. Olemme ennenkin sanoneet niin, ja kahden viikon kuluttua meillä on aina ollut uusi koira.

Kerro jotakin, jota emme tiedä sinusta.

En keksi mitään, mitä en olisi lehdissä laverrellut. En onnistu keksimään mitään sen vakavampaa kuin kengännumeroni. Se on 42.

Edu Kettunen

  • Syntynyt: 12.4.1961 Vantaalla.

  • Asuu: Kemiönsaaressa.

  • Perhe: Lissu, poika, tytärpuoli. 2 lastenlasta.

  • Harrastaa: pienois­rautatiet, puukäsityöt.

  • Ajankohtaista: V-P Hännisen kirjoittama elämäkerta Edu ­Kettunen (Minerva).

Kommentoi »