On hämmentävää tulla syömään hienoon ravintolaan, joka on aivan tyhjä. Seiniä koristavat taidokkaasti maalatut maisemat, ja huoneen edessä karaokelaite pyörittää kaunista luontoa, traktoreita, sotilaita sekä onnellisia korealaisia kirmaamassa auringonlaskuun. Huolella pyntätyt tarjoilijattaret tuovat lämmitettyjä käsipyyhkeitä ja ilmoittavat huonolla englannilla, että haastateltava tulee ”aivan kohta”.
Ollaan länsimaailman ensimmäisessä pohjoiskorealaisessa ravintolassa Pyongyangissa. Paikka sijaitsee Amsterdamin reunamilla Osdorpin lähiössä, keskellä etnisten vähemmistöjen kansoittamaa asuinaluetta, jonka katusekamelskaan paikallinenkin eksyy.
Varauslistasta selviää, että illalle on toinenkin varaus. Pariskunta on vain hieman myöhässä suositellusta kello seitsemästä. Tarjoilijat ovat tyytyväisiä heidän saapuessaan, sillä nyt he pääsevät aloittamaan illan show’n.
Nelipäistä katsojajoukkoa viihdyttää kolme laulajatarta erivärisissä silkkimekoissa. Koreankieliset laulut kajahtavat ilmoille hempeän keimailun saattelemina. Toisissa kappaleissa tartutaan yleisöä käsistä kiinni, välillä soitetaan pianoa. Kädet lyövät yhteen kerjäten yhteistaputusta, mutta yleisö on siihen hieman turhan pieni. On vaikea olla kuvittelematta seuraavansa jonkinlaisia nukkeja tai robotteja. Naisten määrästä pystyy pitämään kirjaa vain mekkojen värien avulla.
Pyongyangissa on mahdollista tilata vain viiden tai yhdeksän ruokalajin menu, 49 tai 79 euroa. Halvemmasta on saatavilla myös kasvisvaihtoehto. Jokaisen ruokalajin jälkeen joku naisista tulee kysymään, maistuiko ruoka. Myöntävää vastausta seuraa aina ”thank you”. Totuuden rajoja ei joudu juuri venyttämään. Ruoka on oivallista, joskin Amsterdamin hintaluokassa hieman kallista.
Kasvismenun aloittava, rapeaksi paistetuista lankamaisista perunoista valmistettu perunasalaatti seitsemän lisukkeen kera tekee vaikutuksen. Myös samettisen makea kurpitsakeitto ja sienillä höystetyt lasinuudelit ovat herkullisia. Kimchi maistuu raikkaan hapokkaalta, ei kovin tuliselta. Yhdeksän ruokalajin menun syöjä pääsee nauttimaan myös korealaisesta sushista, grillilihasta, paahdetuista ostereista ja appelsiinigratiinista. Syömättä jää vain osa jälkiruoasta, joka näyttää elegantilta, mutta punapapuhyytelö sekä japanilaista mochia muistuttava täytetty riisipallonen eivät aivan kohtaa suomalaisia makunystyröitä.
Pyongyangeja on jo aiemmin ollut useissa Aasian maissa, Kiinasta Kambozhaan, ja ne ovat nousseet turistien suosikeiksi. Ketjun virallinen tarkoitus on esitellä maan kulttuuria ja parantaa julkisuuskuvaa, joka kieltämättä sitä kaipaakin.
Aasian maita tutkinut ja Pohjois-Koreasta kirjan kirjoittanut ruotsalaistoimittaja Bertil Lintner on väittänyt Slate-verkkomediassa, että ketjun tavoitteena on rahanpesu. Jos liikevaihto jää tähän liian pieneksi, ravintola sulkee ovensa. Tämän illan asiakaskadon perusteella Amsterdamin Pyongyangin tilanne ei näytä hyvältä. Ravintola on ollut pystyssä viikkoja ja siitä on kirjoitettu niin hollantilaisissa kuin englanninkielisissä lehdissä. Verkkosivulla suositeltiin ehdottomasti varauksen tekemistä, ettei vain jää paitsi ”ainutlaatuisesta kokemuksesta”. Kuvaajaa tosin pyydetään tulemaan viikonloppuna, silloin paikka on täydempi.
Amsterdamin Pyongyang on myös Twitterissä, YouTubessa ja Facebookissa, jossa vierailijaa pyydetään liittymään ”toveriksi”.
Pian ilmoitetaan, että saamme puolen tunnin päästä haastatella toista ravintolan omistajista. Hänellä on paljon kiireitä. Tyhjässä ravintolassa? Amsterdamin Pyongyangin omistajat Remco van Daal ja Remco Hellingman ovat molemmat hollantilaisia. Van Daalin tausta on painoalalla, Hellingmanin hotellibisneksessä. Nukketytöt ja muu työvoima on tuotu Pohjois-Koreasta, hyväksytetty maan hallituksella ja koulutettu Pekingin Pyongyangissa. He yöpyvät Hellingmanin omistamassa hotellissa, joka sijaitsee sopivasti aivan naapurissa.
Ainakin Aasian Pyongyangeja koskevat hyvin tiukat säännöt: jos yksikin työntekijä yrittää loikata tai tekee jotain muuten epäilyttävää, koko henkilökunta palautetaan pikimmiten takaisin Pohjois-Koreaan. Näin on jo käynytkin kahdessa Kiinan ravintolassa.
Parin tunnin odottelun jälkeen paikalle saapuu vihdoin van Daal. Nelikymppisen miehen pää on ajeltu kaljuksi ja musta puku luo virallisen vaikutelman. Puvun rintapieltä koristaa lähes huomaamaton pinssi, jossa on kuva Suuresta Johtajasta – itse salista sellaista ei löydy.
Van Daal juttelee rennosti. Hän ei käytä virallista nimitystä juche-aate vaan puhuu kommunismista. Hän kertoo Etelä- ja Pohjois-Korean nihkeistä väleistä, ja Pohjois-Korean nälänhätäkin tulee mainittua. Yllättävää.
Ravintolassa on riittänyt eteläkorealaisia turisteja, vaikka osa on ollut peloissaan. Yhteinen sävel on silti löytynyt nopeasti. Kirjaimellisesti, sillä eri Koreoiden edustajat ovat kuulemma laulaneet iloisesti yhdessä karaokea.
Van Daalin mukaan pohjoiskorealaiset pitävät eteläkorealaisia lännen sätkynukkeina.
”Kumpikaan puoli ei ole täysin oikeassa.”
Hän muistuttaa myös, että etelän ja pohjoisen ruoissa on iso ero. Pohjoiskorealainen ruoka on autenttisempaa, koska maa on ollut suljettuna 65 vuotta, eikä sitä ole pilattu lännen vaikutteilla. Ravintolan juomalista on tosin kovin länsimainen.
”Coca-Colaa ja Heinekeniä saa Pohjois-Koreastakin”, van Daal vakuuttaa.
Voisiko Pyongyangeja tulla muihin länsimaihin? Kyllä, se on ehdottomasti tarkoituksena. Suomeen? Sekin on mahdollista. Van Daal tosin huomauttaa, että Suomessa on sattuneista syistä enemmän ennakkoluuloja kommunismia kohtaan. Entä Yhdysvaltoihin?
”Eräs amerikkalainen kysyi, avaisimmeko ravintolan Los Angelesiin. Mielellämme kyllä, mutta viisumien saaminen voisi olla vaikeaa.”
Remco van Daal johdattaa vieraat ravintolan yläkerrassa sijaitsevaan taidegalleriaan. Upeat, valtavan kokoiset kuvat näyttävät värikkäiltä maalauksilta, mutta osa osoittautuu käsinkirjailluiksi, toiset on tehty helmiäisestä.
Van Daal kysyy, haluammeko nähdä vielä toisen huoneen. Sen seiniä reunustavat Suurta Johtajaa ja juchea ylistävät kirjat sekä viehättävän retrot propagandajulisteet, joiden kohdalla pitää muistuttaa itseään, että ne ovat oikeita. Postikorteista osa esittelee Pohjois-Korean harmaasävyisiä nähtävyyksiä, toisiin on kuvattu häikäisevän värikkäitä eksoottisia kukkasia. Myöhemmin selviää, että kukatkin ovat politiikkaa. Räikeän pinkki orkidea lienee verkossa kuvattu lajike nimeltä kimilsungia.
Muutamia hollanninkielisiä kirjoja on myynnissä, mutta suurin osa on vain koristeena. Sääli, sillä postikortit ja julisteet löytäisivät varmasti ostajan. Van Daal selittää avoimesti, että propagandamateriaali on sellaista, mitä pohjoiskorealaisilla ”kuuluu olla”.
Lähtiessä hymyilevät nukkenaiset haluavat tietää, olihan meillä varmasti mieluisa ilta. Kyllä, kyllä, vastaamme ja he ovat tyytyväisiä. Vierailun jälkeen Pohjois-Koreasta on kieltämättä paljon positiivisempi kuva. Täysi vatsa on parasta propagandaa.
