Apu

Diabeteksen voi välttää

Diabeteksen voi välttää

Tyypin 1 diabetesta ei voi ehkäistä ennalta, mutta tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen on mahdollista vaikuttaa. Elintavoilla voi suojautua riskigeenien vaikutusta vastaan.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Esa-Pekka Niemi
Mainos

Tyypin 2 diabetes on vahvasti perinnöllinen sairaus. Niistä, joiden toisella vanhemmalla on tyypin 2 diabetes, sairastuu itsekin 40 prosenttia. Jos molemmilla vanhemmilla on tyypin 2 diabetes, sairastumisriski on jo 70 prosenttia.

Kohtaloonsa ei kuitenkaan kannata alistua, sillä diabeteksen kehittymiseen vaikuttavat sekä geneettinen alttius että elintavat. Perimäänsä ei voi vaikuttaa, mutta elintapoihinsa yleensä kyllä. Diabeteksen suurimmat riskitekijät ovat ylipaino, epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute, mutta myös tupakointi voi suurentaa sairastumisriskiä.

Diabeetikolla voi jyllätä krooninen matala-asteinen tulehdus etenkin vatsaonteloon kertyneessä rasvakudoksessa. Lihavuuden lisäksi esimerkiksi nopeat hiilihydraatit ja kova eläinrasva sekä ravinnon liian suuri energiatiheys voivat ylläpitää matala-asteista tulehdusta elimistössä. Kasvikset, marjat, hedelmät, kokojyväviljatuotteet ja esimerkiksi pähkinät hillitsevät tulehdusta.

Joidenkin tutkimusten mukaan maitotuotteiden käyttö saattaisi suojata tyypin 2 diabetekselta. Diabetestutkija Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta suhtautuu havaintoihin varauksella. Havaittu yhteys perustuu sellaisiin rasvahappoihin, joita saa myös esimerkiksi kalasta. Myös kasviöljyt liitetään pienentyneeseen sairastumisriskiin.

Toisaalta maito sisältää runsaasti esimerkiksi palmitiinihappoa, joka on tyydyttynyt rasvahappo. Se nostaa kolesterolia ja saattaa lisätä matala-asteista tulehdusta elimistössä.

– Maidossa on hyvää ja pahaa samassa leilissä. Maidon rasvasta suuri osa on tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat haitallisia sekä diabeteksen että sydän- ja verisuonitautien kannalta. Tietyt havainnoivat tutkimukset on siis tulkittu liian maitomyönteisiksi. Maidossa saattaa olla hyödyllistä jokin muu komponentti, kuten kalium tai magnesium.

– Pehmeät kasvirasvat ovat diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa parempia kuin maitorasva, sillä ne parantavat insuliiniherkkyyttä, etenkin kun niillä korvataan kovaa rasvaa.

Diabeetikolle ja diabeteksen ennaltaehkäisyyn suositellaan matala-asteista tulehdusta hillitsevää ruokavaliota. Hiilihydraattien laadulla on iso merkitys. Nopeat hiilihydraatit, kuten valkoinen vehnä ja sokeri, korvataan runsaskuituisilla hiilihydraattilähteillä, esimerkiksi täysjyväviljoilla, hedelmillä, kasviksilla ja marjoilla. Sokeripitoiset juomat ovat erityisen haitallisia.

– Ohjeet ovat hyvin selkeät: jos on ylipainoinen, pitää energiansaannin olla pienempi kuin kulutuksen. Turhat kalorit eli sokerit, sokeripitoiset juomat ja makeat, rasvaiset leivonnaiset tulee jättää pois. Liiallinen alkoholinkäyttö on haitallista myös diabetesriskin kannalta. Tekisi varmaan hyvää itse kullekin korjata ruokavaliotaan entistä kasvispitoisemmaksi ja syödä perusterveellistä arkiruokaa, Uusitupa huomauttaa.

Liikunta alentaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, vaikkei paino putoaisi. Liikuntaa olisi hyvä harrastaa 3–4 tuntia viikossa; vähimmäissuositus on 2,5 tuntia viikossa. Istumista pitäisi vähentää, mikä on helpommin sanottu kuin tehty nykyään, kun moni tekee istumatyötä. Yksi ratkaisu ongelmaan ovat säädettävät pöydät, joiden ääressä voi myös seisoa.

Lasten luontaisen liikkumisen vähenemisessä saattaa kyteä aikapommi.

– Lasten ja nuorten olisi tärkeää pysyä liikkeessä. Osa lapsista liikkuu tarpeeksi, mutta osa on enemmänkin löhöäjiä. Liikunta jakaa lapset, Uusitupa sanoo.

Diabeteksen riskigeenejä on tunnistettu jo kymmeniä. Niistä useimmilla on vain pieni vaikutus, mutta mitä enemmän riskigeenejä on, sitä suurempi on sairastumisriski. Tutkijat pyrkivät selvittämään, mihin elimistön aineenvaihduntatapahtumaan mikäkin geeni vaikuttaa.

– Tutkijat katsovat geenien ja elintapatekijöiden vuorovaikutusta. Vaikka ihmisellä olisi riskigeenejä, diabeteksen voi useimmiten välttää muuttamalla elintapoja.

Monet diabetestutkimukset keskittyvät biomarkkereiden eli merkkiaineiden tunnistamiseen. Sitä kautta saadaan tietoa paitsi riskitekijöistä myös diabetekselta suojaavista vaikutuksista.

– Esimerkiksi veren suuret aminohappopitoisuudet liittyvät lisääntyneeseen riskiin sairastua diabetekseen.

Ehkä kiinnostavin tutkimussuunta on ihmisen suolistobakteerien vaikutus. Jotkut tutkijat uskovat, että optimaalisen, terveen suolistobakteerikannan saavuttaminen on avain useiden kroonisten sairauksien parantamiseen.

– Suolistobakteerit esimerkiksi käyttävät ravintokuitua, ja runsaaseen ravintokuidun saantiin liittyy pienentynyt diabetesriski. Runsas ravintokuidun saanti myös hidastaa verensokerin nousua. Jotain on tapahtunut viime vuosikymmeninä, kun ihmiset ovat lihoneet ja diabetes lisääntynyt. Onko se sitä, että syömme enemmän kuin kulutamme ja liikumme liian vähän, vai liittyykö siihen ehkä muutakin? Uusitupa pohtii.

Tieto sairauksien genetiikasta, suolistobakteerien vaikutuksista ja merkkiaineista lisääntyy jatkuvasti. Uusitupa uskoo, että tulevaisuudessa meillä saattaa olla entistä yksilöllisempi, juuri omalle geeniperimällemme sopiva ruokavalio, joka suosii hyviä suolistobakteereja. Kuidun lisääminen olisi joka tapauksessa suotavaa, ja sitä saa esimerkiksi täysjyväviljoista.

Vaikka karppaus olisi diabeteksen ehkäisyn kannalta hyvä ruokavalio nopeiden hiilihydraattien hylkäämisen ja laihtumisen takia, Uusitupa löytää ruokavaliosta yhden ison korjaamisen kohteen.

– Suomessa karppauksessa lähdettiin harhapolulle siinä, kun ryhdyttiin vähentämään täysjyväviljoja, vaikka niiden käyttöä pitäisi lisätä. Samoin unohtuivat pehmeän rasvan edut, kun markkinoitiin pekonia ja voita.

Vaikka nykyään puhutaan paljon niin sanotun välimerellisen ruokavalion terveellisyydestä, Uusitupa liputtaa vastaavan pohjoismaisen ruokavalion puolesta. Oliiviöljyn sijaan käytetään rypsiöljyä, vehnän sijaan täysjyväkauraa, -ruista ja -ohraa. Ruokavalioon kuuluu runsaasti kauden hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Lisänä on palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä.

– Suomessa on paljon lohikaloja, jotka sisältävät hyvää kalarasvaa. Meillä on myös riistaa, joka on luontaisesti vähärasvaista. Jos syö lihaa, riista olisi erinomainen vaihtoehto.

Alkavan diabeteksen voi vielä ehkäistä

Kelkkaa ei ole välttämättä myöhäistä kääntää siinäkään vaiheessa, kun veriarvot ovat tyypin 2 diabeteksen rajoilla. Pienellä painonpudotuksella, liikunnalla ja ruokavalioremontilla voi saada ihmeitä aikaan. Usein se on helpommin sanottu kuin tehty.

– Osa on valmiita muuttamaan kurssiaan, osa ei. Me ihmiset olemme perimmiltämme mukavuuden- ja nautinnonhaluisia. Muutosta puoltavan asian pitää olla henkilökohtaisesti merkityksellinen. Kun riittävän moni asia painaa vaa’assa muutoksen puolesta, ihminen siirtyy harkinnasta eli ”pitäisi, mutta ei saa aikaan” -tilasta toimintaan, sanoo Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.

Ilanne-Parikka kertoo, että tyypillinen diabetespotilas on keski-ikäinen henkilö, jolla paino ja verensokeri ovat nousseet vähitellen vuosien kuluessa. Elämä voi olla kiireistä, ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu helposti. Lääkärin puoleen käännytään siinä vaiheessa, kun on tapahtunut jotain erityistä tai ilmenee vaivaa, johon kaivataan apua.

– Tämä ajankohtainen tilanne on usein hyvä motivaation lähtökohta. Lääkäri voi myös erilaisten tutkimusten avulla osoittaa, miten ylipaino ja nykyiset elintavat vaikuttavat haitallisesti elimistöön. Mitattavat arvot näyttävät konkreettisesti, miten elintavat vaikuttavat aineenvaihduntaan.

Motivaatio on harvoin sellainen asia, jota joko on tai ei ole. Elämässä on muutosta edistäviä ja estäviä asioita.

– Ihminen punnitsee tai käy kauppaa mielessään muutosta puoltavien ja sitä estävien asioiden välillä. Niitä voi konkreettisesti listata paperille. Monilla on myös lähipiiristä kokemuksia, mitä ongelmia korkea verensokeri ja muut aineenvaihdunnan häiriöt tuovat tullessaan. Suvun tarinaa on hyvä käydä läpi.

– Ihmiset haluavat säilyttää työkykynsä ja jäädä terveenä eläkkeelle. Tulevaisuuden tuoliin istuminen saa pohtimaan asioita: missä kunnossa haluat olla viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?

Ilanne-Parikka huomauttaa, ettei kaikki ole ihmisen omissa käsissä, vaan meillä on erilaiset resurssit elintapamuutoksiin. Esimerkiksi henkinen kuormitus voi olla niin kova, ettei voimia ja motivaatiota yksinkertaisesti ole.

Joskus muutoksessa tarvitaan ympäristön tukea. Diabeetikoille on vertaistukiryhmiä, mutta riskiryhmässä oleville niitä löytyy heikommin. Painonhallintaryhmistä voi kuitenkin löytää vertaistukea elintapamuutoksille.

Diabetestutkija Matti Uusitupa huomauttaa, että tyypin 2 ehkäisykeinot tunnetaan hyvin, mutta nyt tarvitaan keinoja, joilla ne saadaan myytyä väestölle ja erityisesti korkean riskin henkilöille.

– Terveydenhuollon pitäisi olla tässä vähän aktiivisempi ja luoda malleja diabeteksen ehkäisemiseksi ja varhaisvaiheen hoitamiseksi. Tätä tarvitsevien pitäisi saada muutaman kerran ravitsemus- ja elintapaohjausta. Sen avulla voitaisiin saada asianosainen itse ymmärtämään, että tämähän toimii.

– Mallin myyminen terveydenhuollolle merkitsee satojen miljoonien säästöä, kun miettii, miten kalliiksi diabetes tulee myös kansantaloudellisesti. Erikoissairaanhoito vie aina päähuomion, koska se on niin konkreettista. Nyt toivotaan, että sote-uudistus siirtäisi jonkin verran resursseja erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.

Julkaistu: 31.3.2016