Ruotsalainen rikoskirjailija Camilla Grebe, 54, kirjoittaa seuraavaa kirjaansa 29-vuotiaan poikansa Carlin kanssa. Ruotsissa ensi keväänä ilmestyvä teos ei ole rikoskirja, vaan kauhutarina.

– Sitä voi kutsua kummitustarinaksi tai psykologiseksi kauhukertomukseksi Stephen Kingin tyyliin. Kirjassamme ei ole irronneita ruumiinjäseniä tai verta, Grebe kertoo.

Kahdeksan vuotta Yhdysvalloissa asunut Carl kirjoittaa osuutensa englanniksi, ja äiti kääntää tekstin ruotsiksi. Työtapa on raskas, mutta Grebe sanoo kaipaavansa säännöllisesti uusia haasteita.

– Tylsistyn herkästi, minun on jatkuvasti uudistuttava. Jos olen itse tympääntynyt, lopputulos ei ole kovin kiinnostavaa lukijoillekaan.

Greben kirjailijanuran esikoisteos oli sekin yhteistyön tulos. Psykologisisar Åsa Träffin kanssa kirjoitettu Levoton mieli julkaistiin Ruotsissa jo vuonna 2009. Tänä keväänä se julkaistiin ensimmäistä kertaa suomennettuna.

– Työskentelin tuolloin taloushallintotehtävissä, sisareni oli psykologi. Halusin tehdä jotain luovempaa, ja ryhdyimme kirjoittamaan kirjaa yhdessä. Emme koskaan uskoneet, että kirja todella julkaistaisiin.

Sisaren kanssa kirjoitettuja kirjoja syntyi lopulta viisi, kunnes Åsa Träff halusi palata kokopäiväiseksi psykologiksi ja Camilla Grebe koettaa siipiään kirjailijana yksin.

– En voi tietenkään paljastaa suomalaislukijoille, mitä sarjassa tapahtuu. Mutta sen voin sanoa, että päähenkilö Siri Bergmanista tulee lopulta poliisin konsultti. Ei tuntunut uskottavalta, että psykologi törmäisi murhiin jatkuvasti!

On mahdollista, että sisarukset vielä palaavat kirjasarjan pariin.

– Meillä oli oikein hauskaa kirjoja kirjoittaessamme. Olimme hyvin harvoin eri mieltä kirjan sisällöstä, enemmän työtavasta, kuten kirjoitustahdista. Saatamme hyvinkin kirjoittaa lisää Siri-kirjoja yhdessä!

Lokakuussa Grebeltä julkaistaan kirja Ajasta ikuisuuteen (Gummerus). Ruotsiksi kirjan nimi on Välkommen till Evigheten.

– Maatilan nimi on Evigheten, päähenkilö asuu siellä. Tarina yhdistää rikosta ja perhe- draamaa.

Camilla Grebe muutti avomiehensä Mikael Dahlbeckin kanssa Portugaliin koronapandemian aikana puolitoista vuotta sitten. Molempien aikuiset lapset olivat muuttaneet kotoa, ja kirjailija kaipasi pohjoista pallonpuoliskoa lämpimämpää ilmastoa.

– Rakastuimme Atlantin valtamereen. Asumme Cascaisissa Lissabonin liepeillä, se on pääkaupunkia rauhallisempi kylä, ja pääsemme helposti luontoon.

Surffaamaan ruotsalaiskirjailija ei ole vielä oppinut, mutta maailman korkeimpia aaltoja hän käy mielellään katsomassa Nazarén rantakaupungissa puolisonsa kanssa.

Eikä pohjolan pimeyttä ole ikävä.

– Vain kesäistä valoa on ikävä. Pidämme juhannusjuhlat Portugalissa muiden skandinaavien kanssa. Yhtäkkiä sitä huomaa täällä kaukana, kuinka samanlaisia olemme.

Camilla Grebe on suomalaisten kanssa tutumpi kuin tiedämmekään. Hänen suomenruotsalainen isoäitinsä oli Vaasasta, ja entinen anoppi on suomalainen.

– Olen käynyt useita kertoja Vaasassa, Tampereella, Helsingissä. Isoäitini oli kotoisin hyvin köyhistä oloista, mutta hän oli ahkera ja raitis, ei ruotsalaisittain millään tavalla outo. Kun ajattelen Suomea, mieleeni tulee teollinen muotoilu ja luonto – rakastan Marimekkoa!

Greben entiset appivanhemmat asuivat Tampereella, mutta appiukko oli syntyjään saksalainen.

– Appeni oli yrittänyt opetella suomea. Kerran hän kuitenkin onnistui sanomaan vaimonsa 90-vuotiaalle suomalaiselle äidille, että tämän tytär on kuollut aamukahdeksalta, vaikka piti sanoa, että tytär on mennyt koululle kahdeksalta. Kauhea tarina, kirjailija hymähtää.